Mitä alkoholismi on?

Meistä useimpien on ollut vaikea myöntää, että olemme alkoholisteja. Kukaan ei mielellään pidä itseään ruumiillisesti ja henkisesti toisenlaisena kuin muut. Eipä siis ihme, että olemme yrittäneet lukemattomia kertoja turhaan todistaa, että me osaamme juoda niin kuin muut ihmiset. Jokainen epänormaalisti alkoholia käyttävä pitää visusti kiinni siitä, että jonakin päivänä, jotenkin, hän pystyy saamaan juomisensa kuriin ja nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys on hämmästyttävän sinnikäs. Monet kulkevat tämän käsityksen vallassa hulluuden ja kuoleman porteille saakka.

Olemme oppineet, että meidän on myönnettävä itsellemme olevamme alkoholisteja. Tämä on ensimmäinen askel kohti toipumista. Se harhakäsitys, että olemme niin kuin muut, jos ei tänään niin huomenna, on murskattava.

Me alkoholistit olemme ihmisiä, jotka ovat menettäneet kyvyn pitää juomisensa aisoissa. Me tiedämme, että alkoholisti ei koskaan saa ryyppäämistään kuriin. Meistä kaikista tuntui välillä siltä, että nyt juominen on hallinnassa, mutta näitä – usein lyhyitä – kausia seurasi väistämättä yhä vähäisempi hallinta, joka aikanaan johti säälittävään ja käsittämättömään alennustilaan. Jokikinen meistä tietää nyt, että meitä pitää otteessaan etenevä sairaus. Kun aikaa tarpeeksi kuluu, tilamme pahenee, eikä kohennu koskaan.

Olemme kuin jalattomia; uusia jalkoja meille ei kasva. Eikä näytä olevan mitään hoitokeinoa, joka muuttaisi meidänlaisemme alkoholistin muiden ihmisten kaltaiseksi. Me olemme kokeilleet kaikkia kuviteltavissa olevia parannuskeinoja. Joskus olemme toipuneet vähäksi aikaa, mutta sit­ten olemme romahtaneet kahta kauheammin. Alkoholismia tuntevat lääkärit ovat samaa mieltä siitä, että alkoholistista ei tule normaalia alkoholinkäyttäjää. Ehkä tiedekin sen todistaa jonakin päivänä, vaikka se ei vielä ole sitä tehnyt.

Huolimatta kaikesta mitä me sanomme, monet todelliset alkoholistit eivät usko kuuluvansa tähän ryhmään. He pettävät itseään ja kokeilevat kaikkea mahdollista osoittaakseen olevansa poikkeuksia säännöstä eli toisin sanoen, että he eivät ole alkoholisteja. Jos joku, joka ei osaa pitää alkoholin käyttöään kurissa, tekee täyskäännöksen ja rupeaa juomaan kuin herrasmies, me nostamme hattua. Taivas tietää, että me olemme yrittäneet kauan ja hartaasti juoda niin kuin muut.

Kaikkea tätä me olemme kokeilleet: Olemme juoneet pelkkää olutta, rajoittaneet ryyppyjen määrää, kieltäytyneet juomasta yksin tai aamulla, juoneet vain kotona, olleet ostamatta viinaa kotiin, olleet juomatta työaikana, juoneet vain juhlissa, siirtyneet viskistä konjakkiin, juoneet vain viiniä, päättäneet sanoutua irti, jos ikinä menisimme humalassa töihin, matkustaneet jonnekin, pysyneet kotona, vannoneet lopettavamme (valalla tai ilman), kuntoilleet, lukeneet hyvää kirjallisuutta, menneet terveysleireille ja parantoloihin tai vapaaehtoisesti mielisairaalaan – luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

Emme tahdo julistaa ketään alkoholistiksi, mutta voit itse helposti määritellä oletko alkoholisti. Mene lähimpään ravintolaan ja yritä juoda hillitysti. Juo ja lopeta yhtäkkiä. Tee se monta kertaa. Ei kestä kauan ennen kuin voit päätellä, kuinka asia on, mikäli olet rehellinen itsellesi. Kannattaa kärsiä yksi paha krapula, jos sillä saa varman tiedon tilastaan.

Vaikka asia on mahdoton todistaa, uskomme, että useimmat meistä olisivat ryyppäämisen alkuaikoina voineet lopettaa. Vaikeus on se, että harvalla alkoholistilla on tarpeeksi halua lopettaa, kun asia ei tunnu ajankohtaiselta. Olemme kuulleet joistakin tapauksista. Ihminen, jossa on havaittavissa selviä alkoholismin oireita, saattaa lopettaa juomisen pitkäksi ajaksi, koska hänellä on siihen suuri halu. Kerromme yhdestä tapauksesta.

Eräs kolmikymmenvuotias mies joi aina välillä tolkuttomasti. Näiden kausien jälkeen hän oli aamuisin hermostunut ja rauhoitti itseään juomalla lisää viinaa. Hän oli kunnianhimoinen ja tahtoi menestyä ja käsitti, ettei hän voinut juoda pisaraakaan. Ensimmäisen lasillisen jälkeen hän ei pystynyt hillitsemään juomistaan lainkaan. Hän päätti, ettei hän koskisi viinaan, ennen kuin hän oli menestynyt liike-elämässä ja sitten siirtynyt eläkkeelle. Tämä poikkeuksellinen mies oli täysin raitis kaksikymmentäviisi vuotta ja jäi eläkkeelle viidenkymmenen viiden ikäisenä, tyytyväisenä ja menestyneenä liikemiehenä. Sitten hän joutui sen uskon uhriksi, joka käytännöllisesti katsoen jokaisella alkoholistilla on – hän kuvitteli, että pitkä raittiuskausi ja kouliutunut itsekuri takaisivat sen, että hän voisi juoda muiden tavoin. Hän otti esiin tohvelit ja pullon. Kahden kuukauden kuluttua hän löysi itsensä sairaalasta hämmentyneenä ja nöyryytettynä. Vähän aikaa hän yritti säännöstellä juomistaan ja kävi useita kertoja sairaalassa. Sitten hän keräsi kaikki voimansa ja yritti lopettaa kokonaan. Hän ei kyennyt. Hänellä oli varaa hakea kaikkea sitä apua, mitä rahalla saa. Kaikki yritykset epäonnistuivat. Vaikka hän oli eläkkeelle siirtyessään ollut hyväkuntoinen mies, hänen terveytensä petti nopeasti ja hän kuoli neljän vuoden kuluttua.

Tapaus opettaa meille paljon. Useimmat meistä ovat uskoneet, että pitkän raittiuskauden jälkeen me voimme juoda normaalisti. Mutta tämä mies oli viisikymmentävuotiaana samassa jamassa kuin jättäessään alkoholin kolmikymmenvuotiaana. Yhä uudestaan olemme nähneet todistetuksi lauseen: ”kerran alkoholisti, aina alkoholisti”. Jos rupeamme juomaan raittiin kauden jälkeen, olemme kohta yhtä surkeassa tilassa kuin ennenkin. Jos alkoholisti suunnittelee juomisen lopettamista, hän ei saa tehdä minkäänlaisia varauksia, eikä haaveilla salaa, että alkoholi ei jonakin päivänä vaikuttaisi häneen niin kuin ennen.

Tämä esimerkki saattaa rohkaista nuoria kuvittelemaan, että he voivat lopettaa juomisen niin kuin tämä mies, oman tahdonvoimansa avulla. Me epäilemme, että siihen pystyy varsin harva, sillä kukaan ei tahdo tosissaan lopettaa, ja se joka on jo omaksunut alkoholistin merkillisen ajattelutavan, ei pysty lopettamaan. Jotkut meistä ovat alle kolmenkymmenen ja olivat ehtineet juoda vain muutamia vuosia, mutta he olivat yhtä avuttomia kuin ne, jotka olivat ryypänneet kaksikymmentä vuotta.

Juomisen vaikutukset voivat olla vakavat, vaikka ihminen ei olisikaan juonut yhtä kauan ja yhtä paljon kuin jotkut meistä. Tämä koskee erityisesti naisia. Alkoholismi puhkeaa naisissa usein nopeasti ja kehittyy muutamassa vuodessa peruuttamattomaksi. Monet, jotka loukkaantuvat verisesti, jos heitä kutsutaan alkoholisteiksi, hämmästyvät sitä miten mahdotonta heidän on lopettaa. Me, jotka tunnemme oireet, näemme taipumusta alkoholismiin kaikkialla nuorten keskuudessa. Mutta yritäpä vakuuttaa heidät siitä. Liite

Muistellessamme elämäämme meistä näyttää, että joimme vuosikausia sen ajan jälkeen, jolloin olisimme voineet lopettaa tahdonvoiman avulla. Jos joku on epätietoinen siitä, onko hän joutunut tälle vaaralliselle alueelle, yrittäköön elää vuoden päivät ilman alkoholia. Jos hän on oikea alkoholisti ja sairaudessaan pitkälle edennyt, onnistumisen mahdollisuudet eivät ole suuret. Ryyppäämisen alkuaikoina jotkut meistä ovat pysytelleet raittiina vuoden tai kauemminkin, jonka jälkeen he ovat taas alkaneet juoda rajusti. Vaikka pystyisitkin lopettamaan juomisen melkoisen pitkäksi ajaksi, se ei todista, ettei sinulla olisi taipumusta alkoholismiin. Meidän käsittääksemme kuitenkin vain harvat niistä, joille tämä luku on tarkoitettu, pystyvät olemaan selvin päin läheskään niin kauan. Jotkut juovat itsensä humalaan päätöstä seuraavana päivänä, useimmat parin viikon sisään.

Se, joka ei pysty käyttämään alkoholia kohtuullisesti, joutuu miettimään, miten hän voisi lopettaa kokonaan. Me tietysti oletamme, että lukija tahtoo lopettaa. Se, voiko ihminen jättää alkoholin ilman hengellistä apua, riippuu siitä missä määrin hän on kadottanut kykynsä päättää juoko hän vai ei. Monilla meistä on ollut mielestään luja luonne. Tahdoimme kovasti lakata juomasta. Kuitenkin se oli meille mahdotonta. Tämä piirre alkoholismissa on hämmentävä – että emme kerta kaikkiaan osaa olla juomatta, vaikka tarve tai halu olisi kuinka suuri.

Miten sitten voimme auttaa lukijaa päättelemään kuuluuko hän meihin? Voit kokeilla pystytkö olemaan raittiina määräajan, mutta on olemassa toinenkin tapa, joka ehkä auttaa kärsiviä alkoholisteja ja lääkärikuntaakin enemmän. Käsittelemme niitä henkisiä tiloja, jotka edeltävät sortumista viinaan, sillä siinä on ilmeisesti ongelman ydin.

Millaisia ratoja kiertää alkoholistin ajatus, kun hän kerran toisensa jälkeen tekee saman epätoivoisen kokeen – ottaa ensimmäisen lasillisen? Joku ystävä on takonut järkeä alkoholistin kalloon  avioeron tai vararikon partaalle vieneen ryyppyretken jälkeen ja keskustelun päätyttyä alkoholisti marssii ystävän hämmästykseksi suoraan lähimpään kapakkaan. Miksi? Mitä hän ajattelee?

Kerromme esimerkin miehestä, jota kutsumme Jimiksi. Hänellä oli viehättävä vaimo ja mukava perhe. Hän sai perinnöksi tuottavan autoliikkeen. Hän kunnostautui sodassa. Hän oli hyvä myyntimies. Kaikki pitivät hänestä. Hän oli älykäs, kaikesta päätellen normaali, vähän hermostunut. Hän ei ryypännyt ennen kuin täytti kolmekymmentäviisi. Muutaman vuoden kuluttua hän rupesi olemaan humalassa niin väkivaltainen, että hänet oli suljettava laitokseen. Päästyään mielisairaalasta hän otti meihin yhteyttä.

Kerroimme hänelle, mitä tiesimme alkoholismista, ja ratkaisusta, jonka me olimme löytäneet. Hän pääsi hyvään alkuun. Perhe yhdistyi, ja hän meni myyjäksi liikkeeseen, jonka hän oli menettänyt juomisensa takia. Kaikki meni hyvin jonkin aikaa, mutta hänen hengellinen elämänsä ei laajentunut. Kauhukseen hän huomasi juoneensa itsensä humalaan viisi – kuusi kertaa lyhyen ajan sisään. Me olimme hänen tukenaan ja pyrimme selvittämään, mitä oli tapahtunut. Hän myönsi olevansa todellinen alkoholisti ja että hänen tilansa oli vakava. Hän tiesi, että hänellä olisi edessä uusi matka mielisairaalaan, jos hän jatkaisi. Hän tiesi myös menettävänsä perheensä, johon hän oli syvästi kiintynyt.

Mutta hän hankkiutui jälleen humalaan. Me kysyimme häneltä, miten se oli tapahtunut. Näin hän kertoi: ”Tulin töihin tiistaiaamuna. Muistan, että minua ärsytti se, että olin myyjänä liikkeessä, jonka olin kerran omistanut. Kinastelin pomon kanssa, mutta se ei ollut vakavaa. Sitten päätin ajaa maalle tapaamaan erästä mahdollista asiakasta. Matkalla minulle tuli nälkä ja poikkesin tienvarressa olevaan ruokapaikkaan, jossa oli baari. Minulla ei ollut mitään aikomusta juoda. Ajattelin vain haukata voileivän. Päähäni pälkähti myös, että saattaisin löytää paikasta uuden asiakkaan, sillä olin käynyt siellä vuosia. Raittiiden kuukausieni aikana olin syönyt siellä monta kertaa. Istuuduin pöytään ja tilasin voileivän ja lasin maitoa. Viina ei vieläkään tullut mieleeni. Tilasin toisen voileivän ja päätin juoda toisen lasin maitoa.

Äkkiä päähäni pälkähti, että loraus viskiä maidon seassa ei haittaisi mitään, koska vatsani oli täysi. Tilasin viskin ja kaadoin sen maitoon. Minulla oli epämääräinen tunne, ettei tämä ollut erityisen nerokasta, mutta minua rauhoitti ajatus, että join viskiä täyteen vatsaan. Temppu onnistui niin hyvin, että tilasin toisen viskin ja lisää maitoa. Siitä ei näyttänyt olevan haittaa ja niin minä tilasin kolmannen.”

Näin alkoi Jimin uusi matka mielisairaalaan. Häntä uhkasi sulkeminen laitokseen, perheen ja työpaikan menetys, puhumattakaan suurista henkisistä ja ruumiillisista kärsimyksistä, joita hänelle aina aiheutui juomisesta. Hän tunsi omaa alkoholismiaan. Ja kuitenkin kaikki syyt olla juomatta kuivuivat kokoon sen typerän ajatuksen rinnalla, että hän saattoi juoda viskiä, kunhan hän sekoitti sen maitoon!

Mitä sana mielenvikainen tarkoittaneekin, tämä jos mikä on sitä. Miksi muuksi voidaan kutsua mokomaa suhteellisuudentajun puutetta, kyvyttömyyttä ajatella järkevästi?

Ehkä tämä on sinusta ääritapaus. Me emme pidä esimerkkiä haettuna, sillä tällainen ajattelu on ollut meille kaikille ominaista. Joskus olemme suoneet seurauksille enemmän ajatuksia kuin Jim. Mutta meille kaikille on tuttu se merkillinen ilmiö, että järkevän ajattelun rinnalla kulki väistämättä joku mielettömän mitätön tekosyy ensimmäisen lasillisen ottamiseen. Järkevä ajattelu ei pitänyt meitä aisoissa. Mieletön ajatus voitti. Seuraavana päivänä kysyimme itseltämme vilpittömästi ja tosissamme, miten kaikki oli voinut tapahtua.

Toisinaan olemme lähtenet vakain tuumin juomaan itsemme humalaan ja perustelleet sitä hermostuneisuudella, huolilla, masennuksella, mustasukkaisuudella ynnä muulla sellaisella. Mutta silloinkin meidän on ollut pakko myöntää, että perustelumme tälle ryyppyretkelle olivat järjettömät ja riittämättömät sen valossa mitä sitten aina tapahtui. Nyt huomaamme, että silloinkaan kun lähdimme ryyppäämään vakain tuumin emmekä vahingossa, emme uhranneet päätöstä tehdessämme tosissamme aikaa mahdollisille hirveille seuraamuksille.

Käyttäytymisemme on yhtä järjetöntä ja käsittämätöntä suhteessa ensimmäiseen ryyppyyn kuin sellaisen henkilön, jonka intohimona on asettua liikenteessä vaaralle alttiiksi. Tällainen ihminen nauttii siitä, että hän väistää juuri ja juuri hurjaa vauhtia kiitävät ajoneuvot. Hän huvittelee tällä tavalla muutaman vuoden välittämättä ystävällisistä varoituksista. Häntä pidetään hölmönä, jolla on omituinen käsitys hauskuudesta. Sitten hänen onnensa pettää ja hän loukkaantuu lievästi muutaman kerran. Jos hän olisi normaali, hän lopettaisi ilman muuta. Hän joutuu taas onnettomuuteen ja saa kallonmurtuman. Viikko sen jälkeen, kun hän on päässyt sairaalasta, bussi töytäisee häntä ja häneltä katkeaa käsi. Hän ilmoittaa ystävilleen lopettavansa harrastuksensa, mutta muutaman viikon kuluttua hän katkaisee molemmat jalkansa.

Tätä jatkuu vuodesta toiseen, ja jatkuvasti mies lupaa olla varovainen tai pysytellä kokonaan poissa kaduilta. Lopulta hänestä ei ole enää työntekoon, vaimo ottaa eron ja kaikki nauravat hänelle. Hän yrittää kaikin keinoin saada vaarallisen leikin pois mielestään. Hän menee mielisairaalaan ja toivoo siellä parantuvansa. Mutta sinä päivänä, jona hän lähtee sairaalasta, hän syöksyy paloauton eteen ja taittaa selkänsä. Tällainen mies on kai hullu, jos kuka?

Sinusta tämä juttu saattaa olla naurettava. Mutta onko se? Me, jotka olemme käyneet läpi koko kauheuden, joudumme myöntämään, että jos autojen edessä leikkimisen tilalle pannaan alkoholismi, kuvaus sopii meihin täsmälleen. Miten järkeviä olemmekin muissa suhteissa, mutta kun on kysymys alkoholista, me olemme jotenkin mielettömiä. Kovaa kieltä – mutta eikö se ole totta?

Jotkut ajattelevat nyt: ”Totta on, mutta ei sovellu minuun kaikin osin. Minulla on kyllä joitakin näitä oireita, mutta en minä ole mennyt niin pitkälle kuin tämä kaveri, enkä menekään, sillä minä ymmärrän itseäni paremmin kaiken sen jälkeen mitä te olette kertoneet, enkä aio enää hölmöillä. Minä en ole menettänyt juomisen takia kaikkea, enkä totisesti aiokaan menettää. Kiitos valistuksesta.”

Näin voivat aivan oikein ajatella eräät sellaiset ihmiset, jotka eivät ole alkoholisteja, vaikka juovatkin tätä nykyä tyhmästi ja paljon. He pystyvät lopettamaan tai vähentämään koska heidän aivonsa ja ruumiinsa eivät ole vaurioitune et niin kuin meidän. Mutta todellinen alkoholisti tai ihminen, jolla on taipumusta alkoholismiin, eikä tästä säännöstä juuri ole poikkeuksia, ei missään tapauksessa pysty lopettamaan juomista itsetuntemuksen avulla. Tätä me toistamme toistamistamme saadaksemme tätä lukua lukevan alkoholistin käsittämään tämän asian, jonka me olemme oppineet katkerasta kokemuksesta. Otetaan toinen esimerkki.

Fred on menestyvän tilitoimiston osakas. Hänellä on hyvät tulot, kaunis koti, onnellinen avioliitto ja lupaavia lukioikäisiä lapsia. Hän on miellyttävä ihminen, joka ystävystyy kaikkien kanssa. Fred on menestyvän liikemiehen perikuva. Hän vaikuttaa kaikin puolin tasapainoiselta ja vakaalta ihmiseltä. Kuitenkin hän on alkoholisti. Me tapasimme Fredin ensi kerran noin vuosi sitten sairaalassa, jonne hän oli mennyt toipumaan hermorasituksesta. Hän ei ollut ennen joutunut turvautumaan sairaalaan ja häntä hävetti. Alkoholisti hän ei myöntänyt olevansa, hän kertoi tulleensa sairaalaan lepuuttamaan hermojaan. Lääkäri sanoi hänelle painokkaasti, että hänen tilansa saattoi olla vakavampi kuin hän käsitti. Hän oli pari päivää masentunut. Hän päätti lopettaa juomisen kokonaan. Hänen mieleensä ei tullut, että hän ei ehkä pystyisi siihen, huolimatta luonteestaan ja asemastaan. Fred ei suostunut uskomaan, että hän oli alkoholisti, eikä missään tapauksessa huolinut hengellistä apua ongelmaansa. Me kerroimme mitä tiesimme alkoholismista. Asia kiinnosti häntä ja hän totesi, että hänellä oli joitakin oireita, mutta hän ei uskonut ollenkaan, ettei hän voisi itse tehdä mitään. Hän oli varma siitä, että tämä nöyryyttävä kokemus ja tiedot, jotka hän oli saanut, pitäisivät hänet raittiina lopun elämää. Itsetuntemus tekisi tehtävänsä.

Emme kuulleet Fredistä vähään aikaan. Eräänä päivänä meille sitten kerrottiin, että hän oli taas sairaalassa. Tällä kertaa hän oli todella kurjassa kunnossa. Hän ilmoitti pian haluavansa tavata meidät. Hänen tarinansa on opettavainen, sillä hän oli ollut täysin vakuuttunut siitä, että hänen oli lopetettava juominen, hänellä ei ollut mitään selityksiä juomiselleen, kaikissa muissa asioissa hän osoitti arvostelukykyä ja päättäväisyyttä, ja siinä hän makasi sairaalan vuoteessa.

Annetaan hänen itsensä kertoa: ”Minuun teki suuren vaikutuksen se, mitä te kerroitte alkoholismista ja olin vilpittömän vakuuttunut, että en enää pystyisi juomaan. Kerroitte ensimmäistä lasillista edeltävästä mielettömästä järjenjuoksusta ja minä käsitin, mistä te puhuitte, mutta olin varma siitä, että minä en sortuisi tuohon järjettömyyteen sen jälkeen, mitä olin saanut tietää. Olin sitä mieltä, että minä en ollut edennyt vielä niin pitkälle kuin suurin osa teistä; olin yleensä pystynyt selvittämään muut henkilökohtaiset ongelmani ja pystyisin siis siihenkin, missä te olitte epäonnistuneet. Minulla oli mielestäni kaikki syy itseluottamukseen, minun ei tarvinnut muuta kuin käyttää tahdonvoimaa ja olla varuillani.

Tällä mielellä elin elämääni ja tein työtä ja jonkin aikaa kaikki meni hyvin. Tarjotusta viinasta kieltäytyminen ei tuottanut vaikeuksia ja rupesin ajattelemaan, että olin tehnyt yksinkertaisesta asiasta aivan liian suuren numeron. Sitten matkustin työasioissa Washingtoniin. Olin ollut poissa kotoa ennenkin raittiin kauteni aikana, eikä minulla siis ollut sen vuoksi syytä huoleen. Olin ruumiillisesti hyvässä kunnossa. Minulla ei myöskään ollut suuria huolia eikä mieltäni painanut mikään ongelma. Toimitin asiani menestyksellisesti, olin tyytyväinen ja tiesin, että muutkin osakkaat olisivat. Onnistunut päivä kallistui iltaan, eikä taivaalla näkynyt pilvenhattaraakaan.

Menin hotelliin ja pukeuduin kaikessa rauhassa päivälliselle. Astuessani ruokasaliin tulin ajatelleeksi, että olisi mukava juoda pari cocktailia päivällisen kanssa. Siinä kaikki. Ei enempää. Tilasin cocktailin ja ruokaa. Sitten tilasin toisen cocktailin. Päivällisen jälkeen päätin mennä kävelylle. Palatessani hotelliin sain päähäni, että voisin ottaa grogin ennen nukkumaanmenoa, astuin siis baariin ja tilasin grogin. Muistelen juoneeni niitä useampia sinä iltana ja aamulla lisää. Muistan hämärästi istuneeni lentokoneessa matkalla New Yorkiin ja tavanneeni lentokentällä ystävällisen taksinkuljettajan vaimoni sijasta. Taksikuski kuljetti minua ympäri useita päiviä. Muistan hyvin vähän siitä minne menin ja mitä tein tai puhuin. Sitten oli vuorossa sairaala ja sietämättömiä ruumiillisia ja henkisiä kärsimyksiä.

Heti kun pystyin taas ajattelemaan selkeästi, kävin mielessäni huolellisesti läpi Washingtonissa viettämäni illan. Olin ollut kaikkea muuta kuin varuillani, enkä kaiken kukkuraksi ollut taistellut ensimmäistä lasillista vastaan millään tavalla. Tällä kertaa en ollut suonut ajatustakaan seurauksille. Olin ruvennut juomaan viinaa puolihuolimattomasti kuin limonaatia. Silloin muistin mitä alkoholistiystäväni olivat kertoneet. He olivat ennustaneet, että tulisi se hetki jolloin minä rupeaisin taas juomaan, jos minulla oli alkoholistin mielenlaatu. He olivat sanoneet, että vaikka taistelisin vastaan, peräytyisin jonkin mielettömän perustelun edessä. Minulle kävi juuri niin. Se mitä olin oppinut alkoholismista, ei tullut lainkaan mieleeni. Silloin minä tiesin, että minulla on alkoholistin mielenlaatu. Käsitin, että tahdonvoimasta ja itsetuntemuksesta ei ollut mitään apua, kun tuli tuollainen hetki, jolloin ajatus lyö tyhjää. En ollut koskaan käsittänyt ihmisiä, jotka kertoivat, että alkoholi oli voittanut heidät. Silloin tiesin. Se oli kova isku.

Kaksi Anonyymien Alkoholistien jäsentä tuli minua tapaamaan. He naureskelivat, mikä ei miellyttänyt minua yhtään, ja sitten he kysyivät, olinko mielestäni alkoholisti ja olinko jäänyt kakkoseksi tällä kertaa. Jouduin vastaamaan myöntävästi molempiin kysymyksiin. He kasasivat eteeni todisteita, jotka osoittivat, että sellainen alkoholistin mielenlaatu, joka minussa oli ilmennyt Washingtonissa, on toivoton tila. He kertoivat kymmenistä tuntemistaan tapauksista. Minulta sammui viimeinenkin toivo, että selviäisin tästä hommasta yksin.

Sitten he esittelivät hengellisen ratkaisun ja toimintaohjelman, jota satakunta samanlaista oli seurannut hyvällä menestyksellä. Vaikka olin kuulunut kirkkoon vain nimellisesti, heidän ehdotuksiaan ei ollut vaikea niellä älyllisesti. Mutta toimintaohjelma oli kovin jyrkkä, vaikka kävikin järkeen. Minun oli luovuttava monista elämänikäisistä käsityksistäni. Se ei ollut aivan helppoa. Mutta kun päätin lähteä tälle tielle, minut valtasi merkillinen tunne, että alkoholi ongelmani jotenkin helpottui, ja niin sitten olikin.

Yhtä tärkeää oli havaita, että hengellinen näkökulma ratkaisisi kaikki ongelmani. Siitä lähtien on elämäni saanut olla paljon tyydyttävämpää ja, niin toivon, enemmän hyödyksi muille kuin aikaisempi elämäni. Entinen elämäntapani ei ollut mitenkään huono, mutta en vaihtaisi silti sen elämän parhaita hetkiä nykyisen elämäni huonompiin. En palaisi siihen vaikka voisin.”

Fredin tarina puhuu puolestaan. Me toivomme, että se menee perille tuhansille hänen kaltaisilleen. Hän ehti tuntea vasta mankelin ensimmäisen nipistyksen. Useimmat alkoholistit mankeloidaan perusteellisemmin, ennen kuin he rupeavat ratkomaan ongelmiaan toden teolla.

Monet lääkärit ja psykiatrit yhtyvät meidän johtopäätöksiimme. Erään maailmankuulun sairaalan lääkäri sanoi vastikään yhdelle meistä: ”Te sanotte, että keskimääräisen alkoholistin tilanne on toivoton ja minä olen samaa mieltä. Olen kuullut kahden teikäläisen tarinan, eikä ole epäilystäkään siitä, että te olitte sataprosenttisen toivottomia tapauksia, joita vain jumalalliset voimat voivat auttaa. Jos olisitte pyrkineet potilaiksi sairaalaani, en olisi ottanut teitä sisään, jos olisin voinut olla ottamatta. Teidänlaisenne ihmiset ovat liian toivottomia potilaita. Vaikka en ole uskonnollinen ihminen, pidän arvossa hengellistä lähestymistapaa teidänlaisissanne tapauksissa. Useimmiten mitään muuta ratkaisua ei käytännössä enää ole olemassa.”

Vielä kerran: Alkoholistille tulee hetkiä, jolloin hän ei pysty henkisesti millään tavalla vastustamaan ensimmäistä ryyppyä. Erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ei hän itse eikä kukaan ihminen voi antaa hänelle vastustuskeinoa. Sen on tultava Korkeammalta Voimalta.

Olemme aivan tavallisia ihmisiä. Meitä on joka puolella maailmaa, melkein minkä tahansa ammatin edustaja löytyy keskuudestamme. Poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset taustamme ovat mitä erilaisimmat. Voisi luulla, että meillä ei olisi juurikaan tekemistä toistemme kanssa. Mutta meidän keskuudessamme on toveruutta, ystävällisyyttä ja ymmärtämystä, jota on vaikea kuvata. Olemme kuin suuren laivan matkustajat, jotka ovat juuri pelastuneet haaksirikosta. Koko laivassa vallitsee toveruus, riemu ja tasa-arvo katsomatta siihen missä luokassa kukakin matkustaa. Mutta meidän ilomme ei haihdu kun kukin lähtee omille teilleen. Tämä jaettu vaara on yksi osa siitä siteestä, joka liittää meitä lujasti toisiimme. Mutta se ei yksin olisi koskaan voinut luoda välillemme sellaista yhteyttä, jonka olemme löytäneet.

Me olemme löytäneet saman ratkaisun. Me olemme löytäneet ulospääsytien, josta olemme täysin yhtä mieltä, ja tällä tiellä voimme kukin toimia veljellisesti ja sopusoinnussa toistemme kanssa. Tämä on se suuri uutinen, jonka tämä kirja tuo alkoholismista kärsiville ihmisille.

Tällainen sairaus  me pidämme nykyään alkoholismia sairautena  vaikutta ympäristöön tavalla, joka ei ole ominainen millekään muulle sairaudelle. Jos ihmisellä on syöpä, kaikki murehtivat hänen takiaan, mutta kukaan ei suutu tai loukkaannu. Mutta näin ei käy ihmiselle, joka sairastaa alkoholismia, koska sen myötä ihminen kieltää kaiken sen mikä elämässä on arvokasta. Se vetää piiriinsä kaikki ihmiset, jotka ovat tekemisissä sairaan kanssa. Se tuo mukanaan väärinkäsityksiä, voimakasta vihaa, taloudellista epävarmuutta, se synnyttää inhoa ystäväpiirissä ja työnantajissa, tuo kärsimyksiä syyttömille lapsille, onnettomille vaimoille ja vanhemmille. Tätä luetteloa voi jatkaa kuka tahansa.

Me toivomme, että tämä kirja antaa tietoja ja lohdutusta niille, joita asia koskee. Näitä ihmisiä on paljon.

Pätevät Psykiatrit, jotka ovat joutuneet tekemisiin meidän kanssamme, ovat huomanneet, että joskus on aivan mahdotonta saada alkoholistia puhumaan asioistaan varauksetta. Kumma kyllä vaimojen, vanhempien ja läheisten ystävien on usein vieläkin vaikeampi päästä meitä lähelle kuin psykiatrien tai lääkärien.

Mutta entinen ongelmajuoja, joka on löytänyt tämän ratkaisun, ja joka tietää yhtä ja toista itsestään, voi yleensä saavuttaa muutamassa tunnissa toisen alkoholistit täyden luottamuksen. Ennen tällaisen luottamuksen syntymistä ei ole mahdollista saada aikaan juuri mitään.

Alkoholistia lähestyvällä ihmisellä on itsellään ollut sama ongelma. Kuka tahansa näkee, että hän tietää mistä puhuu, ja hänen koko olemuksensa todistaa, että hänellä on ratkaisu hallussaan. Hän ei asetu autettavan yläpuolelle, hän ei halua mitään muuta kuin vilpittömästi auttaa. Ei maksuja, ei oman edun tavoittelua, ei tarvetta miellyttää, ei pitkä saarnoja – siinä ehdot, jotka olemme havainneet tehokkaimmiksi. Kun ihmistä näin lähestytään, hän saattaa ottaa vuoteensa ja kävellä.

Kukaan miestä ei pidä tätä työtä elämänsä ainoana sisältönä, emmekä me kuvittele, tällainen asenne lisäisi työn tehoa. Juomisen lopettaminen on vasta alku. Paljon tärkeämpää on se, miten pystymme seuraamaan uutta vakaumustamme kotona, työssä ja muissa toimissamme. Me kaikki käytämme paljon vapaa-aikaamme työhön, jota ryhdymme nyt kuvaamaan. Jotkut ovat siinä onnellisessa asemassa, että he voivat käyttää tähän työhön suurimman osan ajastaan.

Jos tyydymme vain henkilökohtaisesti seuraamaan uutta kurssia, tulokset ovat kyllä hyviä, mutta itse ongelmaa on vasta raapaistu pinnalta. Ne meistä, jotka asuvat suurissa kaupungeissa, ovat järkyttyneet ajatellessaan, että heidän lähellään sadat ihmiset vajoavat pimeyteen koko ajan. Moni voisi toipua,  jos hänelle olisi se mahdollisuus, jonka me olemme saaneet. Miten voisimme kertoa heille siitä mikä meille on annettu ilmaiseksi?

Olemme päättäneet julkaista kirjan ilman tekijän nimeä ja esittää siitä ongelman sellaisena kuin me se näemme. Kirjan kirjoittamiseksi kokoamme tietomme ja kokemuksemme. Pyrimme esittämään ohjelman, joka soveltuu kaikille, joilla on alkoholiongelma.

Joudumme väistämättä käsittelemään lääketieteellisiä, psykiatrisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia asioita.  Nämä aiheet suovat itsessään mahdollisuuksia erimielisyyksille. Mieluiten tietysti kirjoittaisimme kirjan, jossa ei olisi mitään riidanalaista. Yritämme parhaamme mukaan saavuttaa tämän päämäärän. Useimmat miestä ovat kokeneet, että ihmisten puutteiden ja mielipiteiden suvaitseminen auttavat meitä ratkaisevasti yrittäessämme olla hyödyksi muille. Koska olemme entisiä ongelmajuojia, on koko elämämme kiinni siitä, että me kaiken aikaa ajattelemme muita ja sitä, miten voimme vastata muiden tarpeisiin.

Olet jo ehkä kysynyt itseltäsi, mistä johtuu että ryyppääminen teki meistä niin sairaita.  Epäilemättä tahdot kiihkeästi tietää miten ja miksi – kun asiantuntijat ovat sanoneet toista  – me olemme voineet parantua tästä ruumiin ja  mielen toivottomasta tilasta. Jos olet alkoholisti, joka tahtoo päästä vaivastaan, kyselet ehkä jo: ”Mitä minun pitää tehdä?”

Tämän kirjan tarkoitus on vastata tällaisiin kysymyksiin. Me kerromme mitä olemme tehneet. Ennen kuin käymme käsittelemään asioita yksityiskohtaisesti, esitämme lyhyesti joitakin pääkohtia.

Ihmiset ovat sanoneet meille vaikka kuinka monta kertaa:  ”Minä voin juoda tai olla juomatta. Miksei hän voi?”  ”Miksei hän juo ihmisiksi tai lopeta kokonaan?”  ”Se kaveri ei osaa käyttää viinaa.”  ”Joisi viiniä ja olutta.”  ” Jätä väkevät aineet.”  ”Hänen tahdonvoimansa taitaa olla heikko.”  ”Kyllä hän voisi lopettaa kun vain tahtoisi.”  ”Semmoinen mukava tyttö, luulisi että mies hänen takiaan lopettaisi.”  Lääkäri sanoi sille, että jos se vielä juo se kuolee viinaan, mutta siellä  se taas sauhuaa.”

Näin juomisesta puhutaan arkielämässä, näitä me kuulemme joka päivä. Nämä huomautukset perustuvat tietämättömyyteen ja väärinkäsityksiin. Nämä lausunnot viittaavat ihmisiin jotka käyttäytyvät eri tavalla kuin me.

Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta.

Sitten on olemassa toinen ihmistyyppi, joka saattaa ryypätä rankastikin. Mies saattaa juoda siinä määrin, että tämä tapa vähitellen heikentää hänen ruumiillista ja henkistä kuntoaan. Liika juominen voi viedä hänet hautaan muutamaa vuotta ennen aikojaan. Jos hänen elämäänsä ilmestyy tarpeeksi painava syy – terveys pettää, hän rakastuu, ympäristö muuttuu, lääkäri varoittaa – hän pystyy lopettamaan tai vähentämään, vaikka se saattaakin olla tuskallista ja vaikeaa ja vaatii joskus lääkärin apua.

Mutta kuinka on pesunkestävän alkoholistin laita? Hän saattaa aloittaa kohtuullisena alkoholinkäyttäjänä. Toiset rupeavat juomaan paljon ja jatkuvasti, toiset eivät, mutta jossakin tilanne riistäytyy säännönmukaisesti käsistä heti, kun tällainen mies rupeaa juomaan.

Tämä on se ihminen, joka on ympäristölleen arvoitus. Miten hän voi menettää itsensä hallinnan sillä tavalla? Juodessaan hän tekee kaikenlaisia järjetöntä, uskomatonta ja kauheaa. Hän on kuin tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Hän on harvoin lievästi humalassa. Hän on aina jokseenkin tolkuttomasti juovuksissa. Kun hän ryyppää, hänen olemuksensa muuttuu toiseksi. Hän saattaa olla maailman miellyttävin mies. Mutta annas, kun hän juo yhden päivän, niin hänestä tulee vastenmielinen tai jopa vaarallinen ympäristölleen. Hänellä on pettämätön kyky juoda itsensä humalaan juuri väärällä hetkellä, erityisesti kun hänen pitäisi tehdä jokin tärkeä päätös tai saapua johonkin tapaamiseen. Hän on monasti kaiken puolin järkevä ja tasapainoinen – paitsi suhteessaan alkoholiin, mutta siitä hän onkin aivan uskomattoman epärehellinen ja itsekäs. Häneltä ei useinkaan puutu kykyä, taitoja ja lahjoja, häntä odottaa lupaava ura. Hän käyttää lahjojaan, hänellä ja hänen perheellään on tulevaisuus edessä ja sitten hän hajottaa kaiken, sarjalla järjettömiä ryyppyretkiä. Tämä mies menee maate pää niin täynnä että luulisi nukkuvan kellon ympäri. Mutta varhain seuraavana aamuna hän jo etsii kiihkeästi pulloa, jonka hän pani jonnekin eilen illalla, mutta ei enää muista minne. Jos hänellä on varaa, hän saattaa pitää viinaa kätkettynä niin moneen paikkaan, että kukaan löydä niitä kaikkia kaataakseen ne viemäriin. Kun tilanne pahenee, hän rupeaa käyttämään viinan lisäksi voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä hermojensa hillitsemiseksi ja päästäkseen työpaikalle. Sitten eräänä päivänä työnteko käy mahdottomaksi ja hän juo taas päänsä täyteen. Kukaties hän menee lääkäriin, joka antaa hänelle morfiinia tai jotakin rauhoittavaa, jonka avulla hänen pitäisi voida vähentää juomistaan. Sitten hänestä tulee sairaaloiden ja parantoloiden asiakas.

Tämä ei tietenkään ole kattava kuva varsinaisesta alkoholistista, sillä meidän käyttäytymistapamme vaihtelevat. Mutta karkeasti ottaen alkoholisti on edellä kuvatun kaltainen.

Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla? Jos hänellä on yllin kyllin kokemuksia siitä, että yksi ryyppy johtaa romahdukseen, josta seuraa tuttu sarja kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, miksi hän ottaa sen yhden ryypyn? Miksi hän ei osaa pysyä raittiina? Mitä on tapahtunut terveelle järjelle ja tahdonvoimalle, jota hän osaa vielä soveltaa muihin asioihin?

Ehkä näihin kysymyksiin ei pystytä koskaan täysin vastaamaan. On olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, miksi alkoholisti toimii toisin kuin normaalit ihmiset. Emme tiedä varmasti, mistä johtuu, että tietyn vaiheen jälkeen alkoholistin hyväksi on vaikea tehdä juuri mitään. Tähän arvoitukseen emme osaa vastata.

Tiedämme, että kun alkoholisti ei juo, ja hän voi olla juomatta kuukausia, jopa vuosia, hän käyttäytyy melko lailla niin kuin muutkin ihmiset. Yhtä varmaa on, että heti kun hän saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.

Kaikki tämä on tietysti pelkkää ajatusleikkiä, jos ystävämme ei ota ensimmäistä ryyppyä, joka panee koko kauhean pyörän pyörimään. Siksi alkoholistin pääongelma on henkinen eikä ruumiillinen. Jos kysyt alkoholistilta, miksi hän aloitti edellisen ryyppykautensa, hänellä on valmiina yksi sadasta selityksestä. Joissakin näissä selityksissä saattaa olla totuutta siteeksi, mutta kun tiedämme millaisen sotkun alkoholistin juominen saa aikaan, niissä ei loppujen lopuksi ole järkeä. Ne kuulostavat samalta kuin se, että ihminen yrittäisi parantaa päänsärkyä hakkaamalla itseään vasaralla päähän, jotta särky ei tuntuisi. Mutta jos yrität osoittaa alkoholistille, ettei hänen järkeilyssään ole päätä eikä häntää, hän vain naurahtaa tai suuttuu tai kieltäytyy puhumasta.

Joskus hän saattaa kertoa totuuden. Ja niin kummallista kuin se onkin, totuus on yleensä se, ettei hänellä itsellään ole se parempaa aavistusta kuin kenelläkään muullakaan, miksi hän juo sen ensimmäisen lasillisen. Jotkut alkoholistit ovat enimmäkseen tyytyväisiä omiin selityksiinsä. Mutta sydämessään hekään eivät loppujen lopuksi tiedä miksi he juovat. Kun tauti on tarpeeksi pitkällä, alkoholisti on itsekin ymmällä. Hänellä on sellainen päähänpinttymä, että jonakin päivänä hän jotenkin selviytyy. Mutta usein hän epäilee, ettei siitä sittenkään tule mitään.

Harvat käsittävät, kuinka totta tämä kaikki on. Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.

Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan. Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.

Syistä, joita ei vielä tunneta, useimmat alkoholistit ovat menettäneet kyvyn päättää juomisestaan. Meidän ns. tahdonvoimamme häviää käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tulee hetkiä, jolloin emme pysty palauttamaan mieleemme kärsimyksiä ja nöyryytyksiä, joista on ehkä kulunut vain viikkoja tai kuukausia. Me emme mahda mitään ensimmäiselle ryypylle.

Meidän mieleemme eivät tule ne käytännöllisesti katsoen väistämättömät seuraukset, jotka olutkolpakosta meille on. Jos me ne hämärästi muistamme, vaimennamme ne vanhalla ja kuluneella väitteellä, että tällä kertaa me käyttäydymme niin muin muutkin. Meiltä puuttuu kokonaan se itsesuojeluvaisto, joka estää ihmistä työntämästä kättään palavaan liekkiin.

Alkoholisti saattaa sanoa itselleen: ”Tällä kertaa en poltakaan itseäni. Antaa mennä!” Tai ehkä hän ei ajattele mitään. Monet miestä ovat alkaneet juoda noin vain, huomaamatta, ja joskus kolmannen tai neljännen lasillisen jälkeen olemme lyöneet nyrkillä pöytään ja sanoneet:  ”Herrajumala, miten minä taas aloitin?”  Ja siinä samassa olemme lisänneet:  ”No, minä lopetan kuuden ryypyn jälkeen.  ”Tai sitten:  ”Mitä sillä on väliä?”

Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen  on omaksunut tämän ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä. Lukemattomat alkoholistit ovat kautta historian osoittaneet nämä alastomat ja ikävät tosiasiat paikkansapitäviksi. Vain Jumalan armosta näitä vakuuttavia todisteita ei ole enempää. Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.

On olemassa ratkaisu.  Tuskin kukaan meistä piti siitä, että joutui tutkistelemaan itseään, luopumaan ylpeydestään ja tunnustamaan puutteensa, mikä on edellytyksenä pyrkimyksemme onnistumiselle. Mutta me näimme muiden onnistuvan näin tehdessään, ja me itse elimme elämää, jonka toivottomuus ja turhuus ei enää jättänyt epäilyn sijaa. Kun ihmiset, joiden ongelma oli ratkennut, lähestyivät meitä, meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tarttua niihin yksinkertai­siin hengellisiin työkaluihin, jotka meille ojennettiin. Taivas ei ole meille enää tavoittamaton, me olemme kohonneet nel­jänteen ulottuvuuteen, jollaisesta emme olleet osanneet edes uneksia.

Suuri totuus on tämä, ei enempää eikä vähempää: Meillä on ollut syviä ja vaikuttavia hengellisiä kokemuksia!, jotka ovat mullistaneet koko elämänasenteemme, suhteemme lähimmäisiin ja Jumalan maailmaan. Meidän elämämme tärkein asia on tänään täydellinen varmuus siitä, että Luoja on asettunut meidän sydämeemme ja toimii meissä, eikä se ole muuta kuin ihme. Hän on ryhtynyt siihen, mihin emme itse pystyneet.

Jos olet vakava alkoholisti niin kuin me olimme, silloin sinulla ei meidän käsittääksemme ole mitään keskitietä. Meidän elämämme oli käymässä mahdottomaksi, ja niillä meistä, jotka olivat joutuneet inhimillisen avun ulottumattomiin, oli vain kaksi vaihtoehtoa: Joko oli kuljettava katkeraan loppuun ja unohdettava parhaan kyvyn mukaan miten kestämätön tilanne oli; tai sitten oli otettava vastaan hengellistä apua. Ja me otimme avun vastaan, koska vilpittömästi tahdoimme, ja olimme valmiit yrittämään.

Eräällä amerikkalaisella liikemiehellä oli kykyjä, järkeä ja hieno luonne. Hän oli kiertänyt vuosikausia parantolasta toiseen. Hän oli kysynyt neuvoa USA:n tunnetuimmilta psykiatreilta. Hän matkusti Eurooppaan ja meni kuuluisan lääkärin (psykiatri Jungin) hoitoon. Vaikka kokemukset olivat tehneet miehestä epäileväisen, hän oli hoidon päätyttyä poikkeuksellisen luottavalla mielellä. Hänen henkinen ja ruumiillinen kuntonsa oli hämmästyttävän hyvä. Ennen muuta hän uskoi oppineensa tuntemaan mielensä sisäiset liikkeet ja salaiset lähteet niin hyvin, että lankeaminen oli mahdoton. Mutta ei kulunut kauan, kun hän jo joi jälleen. Ja mikä hämmentävintä, hän ei osannut selittää sitä itselleen ollenkaan.

Hän palasi ihailemansa lääkärin luo ja kysyi tältä suoraan, miksi hän ei voinut toipua sairaudestaan. Ennen muuta hän tahtoi saada takaisin itsensä hallinnan. Muita ongelmiaan hän pystyi ratkomaan järkevästi ja tasapainoisesti. Mutta alkoholinkäyttöä hän ei pystynyt hallitsemaan. Miksi?

Hän pyysi lääkäriä kertomaan koko totuuden ja lääkäri kertoi. Mies oli lääkärin mielestä toivoton tapaus, hän ei ikinä saavuttaisi entistä yhteiskunnallista asemaansa, hänen olisi pysyttävä lukkojen takana tai palkattava itselleen henkivartija, mikäli hän tahtoi elää kauan. Tämä oli huomattavan lääkärin mielipide.

Mutta tämä mies elää yhä ja on vapaa. Hän ei tarvitse henkivartijaa eikä hän ole laitoksessa. Hän voi vaaratta mennä kaikkialle minne vapailla ihmisillä on pääsy, kunhan hän pitää kiinni omaksumastaan yksinkertaisesta asenteesta. Jotkut tätä lukevat alkoholistit saattavat ajatella, että he tulevat toimeen ilman hengellistä apua. Kerrotaan siis mitä muuta mies puhui lääkärinsä kanssa.

Lääkäri sanoi: ”Teillä on kroonisen alkoholistin mielenlaatu. En ole koskaan nähnyt ihmisen parantuvan, kun mieli on päässyt tuohon vaiheeseen.” Ystävästämme tuntui kuin helvetin portit olisivat kolahtaneet hänen takanaan. Hän kysyi: ”Eikö ole poikkeuksia?”

”On”, vastasi lääkäri. ”Varhaisista ajoista asti tunnetaan poikkeuksia teidänlaisissanne tapauksissa. Aina silloin tällöin sattuu, että alkoholisti saa, sanokaamme mullistavia hengellisiä kokemuksia. Minä myönnän niiden olemassaolon. Näissä kokemuksissa ihmisen tunne-elämä järkkyy perusteellisesti ja siirtyy uusille urille. Ihmiset hylkäävät äkkiä ajatukset, tunteet ja asenteet, jotka ovat hallinneet heidän elämäänsä ja omaksuvat aivan uudenlaiset käsitykset ja vaikuttimet. Itse asiassa olen yrittänyt saada teissä aikaan tällaisen muutoksen. Minun menetelmäni ovat tehonneet moniin ihmisiin, mutta teidänlaisenne alkoholistin kanssa niistä ei koskaan ole ollut apua. Liite hengellinen kokemus

Tämän kuullessaan ystävämme helpottui hieman, sillä hän oli kirkon tietoinen jäsen. Mutta toivo kuivui kokonaan, kun lääkäri selitti, että miehen uskonnollisessa vakaumuksessa ei tosin ollut valittamista, mutta se ei saanut aikaan sellaista mullistavaa hengellistä kokemusta.

Tässä kauheassa tilanteessa miehemme sai sen merkillisen kokemuksen joka, kuten olemme kertoneet, vapautti hänet.

Kukin meistä on vuorollaan yrittänyt pelastautua samalla tavalla epätoivoisesti kuin hukkuva. Ja se mikä meistä ensin vaikutti oljenkorrelta, olikin Herran rakastava voimakas käsi. Meille on annettu uusi elämä, tai, jos toinen muotoilu miellyttää enemmän: me olemme löytäneet elämälle mallin, joka toimii.

Kirjassaan Uskonnollisista kokemuksista esittää huomattava amerikkalainen psykologi William James useita eri tapoja, joilla ihmiset ovat löytäneet Jumalan. Meillä ei ole mitään halua väittää kenellekään, että usko voidaan saavuttaa vain yhdellä tavalla. Jos sillä, mitä me olemme oppineet ja tunteneet on mitään merkitystä, sen merkitys on, että me kaikki, kansallisuuteen, uskontokuntaan tai ihonväriin katsomatta, olemme elävän Luojan lapsia ja että me voimme päästä Hänen kanssaan yhteyteen yksinkertaisesti ja käsitettävästi, kunhan tahdomme sitä rehellisesti. Eri kirkkojen jäsenet eivät löydä ohjelmastamme mitään, mikä olisi ristiriidassa heidän uskonsa tai uskonnollisten menojensa kanssa. Näissä asioissa meillä ei ole mitään ristiriitoja.

Meille ei kuulu mihin uskonnollisiin yhdyskuntiin jäsenemme katsovat yksilöinä lukeutuvansa. Nämä ovat yksityisasioita, jotka kukin ratkaisee itse siltä pohjalta mihin hän on tottunut tai mitä päättää. Kaikki meistä eivät liity uskonnollisiin yhteisöihin, mutta monet pitävät niihin kuulumista hyvänä.

Seuraavassa luvussa kerrotaan alkoholismista sellaisena kuin me sen käsitämme. Sitä seuraava luku on omistettu epäilijälle. Monet, jotka ovat pitäneet itseään epäilijöinä, ovat liittyneet meihin. Kumma kyllä, se ei ole ollut suurena esteenä hengelliselle kokemukselle.

Sitten annamme yksinkertaisia ohjeita, jotka perustuvat omaan toipumiseemme. Ja lopuksi neljäkymmentäseitsemän ihmistä kertoo omista henkilökohtaisista kokemuksistaan.

Kukin kertoo itse ja omalta kannaltaan siitä, miten hän on saanut yhteyden Jumalaan. Nämä tarinat antavat selkeän poikkileikkauksen jäsenistöstämme ja selvittävät, mitä heidän elämässään oikeastaan on tapahtunut.

Toivomme, ettei kukaan pidä näitä paljastavia kertomuksia hyvää makua loukkaavina. Toivomme, että monet alkoholistit, miehet ja naiset, lukevat nämä sivut hädässään ja uskomme, että vain kertomalla itsestämme ja ongelmistamme avoimesti me saamme heidät sanomaan: ”Minä olen yksi heistä. Minun on päästävä tästä osalliseksi.”

Harvoin olemme nähneet sellaisen ihmisen epäonnistuvan, joka on noudattanut ohjelmaamme tunnollisesti. Ne, jotka eivät toivu, ovat ihmisiä, jotka eivät voi tai eivät halua kokonaan antautua noudattamaan tätä yksinkertaista ohjelmaa. Yleensä he ovat miehiä ja naisia, jotka ovat perusolemukseltaan kyvyttömiä olemaan rehellisiä itselleen. Sellaisia onnettomia ihmisiä on. Vika ei ole heidän, he näyttävät syntyneen sellaisiksi. He ovat luonnostaan kykenemättömiä tajuamaan ja kehittämään elämäntapaa, joka vaatii tinkimätöntä rehellisyyttä. Heidän mahdollisuutensa ovat keskinkertaista heikommat. On sellaisiakin, jotka kärsivät vakavista tunne- ja sielunelämän häiriöistä, mutta monet heistä toipuvat, mikäli kykenevät olemaan rehellisiä.

Meidän elämäntarinoistamme käy suurin piirtein ilmi, millaisia me olimme, mitä tapahtui ja millaisia olemme nyt. Jos olet päättänyt saada sen, mitä meillä on, ja jos olet halukas tekemään mitä tahansa saadaksesi sen, silloin olet valmis ottamaan määrätyt askeleet.

Joitakin näistä askelista me arastelimme. Luulimme voivamme löytää helpomman, miellyttävämmän tavan, mutta emme löytäneet. Mitä vakavimmin pyydämme sinua olemaan peloton ja perusteellinen alusta lähtien. Jotkut meistä yrittivät pitää kiinni vanhoista uskomuksistaan, mutta ponnistelumme olivat tuloksettomia siihen asti, kunnes antauduimme kokonaan. Pidä mielessä, että olet tekemisissä viekkaan, hämäävän ja voimakkaan vastustajan, alkoholin kanssa. Ellemme saa apua, omat voimamme eivät riitä. Mutta on olemassa Eräs, jolla on kaikki voima, Jumala. Kunpa sinä löytäisit Hänet nyt!

Puolinaiset toimenpiteet eivät auttaneet meitä lainkaan. Olimme käännekohdassa. Pyysimme Jumalan suojelusta ja huolenpitoa ja annoimme itsemme kokonaan.

Tässä ovat nämä ottamamme Kaksitoista Askelta, joita ehdotamme toipumisohjelmaksi:

1. Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi,

ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.

2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.

3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitimme.

4. Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun.

5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.

6. Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.

7. Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.

8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.

9. Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme

vahingoittaneet heitä tai muita.

10. Jatkoimme itsetutkistelua ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena

kuin Hänet käsitämme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa

sen toteuttamiseen.

12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoma alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme. Moni meistä huudahti: ”Mikä ohjesääntö! En pysty suoriutumaan siitä.” Älä lannistu. Kukaan meistä ei ole pystynyt läheskään täydellisesti noudattamaan näitä periaatteita. Emme ole pyhimyksiä. Tärkeintä on, että olemme halukkaita kehittymään hengellisten suuntaviivojen mukaan. Esittämämme periaatteet ovat oppaita kehityksen tiellä. Me pyrimme pikemmin hengelliseen kehitykseen kuin hengelliseen täydellisyyteen.

Kuvaus alkoholistista, luku epäilijöille sekä omat aikaisemmat ja myöhemmät henkilökohtaiset kokemuksemme tuovat selvästi esiin kolme tärkeätä seikkaa:

1. Olimme alkoholisteja emmekä kyenneet huolehtimaan elämästämme.

2. Mikään inhimillinen voima ei todennäköisesti olisi voinut vapauttaa meitä alkoholismista.

3. Jumala pystyisi siihen ja tahtoisi tehdä sen, jos etsisimme Häntä.

Tultuamme tästä vakuuttuneiksi ryhdyimme tutkimaan Kolmatta Askelta. Sen mukaan meidän oli päätettävä antaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme. Mitä tällä tarkoitetaan, ja mitä meidän oikeastaan oli tehtävä?

Ensimmäiseksi meidän oli vakuututtava siitä, että oman tahdon voimalla ei kenenkään elämä ota onnistuakseen. Eläessämme siltä pohjalta jouduimme aina ristiriitaan jonkin tai jonkun kanssa silloinkin kun vaikuttimemme olivat hyvät. Useat ihmiset yrittävät selvitä omin voimin. Kukin on kuin näyttelijä, joka tahtoo ohjata koko esityksen, joka yrittää yhtenään muuttaa valoja, tansseja, lavastusta ja muiden näyttelijöiden asemia oman mielensä mukaan. Jos hänen muutosehdotuksensa hyväksyttäisiin, jos ihmiset toimisivat hänen toiveittensa mukaisesti, esitys olisi tietysti loistava. Kaikki, hän itse mukaan lukien, olisivat tyytyväisiä. Elämä olisi ihanaa. Yrittäessään saada läpi ehdotuksensa näyttelijä saattaa käyttäytyä hyvinkin kauniisti. Hän saattaa olla ystävällinen, huomaavainen, kärsivällinen, jalomielinen, jopa vaatimaton ja uhrautuva. Toisaalta hän saattaa myös olla ilkeä, itsekäs, itsekeskeinen ja epärehellinen. Mutta hänessä, kuten useimmissa ihmisissä, nämä ominaisuudet todennäköisesti sekoittuvat.

Kuinka sitten tavallisesti käy? Esitys ei onnistu erityisen hyvin. Ihmisestä alkaa tuntua, että elämä kohtelee häntä kaltoin. Hän päättää ponnistella kovemmin. Seuraavalla kerralla hän on entistä vaativampi tai ystävällisempi, jos se on hänen tapansa. Edelleenkään näytelmä ei käy hänen pirtaansa. Hän myöntää, että hänessäkin saattaa olla vikaa, mutta hän on vakuuttunut siitä, että muissa on syytä enemmän. Hän suuttuu, närkästyy ja rupeaa säälimään itseään.

Mikä on ongelman ydin? Eikö ole niin, että hän etsii omaa etuaan silloinkin, kun hän yrittää olla ystävällinen? Eikö hän ole sen harhan vallassa, että hän voi ottaa itselleen tyydytystä ja onnea tässä maailmassa, kunhan vain toimii viisaasti? Eivätkö kaikki muut näyttelijät näe selvästi, että tähän hän juuri pyrkii? Ja eikö hänen toimintansa houkuttele heitä maksamaan samalla mitalla, ottamaan esityksestä itselleen kaiken mahdollisen hyödyn? Eikö hän näin parhaimmillaankin kylvä sekaannusta eikä suinkaan sopusointua?

Näyttelijämme on itsekeskeinen, egoisti, kuten nykyään sanotaan. Hän on kuin eläkkeellä oleva liikemies, joka paistattelee talvella Floridan auringossa ja valittaa kansakunnan surkeaa tilaa, pappi, joka voivottaa4 vuosisatamme syntejä, poliitikko ja uudistaja, jotka uskovat että maailma muuttuu vallan mainioksi kunhan muut käyttäytyisivät ihmisiksi, lainsuojaton kassakaappien murtaja, joka katsoo että yhteiskunta on tehnyt hänelle vääryyttä – kuin alkoholisti, joka on menettänyt kaiken ja joutunut laitokseen. Vaikka keksisimme mitä verukkeita, eikö ole niin, että useimmat meistä ovat täynnä itseään, omia kaunantunteitaan ja itsesääliään?

Itsekkyys – itsekeskeisyys! Siinä on käsittääksemme vaikeuksiemme alku ja juuri. Sadassa eri muodossa meitä ajava pelko, itsepetos, oman edun tavoittelu ja itsesääli saavat meidät astumaan muiden varpaille, ja muut vastaavat samalla mitalla. Joskus ihmiset loukkaavat meitä näennäisesti ilman syytä, mutta poikkeuksetta voimme löytää menneisyydestä omaan etuumme perustuvia ratkaisuja, jotka myöhemmin asettavat meidät alttiiksi loukkauksille.

Vaikeutemme ovat mielestämme pohjimmiltaan itse aiheutettuja. Ne nousevat meistä itsestämme, ja alkoholisti on äärimmäinen esimerkki omille teilleen karanneesta uhmasta, vaikka asianomainen ei useinkaan itse ajattele niin. Ennen muuta meidän alkoholistien on päästävä eroon tästä itsekkyydestä. Meidän on pakko, tai muuten se tappaa meidät! Jumala tekee sen mahdolliseksi. Usein ei näytä olevan muuta tapaa päästä eroon minästä kuin Hänen avullaan. Monilla meistä on ollut yllin kyllin moraalisia ja filosofisia vakaumuksia, mutta emme ole pystyneet elämään niiden mukaan, vaikka olisimme halunneet. Emme ole myöskään juuri pystyneet vähentämään itsekeskeisyyttämme hurskailla toiveilla ja yrittämällä omin voimin. Me tarvitsimme Jumalan apua.

Tästä on kysymys. Ensinnäkin meidän oli la kattava leikkimästä Jumalaa. Eihän siitä mitään tullut. Sitten päätimme, että tästälähin olisi Jumala ohjaajamme elämän näytelmässä. Hän on päällikkö, me Hänen apulaisiaan. Hän on isä, me Hänen lapsiaan. Useimmat hyvät ajatukset ovat yksinkertaisia ja tämä käsitys Hänestä oli kantava kivi siinä uudessa riemukaaressa, jonka kautta me astuimme vapauteen.

Kun omaksuimme tämän kannan vilpittömin mielin, siitä seurasi monia tärkeitä asioita. Meillä oli uusi työnantaja. Koska Hän oli kaikkivaltias, Hän antoi meille kaiken, mitä tarvitsimme, kunhan pysyttelimme Häntä lähellä ja teimme Hänen työtään hyvin. Tällaisessa asemassa meitä kiinnosti yhä vähemmän oma itsemme, omat vähäpätöiset aikeemme ja suunnitelmamme. Yhä enemmän meitä alkoi kiinnostaa se, mitä me voisimme omalta osaltamme tehdä maailmassa. Tuntiessamme uuden voiman virtaavan meihin, saavutettuamme mielenrauhan, kyetessämme kohtaamaan elämän ja tullessamme tietoisiksi Jumalan läsnäolosta, pelko tästä päivästä, huomisesta ja tulevasta alkoi hellittää. Olimme uudestisyntyneitä.

Oli vuorossa Kolmas Askel. Monet meistä sanoivat Luojalleen, sellaisena kuin me Hänet käsitimme: ”Jumala, minä annan itseni Sinulle jotta sinä tekisit minulla ja minulle niin kuin tahdot. Päästä minut itseni kahleista, että voin toteuttaa Sinun tahtosi paremmin. Ota pois minun vaikeuteni, että niiden voittaminen todistaisi niille, joita tahdon auttaa, Sinun voimastasi, Sinun rakkaudestasi ja Sinun viitoittamastasi elämäntiestä. Anna että aina teen tahtosi mukaan!” Me harkitsimme tarkkaan, ennen kuin otimme tämän askeleen ja pidimme huolen, että olimme valmiit, että vihdoin saatoimme antaa itsemme kokonaan Hänen huomaansa.

Olemme havainneet, että tämä hengellinen askel on hyvä ottaa jonkun ymmärtävän ihmisen seurassa, vaimon, parhaan ystävän tai hengellisen neuvonantajan. Mutta Jumala on parempi kohdata yksin kuin sellaisen kanssa, joka ehkä ei ymmärrä. Sanamuoto ei tietenkään ollut välttämättä sama, kunhan ajatus pysyi samana ja ilmaisimme sen ilman varauksia. Tämä oli vasta alkua, vaikka vaikutus, mikäli otimme askeleen rehellisesti ja nöyrästi, oli usein suuri ja tuntui heti.

Sitten ryhdyimme tarmokkaaseen toimintaan. Ensimmäinen vaihe oli henkilökohtainen suursiivous, jollaista monet meistä eivät olleet koskaan yrittäneet. Vaikka päätöksemme oli tärkeä ja ratkaiseva, sillä ei olisi juuri ollut pysyvää vaikutusta, ellei sitä olisi seurannut ankara pyrkimys kohdata niitä asioita, jotka olivat olleet esteenämme, ja yritys päästä niistä eroon. Alkoholi oli vain oire. Meidän oli paneuduttava syihin ja olosuhteisiin.

Sentähden aloitimme henkilökohtaisella inventaariolla. Tämä oli Neljäs Askel. Yritys, joka ei tee inventaariota säännöllisesti, menee nurin. Liikemaailmassa inventaario merkitsee tosiasioiden etsimistä ja tosiasioiden myöntämistä. Sen tarkoituksena on saada selville totuus varastosta. On löydettävä vaurioitunut ja myyntikelvoton tavara ja päästävä siitä  eroon heti ja tunteilematta. Jos yrityksen omistaja tahtoo menestyä, hänen ei auta pettää itseään varaston arvoa laskiessaan.

Me teimme aivan samoin omassa elämässämme. Kävimme rehellisesti varaston läpi. Ensin etsimme ne luonteemme heikkoudet, jotka olivat aiheuttaneet epäonnistumisemme. Vakuuttuneina siitä, että minä sen eri muodoissa oli tappiomme aiheuttaja, tutkimme sen tavallisia ilmenemismuotoja.

Kauna on virheistä ensimmäinen. Se tuhoaa alkoholisteja enemmän kuin mikään muu. Siitä ovat lähtöisin kaikenlaiset hengellisen sairauden muodot, sillä me emme olleet sairaita vain mieleltämme ja ruumiiltamme vaan myös hengellisesti. Kun hengen tauti on voitettu, silloin tervehtyvät mieli ja ruumiskin. Kävimme käsiksi kaunantunteisiimme: kirjoitimme ne paperille. Teimme luettelon ihmisistä, instituutioista ja ajatuksista, joihin olimme suuttuneet. Kysyimme itseltämme vihamme syytä. Useimmissa tapauksissa kävi ilmi, että itsetuntoamme, lompakkoamme, kunnianhimoamme, ihmis­suhteitamme (sukupuolisuhteet mukaan lukien) oli uhattu tai loukattu. Olimme katkeria. Olimme lyötyjä.

Kaunaluettelon sivuun merkitsimme, miten meitä oli loukattu. Oliko meidän itsetuntoomme, turvallisuudentunteeseemme, pyrkimyksiimme, ihmis- tai sukupuolisuhteisiimme puututtu?

Kävimme menneen elämämme läpi, perusteellisesti ja rehellisesti. Sitten mietimme sitä tarkasti. Heti alkuun kävi ilmi, että maailma ja sen ihmiset olivat usein väärässä. Monille on riittänyt päätelmä, että muut olivat aina väärässä. Siitä seurasi yleensä vain se, että ihmiset tekivät meille edelleen vääryyttä ja me olimme edelleen vihaisia. Joskus meitä kadutti ja silloin olimme vihaisia itsellemme. Mutta mitä enemmän tappelimme vastaan ja yritimme pitää päämme, sitä pahemmaksi tilanne kävi. Kävi niin kuin sodassa, jossa voittajan voitto on näennäinen. Meidän voitonhetkemme olivat lyhykäisiä.

On selvää, että elämä syvän kaunan vallassa on turhaa ja onnetonta. Juuri antaessamme periksi näille tunteille pilasimme ne hetket, joilla olisi voinut olla jotakin merkitystä. Mutta alkoholistille, jonka toivo on hengellisen kokemuksen ylläpitämisessä ja laajentamisessa, tämä kaunantunne on äärimmäisen vakava asia. Me pidämme sitä kohtalokkaana. Sillä kun hellimme näitä tunteita, suljemme itsemme pois Hengen valon piiristä. Alkoholin mielipuolisuus saa meidät taas valtaansa ja alamme juoda. Ja meille juominen on kuolemaksi.

Jos tahdomme elää, meidän on päästävä vihasta. Nurina ja raivo eivät ole meitä varten. Ne saattavat olla normaalin ihmisen epäilyttävää ylellisyyttä, mutta alkoholistille ne ovat myrkkyä.

Tarkastelimme jälleen luetteloa, sillä siinä oli tulevaisuuden avain. Olimme valmiit tutkimaan sitä aivan toisesta näkökulmasta. Aloimme käsittää, että maailma ja sen ihmiset olivat todella hallinneet meitä. Muiden tekemillä vääryyksillä, kuvitelluilla taikka todellisilla, oli ollut valta tuhota meidät. Miten voisimme välttää sen? Käsitimme, että nämä kaunantunteet oli hallittava, mutta miten? Ne eivät poistuneet elämästämme pelkillä toiveilla sen paremmin kuin alkoholikaan.

Menettelimme näin: Me ymmärsimme että ihmiset, jotka olivat tehneet meille vääryyttä, olivat kenties hengellisesti sairaita. Vaikka meitä eivät miellyttäneet heidän oireensa, eikä se miten he vaikuttivat elämäämme, käsitimme että he olivat sairaita niin kuin me. Pyysimme Jumalalta apua osoittaaksemme heitä kohtaan samaa kärsivällisyyttä, sääliä ja pitkämielisyyttä, jota osoitimme ilomielin sairaalle ystävälle. Kun joku loukkasi meitä, sanoimme itsellemme: ”Tämä mies on sairas. Miten voin auttaa häntä? Jumala älä anna minun suuttua. Tapahtukoon sinun tahtosi.”

Me vältämme väittelyä emmekä maksa ihmisille samalla mitalla. Emme kohtelisi sairaitakaan sillä tavoin. Silloinhan menettäisimme kaikki mahdollisuutemme olla avuksi. Emme voi auttaa kaikkia, mutta Jumala voi kuitenkin osoittaa meille, kuinka voimme suhtautua jokaiseen ihmiseen ystävällisesti ja kärsivällisesti.

Palasimme taas luetteloomme. Heitimme mielestämme vääryydet, joita muut olivat meille tehneet, ja rupesimme päättäväisesti etsimään omia virheitämme. Milloin olimme olleet itsekkäitä, epärehellisiä, peloissamme, hakeneet omaa etuamme? Vaikka syntynyt tilanne ei olisikaan ollut kokonaan omaa syytämme, yritimme jättää toisen osapuolen kokonaan huomiotta. Mikä oli meidän syytämme? Mehän tutkimme itseämme, emme muita. Kun huomasimme virheitä, merkitsimme ne muistiin. Teimme niistä kirjallisen luettelon. Myönsimme tekemämme vääryydet rehellisesti ja olimme halukkaita korjaamaan ne.

Huomaa, että sana ’pelko’ on kirjoitettu sulkuihin niiden vaikeuksien luetteloon, joita alkoholistilla oli herra Brownin, rouva Jonesin, työnantajansa ja vaimonsa kanssa. Tämä lyhyt sana koskettaa tavalla tai toisella melkein kaikkia elämämme puolia. Tämä paha ja syövyttävä lanka kulki läpi koko olemassaolomme kankaan. Se pani liikkeelle tapahtumasarjoja, jotka tuottivat meille mielestämme ansaitsematonta onnettomuutta.

Mutta emmekö itse olleet sysänneet palloa pyörimään? Joskus meistä tuntuu, että pelko pitäisi luokitella samaan ryhmään varastamisen kanssa. Se näyttää aiheuttavan enemmän vaikeuksia.

Tutkimme pelkojamme perusteellisesti. Kirjoitimme ne paperille, vaikka niihin ei olisi liittynyt mitään kaunaa. Kysyimme itseltämme, miksi meillä oli nämä pelot. Eikö se johtunut siitä, että itseluottamuksemme oli pettänyt? Itseluottamus oli mainio asia niin kauan kuin sitä riitti, mutta sitä ei riittänyt tarpeeksi pitkälle. Joillakin meistä oli aikanaan ollut suuri itseluottamus, mutta se ei ollut ratkaissut pelon ongelmaa, eikä mitään muutakaan ongelmaa. Ja kun se teki meistä itserakkaita, se oli vielä pahempaa.

On ehkä olemassa parempi tie – meidän mielestämme on. Sillä nyt me elämme toiselta pohjalta, luotamme ja turvaamme Jumalaan. Me luotamme Jumalan rajattomaan voimaan ennemmin kuin rajalliseen itseemme. Me olemme maailmassa toteuttamassa tehtävää, jonka Hän meille antaa. Siinä määrin kun teemme niin kuin katsomme Hänen tahtovan ja luotamme nöyrästi Häneen, siinä määrin meillä on tyyneyttä kohdatessamme onnettomuuksia.

Emme koskaan häpeä sitä, että olemme riippuvaisia Luojastamme. Voimme nauraa niille, joiden mielestä hengellisyys on heikkoutta. Päinvastoin, se on voimaa. Kautta aikojen on nähty, että usko merkitsee rohkeutta. Kaikki uskon miehet ovat rohkeita. He luottavat Jumalaansa. Me emme koskaan pyytele anteeksi Jumalan puolesta. Me annamme Hänen osoittaa meidän kauttamme, mihin Hän pystyy. Pyydämme Häntä ottamaan pois pelkomme ja auttamaan meitä keskittymään siihen, mitä Hän tahtoo meidän olevan. Ja heti alamme kasvaa eroon pelosta.

Sitten vähän sukupuoliasioista. Monella meistä oli niissä melkoisesti miettimistä. Ennen kaikkea yritimme olla järkeviä. Seksistä on vaikea keskustella asiallisesti. Ihmisten käsitykset menevät usein äärimmäisyyksiin – jopa järjettömyyksiin asti. Yhdet julistavat, että sukupuolisuus on alhainen himo, lisääntymisen kannalta välttämätön tarve. Sitten on niitä, jotka vaativat yhä lisää seksiä, jotka kieltävät avioliiton merkityksen, jotka arvelevat, että suurin osa ihmiskunnan vaikeuksista voidaan palauttaa seksuaalisiin lähtökohtiin. He ovat sitä mieltä, että seksiä ei ole tarpeeksi tai että se ei ole oikeanlaista. He näkevät seksiä kaikkialla. Toinen koulukunta ei antaisi ihmisen käyttää ruoassaan mitään mausteita ja toinen panisi meidät kaikki pippurikuurille. Me tahdomme pysyttäytyä tämän riidan ulkopuolella. Emme rupea tuomareiksi kenenkään sukupuolisen käyttäytymisen suhteen. Meillä kaikilla on seksuaalisia ongelmia. Olisimme tuskin ihmisiä, jos meillä ei niitä olisi. Mitä siis voimme niille tehdä?

Tarkastelimme käyttäytymistämme menneiden vuosien aikana. Milloin olimme olleet itsekkäitä, epärehellisiä tai emme olleet ottaneet muita huomioon? Keitä olimme loukanneet? Olimmeko syyttä herättäneet mustasukkaisuutta, epäluuloja, katkeruutta? Mitä olimme tehneet väärin, miten meidän olisi pitänyt menetellä? Kirjoitimme tämän kaiken paperille ja tarkastelimme kirjoittamaamme.

Näin yritimme luoda järkevän ja terveen ihanteen tulevalle sukupuolielämällemme. Alistimme jokaisen suhteen kokeeseen: oliko se itsekäs vai ei? Pyysimme Jumalaa muovaamaan ihanteitamme ja auttamaan meitä elämään sen mukaan. Pidimme aina mielessä, että seksuaalisuutemme on Jumalan lahja ja sen tähden hyvä, ettei tätä lahjaa sovi käyttää kevyesti eikä itsekkäästi, mutta ei myöskään halveksia tai inhota.

Millaiseksi ihanteemme muodostuukin, meillä pitää olla halua kasvaa sen veroiseksi. Meidän on oltava valmiita hyvittämään pahat tekomme sillä ehdolla, ettemme silloin tule tehneeksi lisää pahaa. Toisin sanoen käsittelemme sukupuolisuutta niin kuin mitä tahansa muutakin ongelmaa. Mietiskellessämme kysymme Jumalalta, mitä meidän tulee tehdä kussakin asiassa. Oikea vastaus löytyy aikanaan, jos tahdomme sen löytää.

Vain Jumala voi arvioida sukupuolielämäämme. On usein hyvä kysyä neuvoa ihmisiltä, mutta annamme Jumalan toimia lopullisena tuomarina. Käsitämme, että jotkut ihmiset ovat seksin suhteen yhtä ankaria kuin toiset ovat löyhiä. Vältämme epäasiallista ajattelua ja epäasiallisia neuvoja.

Entä jos emme saavuta valitsemaamme ihannetta vaan hairahdumme? Merkitseekö se sitä, että juomme taas itsemme humalaan? Jotkut sanovat, että niin käy. Mutta se on vain puoli totuutta. Asia riippuu meistä ja vaikuttimistamme. Jos kadumme sitä, mitä olemme tehneet, ja meillä on vilpitön halu antaa Jumalan johtaa meitä parempaan, silloin uskomme saavamme anteeksi ja olemme oppineet läksymme. Jos emme kadu ja käytöksemme loukkaa edelleen muita, silloin melko varmasti alamme taas juoda. Tämä ei ole teoriaa. Nämä ovat kokemuksiimme perustuvia tosiasioita.

Tiivistäen sanoisimme seksistä näin: Rukoilemme vilpittömästi oikeaa ihannetta, opastusta jokaisessa vaikeassa tilanteessa, mielenterveyttä ja voimaa toimiaksemme oikein. Jos sukupuolisuus on meille hyvin vaikea asia, paneudumme sitä innokkaammin auttamaan muita. Keskitymme heidän tarpeisiinsa ja heidän auttamiseensa. Se vie ajatukset pois itsestämme. Se hillitsee pakkoa, jolle antautuminen merkitsisi sydänsuruja.

Jos olemme olleet perusteellisia itsetutkistelussamme, on kirjoitettua tekstiä kertynyt paljon. Olemme tehneet luettelon kaunantunteistamme ja eritelleet niitä. Olemme alkaneet käsittää, kuinka turhia ja kohtalokkaita ne ovat. Olemme nähneet, kuinka tuhoisia ne ovat. Olemme oppineet kärsivällisyyden, pitkämielisyyden ja hyvän tahdon alkeita suhteissa muihin, vihollisiimmekin, – pidämme heitä sairaina. Olemme tehneet luettelon niistä ihmisistä, joita olemme käytöksellämme loukanneet ja olemme valmiita korjaamaan menneet virheet parhaan kykymme mukaan.

Tästä kirjasta saat lukea yhä uudestaan, että usko teki sen mihin itse emme pystyneet. Toivomme vakuuttaneemme sinut siitä, että Jumala voi ottaa pois sen uhman, joka on erottanut sinut Hänestä. Jos olet tehnyt päätöksesi ja laatinut luettelon suurimmista puutteistasi, olet hyvällä alulla. Olet jo saanut niellä joitakin karvaita totuuksia itsestäsi.

Hengellinen kokemus:  Sanoja hengellinen kokemus ja hengellinen herääminen Tarkempi tarkastelu osoittaa, että se persoonallisuuden muutos, jota tarvitaan alkoholismista toipumiseen, on ilmennyt meissä monissa eri muodoissa.

On totta, että ensimmäinen painos antoi monille lukijoille sellaisen käsityksen, että näiden persoonallisuuden muutosten tai uskonnollisten elämysten tulee olla luonteeltaan äkillisiä ja järisyttäviä mullistuksia. Kaikkien onneksi tämä käsitys on virheellinen.

Ensimmäisissä luvuissa kuvaillaan muuttamia äkillisiä ja mullistavia muutoksia. Vaikka tarkoituksemme ei ollut luoda sellaista mielikuvaa, monet alkoholistit ovat tässä päätelleet, että toipuakseen heidän on saavutettava äkillinen ja voimakas ”Jumala-tietoisuus”, jota heti seuraa valtava asenteiden ja tunteiden muutos.

Kasvavassa jäsenkunnassamme, johon kuuluu tuhansia alkoholisteja, tällaiset kokemukset eivät ole sääntönä, vaikka joillakuilla onkin niitä ollut. Meidän useimpien kokemukset kuuluvat ryhmään, jota psykologi William James kutsuu ”opiskellen hankituksi”. Ne kasvavat ajan myötä. Usein uuden aloittajan ystävät tajuavat muutoksen ennen kuin ihminen on itse tullut siitä tietoiseksi. Viimein hän käsittää, että hänen suhteessaan elämään on tapahtunut syvällinen muutos ja että hän tuskin on itse voinut saada tätä muutosta aikaan, Se, mikä usein tapahtuu muutamassa kuukaudessa, ei yleensä olisi ollut mahdollista vuosien itsekurilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenemme huomaavat löytäneensä arvaamatta sisäisen lähteen, jonka he tunnistavat heidän käsitystään heitä itseään suuremmasta Voimasta.

Monet meistä ovat sitä mieltä, että tietoisuus itseä suuremmasta Voimasta on hengellinen kokemuksen olemus. Uskonnollisemmat jäsenemme kutsuvat sitä ”Jumala-tietoisuudeksi”.

Tahdomme sanoa painokkaasti, että jokainen alkoholisti, joka kykenee kohtaamaan ongelmansa rehellisesti meidän kokemuksemme valossa, voi toipua, mikäli hän ei sulje pois mielestään kaikkia hengellisiä käsitteitä. Vain suvaitsemattomuus ja härkäpäinen kieltäminen voivat johtaa täydelliseen epäonnistumiseen.

Kokemuksemme mukaan kenenkään ei tarvitse joutua pulaan ohjelman hengellisen puolen takia. Halukkuus, rehellisyys ja avoin mieli ovat toipumisen ydin. Mutta ne ovat välttämättömiä.

On olemassa periaate, joka estää kaiken tiedonkulun, joka käy todisteesta jokaista väitettä vastaan ja joka takaa sen että ihminen pysyy ikuisesti tietämättömänä – se periaate on varmaan vastenmielisyys ennen asiaan perehtymistä.
Herbert Spencer

Edellisistä luvuista olet oppinut jotakin alkoholismista. Toivomme tehneemme selväksi eron alkoholistin ja ei-alkoholistin välillä. Jos et pysty lopettamaan juomista kokonaan, vaikka tosissasi tahdot, tai jos et juodessasi osaa säännöstellä nauttimasi alkoholin määrää, olet todennäköisesti alkoholisti. Jos niin on, sinä kärsit mahdollisesti sairaudesta, jonka vain hengellinen kokemus voi lannistaa.

Ihminen, joka pitää itseään jumalankieltäjänä, ateistina, tai agnostikkona, epäilijänä, ei pysty kuvittelemaan, että tällainen kokemus tulisi hänen osakseen, mutta jos hän jatkaa entiseen tapaan on edessä tuho, semminkin jos hän kuuluu toivottomiin tapauksiin. Kun vaihtoehdot ovat tuomio alkoholistin kuolemaan tai elämä hengellisellä perustalla, valintaa ei ole helppo tehdä.

Mutta ei se niin vaikeaa ole. Jokseenkin puolet ensimmäisistä jäsenistämme on pitänyt itseään epäilijänä tai jumalankieltäjänä. Aluksi meistä jotkut yrittivät välttää tätä puheenaihetta ja toivoa, vaikka toivoa ei ollut, ettemme me ole todellisia alkoholisteja. Mutta kun aikaa kului, olimme sen tosiasian edessä, että meidän oli löydettävä hengellinen pohja elämällemme, tai muuten… Ehkä sinun laitasi on samoin. Mutta pää pystyyn, liki puolet meistä kuului tähän joukkoon. Kokemuksemme osoittaa, että sanottavamme koskee sinuakin.

Jos jokin moraalinen järjestelmä tai parempi elämänfilosofia riittäisivät lannistamaan alkoholismin, monet meistä olisivat toipuneet aikoja sitten. Mutta saimme huomata etteivät järjestelmät ja filosofiat pystyneet pelastamaan meitä, vaikka olisimme kuinka yrittäneet. Sopi toivoa olevansa moraalinen, löytävänsä filosofista lohtua, sopi tahtoa kaikin voimin, mutta voimia puuttui. Inhimilliset voimavaramme, joita tahto hallitsee, eivät riittäneet, ei, ne pettivät kerrassaan.

Ongelmamme oli voiman puute. Oli löydettävä voima, jonka varassa elää, ja sen oli oltava meitä suurempi voima. Sen käsitimme. Mutta mistä ja miten löytäisimme sen?

Siitä juuri tämä kirja on kirjoitettu. Teoksen päätarkoitus on auttaa sinua löytämään itseäsi suurempi voima, joka ratkaisee ongelmasi. Toisin sanoen me olemme kirjoittaneet kirjan, joka on meidän käsityksemme mukaan sekä hengellinen että moraalinen. Siitä tietysti seuraa, että Jumalasta tulee puhetta. Ja silloin epäilijä joutuu vaikeuksiin. Monesti olemme puhuneet uuden aloittajan kanssa ja nähneet hänen toivonsa heräävän keskustellessamme hänen alkoholiongelmistaan ja kertoessa yhteisöstämme. Mutta hänen naamansa venähtää, kun alamme puhua hengellisistä asioista, erityisesti kun mainitsemme Jumalan, sillä olemme vetäneet esille aiheen, jonka hän oli jo mielestään siististi sivuuttanut tai onnistunut kokonaan välttämään.

Me tiedämme miltä hänestä tuntuu. Olemme itse tunteneet samaa rehellistä epäilystä ja ennakkoluuloa. Jotkut meistä olivat kiihkeitä uskonnon vastustajia. Joillekin sana ”Jumala” toi mieleen määrätyn kuvan Hänestä, jota joku oli yrittänyt pakottaa väkisin lapsen mieleen. Ehkä olimme hylänneet tämän nimenomaisen kuvan, koska se tuntui väärältä. Samalla kuvittelimme hylänneemme koko Jumalan käsitteen. Meitä kiusasi myös ajatus, että usko ulkopuoliseen voimaan ja riippuvuus siitä, oli meistä heikkouden, jopa pelkuruuden osoitus. Meidän silmissämme maailma oli täynnä keskenään taistelevia ihmisiä, keskenään taistelevia jumaluusopillisia järjestelmiä ja selittämätöntä hätää, ja me katselimme sitä skeptisesti, syvästi epäillen. Monet jumalisiksi itseään nimittävät ihmiset eivät miellyttäneet meitä ollenkaan. Miten millään Korkeammalla Olennolla saattaisi olla tämän kaiken kanssa mitään tekemistä? Ja kuka sellaisesta Korkeammasta Olennosta mitään käsittäisi? Kuitenkin me toisinaan tapasimme itsemme ihmettelemästä tähtikirkkaan taivaan lumoamina: ”Ja kuka sitten on luonut tämän kaiken?” Kunnioituksen ja ihmetyksen tunne valtasi meidät, mutta oli pian poissa.

Meillä, joilla on epäileväinen luonteenlaatu, on ollut tällaisia ajatuksia ja tällaisia kokemuksia. Mutta lue mitä meillä on sanottavana. Huomasimme että heti, kun olimme valmiit sivuuttamaan ennakkoluulot ja ilmaisemaan edes halukkuutta uskoa itseämme suurempaan voimaan, tuloksia alkoi näkyä, vaikka meidän itse kunkin oli mahdotonta määritellä tai käsittää tuota voimaa, joka on Jumala.

Suureksi helpotukseksemme huomasimme, että meidän ei tarvinnut vaivata päätämme muiden ihmisten jumalakäsityksillä. Se käsitys mikä meillä oli, oli sitten kuinka vajavainen tahansa, riitti. Pystyimme lähestymään Jumalaa ja saamaan Häneen yhteyden. Kun myönsimme mahdolliseksi, että maailman moninaisuuden takana on jokin luova Järki, maailmankaikkeuden Henki, meidät valtasi tunne, että saimme voimaa ja ohjausta. Meidän piti vain astua tietyt yksinkertaiset askeleet. Huomasimme, ettei Jumala aseta liian kovia ehtoja niille, jotka etsivät Häntä. Meille Hengen valtakunta on avara ja tilava ja sulkee sisäänsä kaiken; koskaan se ei sulje ketään pois eikä torju vilpitöntä etsijää. Uskomme, että se on avoin kaikille.

Kun siis puhumme Jumalasta, tarkoitamme sinun omaa käsitystäsi Hänestä. Tämä koskee muitakin hengellisiä kysymyksiä, joita tässä kirjassa käsitellään. Jos sinulla on ennakkoluuloja hengellisiä sanoja kohtaan, älä anna ennakkoluulojen estää sinua kyselemästä rehellisesti itseltäsi, mitä nuo sanat merkitsevät sinulle. Mitään muuta meiltä ei edellytetty. Tältä pohjalta hengellinen kasvu oli mahdollinen ja me saimme ensimmäisen kerran tietoisen suhteen Jumalaan, niin kuin Hänet käsitimme. Myöhemmin huomasimme hyväksyvämme monia sellaisia asioita, jotka ennen olivat olleet täysin tavoittamattomissa. Se oli kasvua, ja sen oli alettava jostakin. Me lähdimme siitä käsityksestä, mikä meillä oli, oli se sitten kuinka rajoittunut hyvänsä.

Ei tarvitse kysyä itseltään kuin yksi lyhyt kysymys. ”Uskonko tai olenko halukas uskomaan, että on olemassa minua suurempi voima?” Kun ihminen pystyy sanomaan, että hän uskoo tai on halukas uskomaan, me vakuutamme hänelle, että hän on päässyt alkuun. Me olemme saaneet kerran toisensa jälkeen nähdä, kuinka tämän vaatimattoman kulmakiven varaan on voitu rakentaa toimiva hengellinen elämä.

Tämä oli suuri uutinen, sillä olimme olettaneet, ettei hengellisistä periaatteista olisi apua, ellemme ensin uskoisi yhtä ja toista sellaista, mihin oli vaikea uskoa. Kun ihmiset tarjosivat meille hengellistä lähestymistapaa, me sanoimme usein: ”Kateeksi käy. Varmaan minulle olisi siitä apua, jos voisin uskoa niin kuin tuo mies. Mutta en minä pysty pitämään vuorenvarmoina uskonasioita, jotka hänelle ovat niin selviä.” Oli siis lohdullista kuulla, että saatoimme lähteä liikkeelle vähäisemmin eväin.

Oli vaikea uskoa niin paljon noin vain ja sitten meitä esti vielä itsepäisyys, herkkänahkaisuus ja jääräpäinen ennakkoluulo. Monet meistä ovat olleet niin arkoja, että pelkkä viittaus hengellisiin asioihin sai heidät vastarinnasta kiehumaan. Tämäntapainen ajattelu meidän oli hylättävä. Vaikka jotkut vastustelivat aika lailla, ei loppujen lopuksi ollut vaikea heittää näitä asenteita romukoppaan. Kun näimme silmiemme edessä tuhoon vievän tien, aloimme ajatella uskonasioita samalla tavalla avoimin mielin kuin periaatteenamme oli aina ollut suhteessa kaikkiin muihin asioihin. Alkoholi osaa kyllä vakuuttaa. Se höykytti meitä niin, että tulimme lopulta järkiimme. Joskus tie oli raskas, ja me toivoimme, ettei muiden tarvitsisi pitää kiinni ennakkoluuloistaan yhtä kauan kuin eräiden meistä.

Lukija saattaa yhä kysyä, miksi hänen pitäisi uskoa itseään suurempaan voimaan. Meidän mielestämme siihen on hyvät syyt. Tarkastelemme joitakin syitä.

Käytännöllinen nykyaikainen ihminen pitäytyy tosiasioihin ja katsoo tuloksia. Meidän vuosisadallamme hyväksytään kyllä erilaisten teorioiden olemassaolo, kunhan ne perustuvat vankasti tosiasioille. Sähköstä esimerkiksi on olemassa monenlaisia teorioita. Ihmiset hyväksyvät ne mukisematta. Miksi? Koska on mahdotonta selittää sellaista, mitä käytämme joka päivä, ottamatta lähtökohdaksi jotakin järkevää olettamusta.

Kaikki uskovat nykyään moniin olettamuksiin, joita tukevat pätevät todisteet, vaikka näkyvää näyttöä ei olisikaan.

Eikö itse tiede opeta, että havainto on näytöistä epäluotettavin? Ihmiskunnan tutkiessa aineellista maailmaa, selviää yhä uudestaan, että ulkoinen ilmiö ei ole ollenkaan sama kuin sisäinen olemus. Otetaan esimerkki.

Tavallinen teräspalkki koostuu joukosta elektroneja, jotka kieppuvat hurjaa vauhtia toistensa ympäri. Näitä pieniä kappaleita hallitsevat täsmälliset lait ja nämä lait toteutuvat kaikkialla aineellisessa maailmassa. Näin sanoo tiede. Meillä ei ole mitään syytä epäillä, etteikö niin olisi. Mutta kun meille esitettiin se täysin johdonmukainen olettamus, että meidän näkemämme aineellisen maailman takana vaikuttaa kaikkivoipa, ohjaava ja luova Järki, silloin tuli nurinkurinen luontomme esiin ja rupesimme tarmokkaasti vakuuttamaan itsellemme, että näin ei ole laita. Me luimme paksuja kirjoja ja ihastelimme monisanaisia todisteluja vakuuttuneina siitä, ettei maailma kaipaa selityksekseen mitään Jumalaa. Jos meidän väittämämme olisivat pitäneet paikkansa, siitä olisi seurannut, että elämä on saanut alkunsa tyhjästä, siltä puuttuu tarkoitus, eikä se kehity mihinkään.

Sen sijaan että olisimme pitäneet itseämme Jumalan jatkuvan luomisen järjellisenä kärkijoukkona, me epäilijät ja jumalankieltäjät uskoimme mieluummin, että meidän inhimillinen järkemme oli maailmassa viimeinen sana, alku ja loppu, a ja o. Varsin turhamaista, täytyy myöntää.

Me, jotka olemme itsekin epäilleet, pyydämme että luopuisit ennakkoluuloistasi, niistäkin joita tunnet järjestäytynyttä uskonnollisuutta kohtaan. Me olemme oppineet näkemään, että nämä eri uskon muodot ovat antaneet tarkoituksen ja suunnan miljoonien ihmisten elämälle huolimatta mahdollisista inhimillisistä heikkouksista. Uskovilla ihmisillä on johdonmukainen käsitys siitä mitä elämä on. Meillä ei itse asiassa ollut siitä mitään järkevää käsitystä. Me huvittelimme erittelemällä kyynisesti uskomuksia ja uskonnollista toimintaa, kun olisimme voineet käyttää aikamme paremmin ja nähdä, että monet eri rotuihin ja uskonto kuntiin kuuluvat hengelliset ihmiset olivat tasapainoisia ja tyytyväisiä ja hyödyksi muille tavalla, joka ei olisi ollut meille pahitteeksi.

Mutta mepä etsimme näistä ihmisistä inhimillisiä heikkouksia ja käytimme heidän puutteitaan perusteena täydelliselle tuomiolle. Me puhuimme suvaitsemattomuudesta, vaikka olimme itse suvaitsemattomia. Emme nähneet olemassa olevaa kaunista metsää muutamilta rumilta puilta. Emme antaneet uskonasioille puolueetonta mahdollisuutta.

Kun luet henkilökohtaisia tarinoitamme huomaat, että ne eroavat toisistaan suuresti. Kukin kertoja lähestyy ja kuvaa eri tavalla itseään suurempaa voimaa. Ei ole väliä sillä, olemmeko yhtä mieltä jostakin lähestymistavasta tai käsityksestä. Kokemus on opettanut, että meidän tarkoituksemme kannalta nämä ovat sellaisia asioita, joista ei kannata huolehtia. Kukin saa itse ratkaista ne omalla kohdallaan.

Yhdessä asiassa nämä miehet ja naiset ovat kuitenkin hämmästyttävän yksimielisiä. Jokainen on saanut yhteyden ja uskoo itseään suurempaan voimaan. Tämä voima on saanut aikaan ihmeen, jotakin sellaista mihin ihminen ei pysty. Eräs tunnettu amerikkalainen valtiomies on sanonut: ”Katsokaa tuloksia.”

On olemassa tuhansia miehiä ja naisia, kotoisin tästä maailmasta, jotka julistavat kiertelemättä, että sen jälkeen kun he alkoivat uskoa itseään suurempaan voimaan ja ryhtyivät eräisiin yksinkertaisiin toimiin, heidän elämässään ja ajattelussaan tapahtui mullistava muutos. Heitä odotti romahdus ja epätoivo, heidän inhimilliset voimansa olivat lopussa, ja silloin heihin virtasi uutta voimaa, he tunsivat onnea ja rauhaa, ja jokin johti heitä. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun he olivat täysin sydämin hyväksyneet tietyt ehdot. Olemassaolo oli vaikuttanut turhalta, he olivat olleet hämmentyneitä ja ymmällä, ja nyt he näkivät mikä oli pohjimmainen syy siihen, ettei elämästä ollut tullut mitään. He kertovat, miksi elämä ei ollut tyydyttävää muutenkaan kuin alkoholinkäytön osalta. He kertovat, miten muutos tapahtui heissä. Kun monet sadat ihmiset voivat sanoa, että tietoisuus Jumalan läsnäolosta on heidän elämänsä tärkein asia, siinä on kenelle tahansa painava syy uskoa.

Maailmassa on tapahtunut viimeisen sadan vuoden aikana enemmän aineellista edistystä kuin aikaisempien vuosituhansien kuluessa. Kaikki tietävät, mistä se johtuu. Muinaishistorian tutkijat kertovat, että ihmisen äly oli tuhansia vuosia sitten yhtä kehittynyt kuin tänään. Mutta kuitenkin aineellinen edistys oli tuskallisen hidasta. Nykyaikainen tieteellinen uteliaisuus, tutkimus ja keksinnöt olivat tuntemattomia. Ihmiset tarkastelivat aineellista maailmaa taikauskon, perinteen ja kaikenlaisten päähänpinttymien vallassa. Jotkut Kolumbuksen aikalaiset pitivät ajatusta, että maa olisi pyöreä, täysin pöyristyttävänä. Galilei oli vähällä päästä hengestään tähtitieteellisten harhaoppiensa vuoksi.

Me kysymme itseltämme: eikö monia meistä vaivaa uskonasioissa sama puolueellisuus ja jähmeys kuin entisaikojen ihmisiä suhteessa aineelliseen maailmaan? Vielä tällä vuosisadalla amerikkalaiset lehdet olivat vastahakoisia julkaisemaan selostuksen Wrightin veljesten ensimmäisestä onnistuneesta lennosta Kittyhawkissa. Olivathan kaikki yritykset lentää epäonnistuneet sitä ennen. Olihan professori Langleyn lentävä kone uponnut Potomacjoen pohjaan. Matemaatikot olivat jo todistaneet, ettei ihminen voi koskaan lentää. Oli sanottu, että Jumala oli varannut tämän oikeuden linnuille. Eikä kulunut kuin kolmekymmentä vuotta kun ilman valloitus oli jo kieltämätön tosiasia, ja nykyään ihmiset matkustavat lentokoneilla minkä ehtivät.

Meidän sukupolvemme aikana on useimmilla ajattelun alueilla saavutettu täydellinen vapaus. Näytäpä satamatyöläiselle sanomalehti, jossa selitetään, että kuuhun voitaisiin päästä lentävällä raketilla, niin hän sanoo: ”Kyllä ne sinne pääsevät – tiedä häntä vaikka piankin.” Eikö ole juuri meidän ajallemme ominaista, että luovumme helposti vanhoista näkemyksistämme, heitämme romukoppaan teorian tai kapineen, joka ei enää toimi, kun uusi on tarjolla?

Me jouduimme kysymään itseltämme: emmekö me voisi soveltaa samaa kykyä muuttaa mieltämme myös henkilökohtaisiin kysymyksiin. Meillä oli vaikeuksia ihmissuhteissa, emme hallinneet tunteitamme, meitä vaivasivat itsesääli ja masennus, rahan ansaitsemisesta ei tullut mitään, tunsimme itsemme tarpeettomiksi, me pelkäsimme, olimme onnettomia, meistä ei ollut mitään todellista hyötyä kenellekään ­ eikö tämän vyyhden selvittäminen ollut meille tärkeämpää kuin seurata uutiskatsauksia kuulennoista? Oli.

Kun näimme, että muut ratkaisivat ongelman sillä, että alkoivat luottaa maailmankaikkeuden Henkeen, ei sen kummempaa, ei auttanut muu kuin lakata epäilemästä Jumalan mahtia. Meidän omat ajatuksemme eivät auttaneet. Ajatus Jumalasta auttoi.

Wrightin veljeksillä oli lähes lapsellinen usko siihen, että he pystyisivät rakentamaan lentävän koneen ja tämä usko oli tärkeä syy heidän onnistumiseensa. Ilman sitä ei konetta olisi syntynyt. Me jumalankieltäjät ja epäilijät pidimme kiinni siitä, että ratkaisisimme ongelmamme itse. Kun muut osoittivat, että riippuvuus Jumalasta oli auttanut heitä, meistä rupesi tuntumaan vähän samanlaiselta kuin niistä, jotka olivat väittäneet, etteivät Wright-veljekset ikinä lennä.

Johdonmukainen ajattelu on poikaa. Me kannatimme sitä. Me kannatamme sitä edelleen. Ei meille sattumalta ole annettu kykyä käyttää järkeämme, tarkastella aistiemme havaintoja ja tehdä johtopäätöksiä. Se on ihmisen hienoimpia lahjoja. Me epäilyyn taipuvaiset emme hyväksy sellaista puhetta, jota ei voi käsitellä ja tulkita järkevästi. Niinpä nyt teemme kaikkemme selittääksemme, miksi nykyinen uskomme on meistä järkevä, miksi meistä on mielekkäämpää ja johdonmukaisempaa uskoa kuin olla uskomatta, miksi väitämme, että entinen ajattelumme oli heikkoa ja velttoa – se että nostimme epäileväisinä kätemme antautumisen merkiksi ja sanoimme: ”En tiedä.”

Kun meistä oli tullut alkoholisteja, kun itse aiheuttamamme ahdinko oli niin ylivoimainen, ettei sitä voinut lykätä eikä kiertää, meidän oli kohdattava pelottomasti ajatus, että joko Jumala on kaikki tai sitten Hän ei ole mitään. Jumala joko on tai sitten ei. Valitse, ole hyvä.

Tässä tilanteessa tuli eteemme väistämätön kysymys uskosta. Sitä ei käynyt kiertäminen. Jotkut meistä olivat jo kulkeneet pitkälle järjen rakentamalle sillalle ja näimme edessämme kaivatun uskon rannan. Lupaus uudesta maasta ja sen häämöttävät ääriviivat saivat jo silmämme loistamaan ja valoivat rohkeutta uupuneisiin mieliin. Meitä kohti ojentui ystävien käsiä. Olimme kiitollisia siitä, että järki oli tuonut meidät näin pitkälle. Mutta miten ollakaan, me emme osanneet astua maihin. Ehkä olimme viimeisellä virstalla luottaneet liikaa järkeen eikä meidän tehnyt mieli luopua tästä tuesta.

Ihmekös tuo. Mutta katsotaan asiaa tarkemmin. Eikö kuitenkin meidän tietämättämme jonkinlainen usko ollut tuonut meidät tähän asti? Mehän uskoimme omaan järkeilyymme. Mehän uskoimme kykyymme ajatella. Mitä muuta se oli kuin jonkinlaista uskoa? Me olimme olleet uskollisia, säälittävän uskollisia järjen jumalalle. Niin siinä kävi, että uskoa oli ollut kaiken aikaa mukana!

Kävi ilmi että me olimme palvoneet kuin mitkäkin uskovaiset. Vaikka kaikenlainen palvonta oli aina puistattanut meitä! Mehän olimme palvoneet ihmisiä, ajatuksia, asioita, rahaa ja itseämme. Ja parempina hetkinämme olimme palvoen katselleet auringonlaskua ja merta tai kaunista kukkaa. Kuka meistä ei ollut rakastanut jotakin tai jotakuta? Miten paljon näillä tunteilla, rakkauksilla, tällä palvonnalla, oli tekemistä järjen kanssa? Viimein näimme että ei juuri mitään. Ja näistähän meidän elämämme koostui. Juuri nämä tunteet olivat määränneet olemassaolomme suunnan. Oli mahdotonta väittää, että meiltä puuttui kyky uskoa tai rakastaa tai palvoa. Tavalla tai toisella olimme eläneet nimenomaan uskosta.

Koeta kuvitella elämää ilman uskoa. Jos vain puhdas järki jää jäljelle, mitä elämää se on? Ja mehän uskoimme elämään – ilman muuta. Eikä elämää voi todistaa niin kuin sitä, että lyhin matka kahden pisteen välillä on suora. Kuitenkin se on olemassa. Vieläkö saatoimme sanoa, että maailmassa ei ole muuta kuin suuri joukko elektroneja, jotka ovat syntyneet tyhjästä, joilla ei ole mitään tarkoitusta ja jotka kiitävät kohti olemattomuutta? Emme saattaneet. Eivät edes elektronit ole sitä mieltä. Jotakin sentapaista kemistit nykyään väittävät.

Niin me näimme, että järki ei ole kaikki kaikessa. Eikä järki, sellaisena kuin useimmat meistä sitä käyttävät, myöskään ole täysin luotettava, vaikka asuisi kuinka viisaassa päässä. Ei tarvitse kuin muistaa ne ihmiset, jotka väittivät, ettei ihminen voi koskaan lentää.

Me olimme nähneet toisenlaisen lennon, olimme nähneet ihmisten vapautuvan tästä maailmasta ja nousevan vaikeuksiensa yläpuolelle. He sanoivat että sen on tehnyt mahdolliseksi Jumala. Meitä se hymyilytti. Me olimme nähneet hengellisen vapautumisen, mutta tahdoimme väittää itsellemme ettei se ollut totta.

Petkutimme itseämme, sillä syvällä sisimmässään jokaisella miehellä, naisella ja lapsella on tunto Jumalasta. Onnettomuudet, menestys, muiden asioiden palvonta saattavat hämärtää sitä, mutta muodossa tai toisessa se on aina olemassa. Sillä uskoa meitä suurempaan voimaan ja ihmeellisiä osoituksia sen voiman vaikutuksesta ihmiselämään on tavattu koko ihmisen historian ajan.

Viimein käsitimme, että usko jonkinlaiseen Jumalaan kuuluu ihmiseen samalla tavalla kuin se tunne, jota tunnemme ystäviämme kohtaan. Joskus Häntä piti etsiä pelottomasti, mutta Hän oli olemassa. Hän oli yhtälailla olemassa kuin me itse. Me löysimme itsestämme suuren todellisuuden. Kun tarpeeksi pitkälle päästään, Hän löytyy vain sieltä. Näin me olemme kokeneet.

Me voimme ehkä vähän raivata tietä sinulle. Jos meidän todistuksemme auttaa sinua pääsemään eroon ennakkoluuloista ja ajattelemaan rehellisesti, jos se rohkaisee sinua etsimään Häntä itsestäsi vaivaa säästämättä, silloin voit, jos tahdot, lähteä kulkemaan kanssamme tätä tietä. Jos sinulla on tämä asenne, et voi epäonnistua. Sinä tulet varmasti tietoiseksi uskostasi.

Tästä kirjasta voit lukea sellaisen miehen tarinan, joka kuvitteli olevansa jumalankieltäjä. Hänen tarinansa on niin mielenkiintoinen että osa siitä kannattaa kertoa nyt. Muutos hänen sydämessään oli äkillinen, vakuuttava ja koskettava.

Ystävämme oli papin poika. Hän kävi kirkon ylläpitämää koulua ja alkoi kapinoida. Hän katsoi saaneensa yliannostuksen uskonnollista kasvatusta. Hän kärsi sen jälkeen paljon, koki vaikeuksia ja pettymyksiä. Hän näki lähipiirissään taloudellisia romahduksia, mielisairautta, vakavia sairauksia, itsemurhia, ja nämä kokemukset masensivat ja katkeroittivat häntä. Sodan jälkeen unelmat pettivät, mies kärsi vakavasta alkoholismista ja ajautui itsetuhon partaalle.

Eräänä iltana sairaalaan joutunutta miestä lähestyi alkoholisti, jolla oli ollut hengellinen kokemus. Mies raivostui ja huusi katkerasti: ”Jos Jumala on olemassa, Hän ei kyllä ole tehnyt mitään minun hyväkseni!” Mutta myöhemmin yksin huoneessaan hän kysyi itseltään: ”Onko mahdollista, että kaikki tuntemani uskonnolliset ihmiset ovat väärässä?” Hän koki itse elävänsä helvetissä tätä pohtiessaan. Sitten hänen päässään välähti ajatus, joka iski kuin salama. Se syrjäytti kaiken muun:

Mikä minä olen sanomaan, että Jumalaa ei ole?

Mies muistaa vajonneensa vuoteesta polvilleen lattialle. Hetkessä hänet täytti varma vakaumus Jumalan läsnäolosta. Se virtasi hänen ylitseen ja lävitseen mahtavana ja vääjäämättömänä kuin hyökyaalto. Suojavarustukset, joita hän oli rakentanut vuosikaudet olivat poispyyhkäistyt. Ikuinen voima ja rakkaus oli läsnä. Hän astui sillalta rantaan. Ensimmäisen kerran elämässään hän eli tietoisessa yhteydessä Luojaansa.

Näin laskettiin tämän ystävän elämän kulmakivi paikoilleen. Mikään myöhempi mullistus ei ole sitä järkyttänyt. Hänen alkoholiongelmansa oli poissa. Se katosi sinä yönä vuosia sitten. Lukuun ottamatta paria lyhyttä kiusauksen hetkeä, juomisen ajatus ei ole tullut hänen mieleensä, ja silloinkin häntä on inhottanut voimakkaasti. Näyttää siltä, että hän ei voisi juoda vaikka yrittäisi. Jumala on antanut hänelle hänen järkensä takaisin.

Mitä muuta tämä on kuin toipumisen ihme? Eikä siinä kuitenkaan ole mitään monimutkaista. Olosuhteet herättivät hänessä halun uskoa. Hän antoi itsensä nöyrästi Luojalleen – ja sai varmuuden.

Samalla tavalla on Jumala saattanut meidät kaikki järkiimme. Tämä mies koki sen äkillisesti, ilmestyksenomaisesti. Jotkut kasvavat uskoon hitaammin. Mutta Hän on tullut kaikkien niiden luo, jotka ovat etsineet Häntä rehellisesti.

Me lähestyimme Jumalaa, ja Hän ilmaisi meille itsensä!

”Jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea. Me emme murehdi menneitä emmekä myöskään kiellä niitä. Me käsitämme, mitä tarkoittaa sana tyyneys ja tiedämme mitä on rauha. Vaikka olisimme vajonneet kuinka alas, saamme nähdä kuinka meidän kokemuksistamme on muille hyötyä. Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat. Itsekkäät tarpeet menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistä tulee meille tärkeitä. Emme enää tavoittele omaa etuamme. Koko asenteemme elämään muuttuu. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen mihin emme itse pystyneet.

Ylettömiä lupauksiako? Ei meidän mielestämme. Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet – joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi.”

Näin tulemme Kymmenenteen Askeleeseen. Se edellyttää, että jatkamme itsetutkistelua ja oikaisemme jatkuvasti vääryydet, joita tulemme tehneeksi. Tehdessämme välit selviksi menneisyyden kanssa, aloitimme pontevasti uuden elämäntavan. Astuimme Hengen valtakuntaan. Seuraava tehtävämme on oppia ymmärtämään ja toimimaan. Se ei tapahdu hetkessä. Tämän kehityksen pitäisi jatkua koko elämämme ajan. Tarkkaile jatkuvasti, ettet ole itsekäs, epärehellinen, kaunainen tai pelokas. Kun virheitä kertyy, pyydä heti Jumalaa vapauttamaan sinut niistä. Meillä on tapana puhua niistä heti jonkun kanssa, ja hyvittää pikaisesti, jos olemme loukanneet jotakuta. Sitten kiinnitämme määrätietoisesti huomiomme ihmiseen, jota voimme auttaa. Rakkaus ja kestokyky muita vastaan ovat meidän koodimme.

Olemme lakanneet taistelemasta ketään tai mitään vastaan – edes alkoholia. Tässä vaiheessa olemme saaneet järkemme takaisin. Viina kiinnittää mieltämme harvoin. Jos kiusaus tulee, kavahdamme sitä kuin polttavaa liekkiä. Reagoimme terveesti ja normaalisti. Kaikki on tapahtunut kuin itsestään. Uusi asenne alkoholiin on annettu meille, eikä meidän ole tarvinnut ajatella tai ponnistella sen saavuttamiseksi. Se on vain muuttunut. Siinä on ihme. Emme taistele alkoholia vastaan, emmekä karta kiusauksia.

Suhteemme alkoholiin on kiihkoton, meillä on turvallinen ja suojattu olo. Emme ole edes vannoneet olevamme juomatta. Ongelma vain on poistunut. Sitä ei ole. Emme rehentele emmekä myöskään pelkää. Tällainen kokemus meillä on. Kun pidämme huolen hengellisestä tilastamme, suhtautumisemme muuttuu tällaiseksi.

On helppoa hellittää hengellisestä toimintaohjelmasta ja jäädä lepäämään laakereillaan. Mutta jos sen teemme, meitä odottavat vaikeudet, sillä alkoholi on kavala vihollinen. Me emme ole parantuneet alkoholismista. Tuomiomme vain lykkääntyy päivä päivältä, jos pysymme hengellisesti vireinä. Meidän on joka ainoa päivä ja kaikissa toimissamme mietittävä, mitenkä on Jumalan tahto. ”Miten voin parhaiten palvella Sinua – tapahtukoon Sinun tahtosi (ei minun).” Näiden ajatusten on saatettava meitä aina. Tällä saralla voimme käyttää tahdonvoimaamme. Se on tahdon oikeata käyttöä.

Olemme jo puhuneet paljon siitä, miten saamme voimaa, virikkeitä ja ohjausta Häneltä, jolla on kaikki tieto ja voima. Jos olemme seuranneet ohjeita tarkasti, olemme alkaneet tuntea, kuinka Hänen Henkensä virtaa meihin. Tavallaan olemme tulleet tietoisiksi Jumalasta. Meissä on alkanut kehittyä elintärkeä kuudes aisti. Mutta meidän on mentäväpitemmälle ja se merkitsee lisää toimintaa.

Yhdestoista Askel puhuu rukouksesta ja mietiskelystä. Ei pidä arkailla rukousta. Meitä paremmat ihmiset harrastavat sitä kaiken aikaa. Se toimii, jos asenne on oikea ja sen hyväksi tehdään työtä. Tästä asiasta olisi helppo puhua ylimalkaisesti. Mutta uskomme voivamme tehdä joitakin selkeitä ja arvokkaita ehdotuksia.

Kun menemme illalla levolle, käymme läpi elettyä päivää rakentavassa hengessä. Olemmeko hautoneet vihaa, olleet itsekkäitä, epärehellisiä tai peloissamme? Olemmeko anteeksipyynnön velkaa? Olemmeko pitäneet omana tietonamme sellaista, mistä pitäisi heti puhua jonkun kanssa? Olemmeko kohdelleet kaikkia ystävällisesti ja rakastavasti? Mitä olisimme voineet tehdä paremmin? Ajattelimmeko kaiken päivää enimmäkseen itseämme? Vai ajattelimmeko, mitä voimme tehdä muiden hyväksi, minkä panoksen me voimme antaa? Pitää kuitenkin varoa, että ei ajaudu murehtimaan eikä vatvomaan, sillä tavoin emme voi auttaa ketään. Käytyämme päivän läpi pyydämme Jumalalta anteeksi ja kysymme, mitä voimme tehdä virheiden korjaamiseksi.

Herätessämme tahdomme ajatella edessä olevaa vuorokautta. Mietimme mitä aiomme sinä päivänä tehdä. Ennen ryhtymistämme toimeen pyydämme, että Jumala ohjaisi ajatuksiamme ja anomme erityisesti, että hän vapauttaisi meidät itsesäälistä ja epärehellisistä ja omaa etua tavoittelevista pyrkimyksistä. Sitten voimme luottavaisesti käyttää henkisiä kykyjämme, sillä onhan Jumala antanut meille aivot sitä varten. Kun väärät vaikuttimet poistuvat ajattelustamme, ajattelumme kohoaa paljon korkeammalle tasolle.

Ajatellessamme tulevaa päivää emme ehkä tiedä mitä tekisimme. Päättämättömyys vaivaa. Silloin pyydämme apua Jumalalta, että hän antaisi meille sisäisen näkemyksen tai ajatuksen. Rentoudumme, emme jännitä. Emme ponnistele. Kumma kyllä oikeat vastaukset löytyvät usein, kun tätä menetelmää on aikansa yrittänyt. Ne, mitkä ennen olivat satunnaisia aavistuksia ja vaistomaisia näkemyksiä, muuttuvat ajattelun toimivaksi osaksi.

Koska olemme kokemattomia ja päässeet aivan vastikään tietoiseen yhteyteen Jumalan kanssa, emme luultavasti saa tällaisia sisäisiä ajatuksia kaiken aikaa. Tämä ohje saattaa aluksi teettää meillä kaikenlaisia omituisia tekoja ja synnyttää hullunkurisia ajatuksia. Mutta kun aikaa kuluu, ajattelumme nousee yhä enemmän innoituksen tasolle. Vähitellen opimme luottamaan siihen.

Yleensä meillä on tapana lopettaa mietiskelyhetki rukoukseen, jossa pyydämme, että meille kaiken päivää näytettäisiin, mikä askel olisi otettava seuraavaksi, että saisimme sen mitä tarvitsemme selviytyäksemme ongelmistamme. Pyydämme erityisesti vapautumista itsepäisyydestä ja varomme pyytämästä mitään pelkästään itsellemme. Voimme anoa jotakin itsellemme vain, jos siitä on apua muille. Varomme kuitenkin visusti rukoilemasta itsekkäästi. Monet meistä ovat tuhlanneet siihen paljon aikaa, mutta se ei toimi. On helppo nähdä miksi.

Jos mahdollista, pyydämme että vaimo tai ystävä ottaa osaa aamumietiskelyyn. Ne meistä, jotka kuuluvat uskontokuntaan, joka edellyttää jonkinlaista aamuhartautta, ottavat osaa myös siihen. Ne, jotka eivät kuulu uskonnollisiin yhteisöihin, valitsevat ja opettelevat usein ulkoa rukouksia, joissa korostetaan tässä mainittuja periaatteita. Tähän tarkoitukseen on olemassa monia hyödyllisiä kirjoja. Näitä voivat suositella papit, saarnaajat tai rabbit. Ole herkkä huomaamaan missä uskonnolliset ihmiset ovat oikeassa. Käytä hyväksesi sitä, mitä heillä on tarjottavana.

Kun meitä päivän mittaan vaivaa kiihtymys tai epäilys, me hiljennymme ja pyydämme oikeata ajatusta tai toimintaohjetta. Muistutamme itseämme jatkuvasti siitä, että emme pyri määräilijöiksi ja sanomme itseksemme monta kertaa päivässä: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” . Silloin vältämme paremmin kiihtymyksen, pelon, suuttumuksen, huolet, itsesäälin ja typeryydet. Saamme paljon enemmän aikaan. Emme väsy yhtä helposti kuin ennen, sillä emme käytä voimavarojamme yhtä tyhmästi kuin silloin, kun yritimme järjestää elämää oman mielemme mukaiseksi.

Kannattaa yrittää. Me tiedämme sen kokemuksesta.

Me alkoholistit olemme kuritonta joukkoa. Siksi annamme Jumalan pitää meitä kurissa sillä yksinkertaisella tavalla, jota edellä kuvasimme.

Mutta ei siinä kaikki. Tarvitaan toimintaa toiminnan jälkeen. ”Usko ilman tekoja on kuollut.” Seuraava luku on omistettu kokonaan Kahdennelletoista Askeleelle.

Käytännön kokemus osoittaa, että mikään ei tee niin vastustuskykyiseksi alkoholille kuin tarmokas työ muiden alkoholistien parissa. Kun muu toiminta pettää, tämä auttaa. Tämä on meidän kahdestoista ehdotuksemme: Vie tämä viesti muille alkoholisteille! Sinä voit auttaa kun kukaan muu ei voi. Pystyt saavuttamaan heidän luottamuksensa silloin, kun muut eivät pysty. Muista, että alkoholistit ovat vakavasti sairaita ihmisiä.

Elämä saa uutta merkitystä. Ajattele miltä tuntuu nähdä ihmisten toipuvan, auttavan toisiaan, nähdä yksinäisyyden katoavan, yhteisön kasvavan, ystävien joukon laajenevan ympärilläsi! Se sinunkin pitää kokea. Tiedämme, että et tahdo menettää tätä kokemusta. Jatkuva yhteys uusiin aloittajiin ja toisiimme on elämämme valopilkku.

Ehkä et tunne ketään alkoholistia, joka tahtoo toipua. Voit helposti löytää jonkun, kun kyselet lääkäreiltä, papeilta tai sairaaloista. He auttavat sinua mielellään. Älä lähde liikkeelle saarnamiehenä tai maailmanparantajana. Valitettavasti maailmassa on paljon ennakkoluuloja. Mahdollisuutesi vaikeutuvat, jos herätät niitä. Papit ja lääkärit ovat päteviä ihmisiä ja sinä voit oppia heiltä paljon jos tahdot, mutta sattuu olemaan niin, että sinun kokemuksesi alkoholistina tekevät sinut ainutlaatuisen käyttökelpoiseksi muille alkoholisteille. Tee yhteistyötä, älä arvostele. Meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin olla avuksi.

Kun löydät mahdollisen uuden aloittajan, ota hänestä selville kaikki mahdollinen. Jos hän ei tahdo lopettaa juomistaan, älä tuhlaa aikaa taivutteluun. Saatat vain pilata myöhemmät mahdollisuudet. Sama neuvo annettakoon hänen perheensä jäsenille. Heidän pitäisi olla kärsivällisiä ja käsittää, että he ovat tekemisissä sairaan kanssa.

Jos miehessä näkyy mitään merkkejä siihen suuntaan, että hän tahtoo lopettaa juomisen, keskustele vakavasti jonkun ihmisen kanssa, jolle hän on tärkeä – yleensä tämä ihminen on vaimo. Ota selville miten mies käyttäytyy, mitkä ovat hänen ongelmansa, mikä on hänen taustansa, kuinka vakava hänen tilansa on, millaisia käsityksiä hänellä on uskonnosta. Tarvitset näitä tietoja voidaksesi asettaa itsesi hänen asemaansa, käsittääksesi miten sinä toivoisit hänen lähestyvän itseäsi, jos osat vaihtuisivat.

Joskus on viisasta odottaa miehen seuraavaa ryyppykautta. Perhe ei ehkä pidä tästä ajatuksesta, mutta jos mies ei ole ruumiillisesti vakavasti sairas, tämä riski kannattaa ottaa. Älä rupea puheisiin hänen kanssaan, kun hän on pahasti humalassa, ellei hän käyttäydy niin että perhe tarvitsee apuasi. Odota että ryyppykausi loppuu tai ainakin täysjärkistä välivaihetta. Pyydä sitten, että hänen perheensä tai joku läheinen ystävä kysyy häneltä, tahtooko hän tehdä lopun juomisestaan ja onko hän valmis mihin tahansa voidakseen lopettaa. Jos hän vastaa myöntävästi, silloin hänelle pitäisi mainita sinusta ja sanoa, että sinä olet toipunut. Hänelle pitäisi selvittää, että sinä kuulut yhteisöön, jonka jäsenet oman toipumisensa edistämiseksi yrittävät auttaa muita. Pyydä kertomaan, että sinä puhuisit mielelläsi hänen kanssaan, mikäli hän suostuu.

Jos hän ei halua tavata sinua, älä tuppaudu väkisin. Perheen jäsenet eivät myöskään saisi hysteerisesti pyytää häntä tekemään mitään, eivätkä he saisi kertoa sinusta kovin paljoa. Odottakoot seuraavan ryyppykauden loppua. Sinä voit sillä välin toimittaa tämän kirjan johonkin, missä hän voi nähdä sen. Ei ole olemassa mitään sääntöä. Perheen tulee käyttää arvostelukykyään. Mutta pyydä, että läheiset eivät hätäilisi liikaa, sillä se vain pahentaa asiaa.

Yleensä perheen ei pitäisi ruveta kertomaan sinun tarinaasi. Milloin mahdollista, pyri tapaamaan miestä muuten kuin hänen perheensä kautta. Lääkäri tai laitos on yleensä parempi väylä. Jos mies on hoidon tarpeessa, hänen olisi mentävä sairaalaan, mutta ei pakolla, ellei hän ole väkivaltainen. Pyydä lääkäriä, mikäli tämä suostuu, kertomaan miehelle, että ratkaisu saattaa olla olemassa.

Kun mies voi paremmin, lääkäri voi ehdottaa, että sinä tulisit käymään. Vaikka oletkin puhunut miehen perheen kanssa, älä mainitse sitä ensimmäisessä keskustelussa. Näin mies käsittää, että häntä ei painosteta. Hänestä tuntuu, että hän voi puhua kanssasi vapaasti ilman, että perhe on sivussa nalkuttamassa. Mene hänen luokseen, kun hänen hermonsa ovat vielä huonossa kunnossa. Hän saattaa olla alttiimpi masentuneena.

Tapaa mies kahden kesken, jos vain mahdollista. Puhele ensin yleisistä asioista. Jonkin ajan kuluttua voit ruveta puhumaan jostakin juomiseen liittyvästä. Kerro hänelle niin paljon omista juomatavoistasi, oireistasi ja kokemuksistasi, että saat hänet puhumaan itse. Jos hän tahtoo puhua, älä estä. Hänen puheistaan saat paremman käsityksen siitä, miten sinun tulee edetä. Jos hän ei tahdo puhua, kerro omasta juomisestasi aina lopettamiseen asti. Mutta älä vielä sano mitään siitä, miten onnistuit lopettamaan. Jos hän on vakavalla päällä, kerro niistä vaikeuksista, joita viina sinulle aiheutti, mutta älä missään tapauksessa moralisoi tai luennoi. Jos hän on hilpeä, kerro hauskoja juttuja ryyppyretkistäsi. Koeta saada hänet kertomaan omista seikkailuistaan.

Kun hän huomaa, että sinä tunnet nämä juoma-asiat, selitä hänelle, että olet alkoholisti. Kerro, kuinka ymmällä olit ja kuinka lopulta käsitit olevasi sairas. Kuvaile kuinka ponnistelit lopettaaksesi juomisen. Selitä hänelle minkälainen on se ajatuksen kuperkeikka, joka johtaa ensimmäiseen lasilliseen ja siitä uuteen ryyppykauteen – samaan tapaan kuin tämän kirjan alkoholismia käsittelevässä luvussa. Jos hän on alkoholisti, hän käsittää heti. Hän kertoo vastapainoksi esimerkkejä oman ajatuksenjuoksunsa merkillisyyksistä.

Jos olet vakuuttunut siitä, että hän on todella alkoholisti, rupea kuvailemaan perinpohjin alkoholismin toivottomuutta. Osoita hänelle oman kokemuksesi kautta, kuinka ensimmäistä ryyppyä edeltävä ja seuraava kummallinen sieluntila estää tahdonvoimaa toimimasta normaalisti. Älä puhu tässä vaiheessa mitään tästä kirjasta, ellei hän ole nähnyt sitä ja aloita keskustelua siitä. Ja varo leimaamasta häntä alkoholistiksi. Anna hänen itse päätyä omiin johtopäätöksiinsä. Jos hän väittää itsepintaisesti, että hän pystyy pitämään juomisensa kurissa, sano että se on mahdollista – ellei hän ole alkoholisoitunut liikaa. Mutta korosta, että jos hän on jo pitkällä, mahdollisuudet toipua omin voimin saattavat olla vähäiset.

Puhu alkoholismista sairautena, kohtalokkaana tautina. Kerro ruumiillisista ja henkisistä ongelmista, joita siihen liittyy. Kiinnitä hänen huomionsa omiin henkilökohtaisiin kokemuksiisi. Selitä, että monet ovat tietämättään jo tuhon tiellä. Lääkärit eivät perustellusti mielellään kerro koko totuutta alkoholistipotilailleen, ellei siihen ole hyvää syytä. Mutta sinä voit puhua alkoholismin toivottomuudesta, koska sinulla on tarjolla ratkaisu. Ystäväsi tunnustaa pian, että hänessä on monia, jos ehkä ei kaikkia, alkoholistin ominaisuuksia. Jos hänen oma lääkärinsä on valmis kertomaan hänelle, että hän on alkoholisti, aina parempi. Vaikka suojattisi ei ehkä olekaan kokonaan myöntänyt omaa tilaansa, hänessä on herännyt uteliaisuus: miten sinä toivuit? Anna hänen kysyä sitä. Hän saattaa kysyä. Kerro hänelle täsmälleen, mitä sinulle tapahtui. Saat vapaasti painottaa hengellistä puolta. Jos mies on epäilijä tai ateisti, ilmaise selvästi, että hänen ei tarvitse omaksua sinun käsitystäsi Jumalasta. Hän voi omaksua minkä tahansa käsityksen, jossa hänestä on mieltä. Tärkeintä on, että hän on valmis uskomaan itseään suurempaan Voimaan ja nojaamaan elämässään hengellisiin periaatteisiin.

Kun puhut tällaisen ihmisen kanssa, kuvaile hengellisiä asioita arkikielen sanoin. Ei ole mitään syytä nostattaa ennakkoluuloja, joita hänellä saattaa olla eräitä jumaluusopillisia käsitteitä ja sanoja kohtaan. Ne saattavat olla jo tarpeeksi sekaisin hänen päässään. Älä ota niitä puheeksi, oli oma vakaumuksesi mikä hyvänsä.

Suojattisi saattaa kuulua johonkin uskontokuntaan. Hänen uskonnollinen kasvatuksensa ja sivistyksensä saattaa olla huomattavasti parempi kuin sinun. Jos näin on, hän ihmettelee, mitä sellaista sinä voit kertoa, mitä hän ei jo tiedä. Mutta hän tahtoo kyllä tietää, miksi hänen vakaumuksensa ei ole toiminut, kun sinun vakaumuksesi näyttää toimivan erinomaisesti. Hän on ehkä esimerkki siitä, että usko yksin ei riitä. Jotta usko olisi elävä, se vaatii uhrauksia ja epäitsekästä rakentavaa toimintaa. Anna hänen huomata, että et ole pitämässä hänelle uskonnon oppituntia. Myönnä, että hän tietää näistä asioista luultavasti enemmän kuin sinä, mutta kiinnitä hänen huomionsa siihen, että oli hänen uskonsa ja tietonsa kuinka syvällistä tahansa, hän ei ole osannut käyttää sitä. Muuten hän ei ryyppäisi. Ehkä sinun tarinasi auttaa häntä käsittämään, missä kohden hän ei ole osannut noudattaa niitä oppeja, jotka hän varsin hyvin tuntee. AA ei edusta mitään nimenomaista uskoa tai uskonto­kuntaa. Me käsittelemme vain niitä yleisiä periaatteita, jotka ovat yhteisiä useimmille uskontokunnille.

Esittele miehelle toimintaohjelma pääpiirteissään ja kerro kuinka tutkistelit itseäsi, teit tilit selviksi menneisyyden kanssa ja miksi sinä nyt yrität auttaa häntä. On tärkeätä, että hän käsittää sinun yrityksesi välittää hänelle jotakin osaksi omaa toipumistasi. Itse asiassa hän saattaa auttaa sinua enemmän kuin sinä häntä. Tee selväksi, että hän ei ole sinulle mitään velkaa, että sinä toivot hänen auttavan puolestaan muita alkoholisteja, kun hän on päässyt vaikeuksistaan. Puhu siitä, kuinka tärkeää on, että hän asettaa muiden hyvinvoinnin oman etunsa edelle. Tee selväksi, että et painosta häntä mitenkään, että hänen ei ole pakko tavata sinua uudestaan, jos hän ei tahdo. Sinun ei pitäisi loukkaantua, jos hän ei halua lähteä tälle tielle, sillä hän on auttanut sinua enemmän kuin sinä häntä. Jos olet puhunut järkevästi, rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, olet ehkä saanut ystävän. Olet ehkä saanut hänessä jotakin liikkeelle suhteessa alkoholismiinkin. Hyvä. Mitä toivottomammaksi hän itsensä tuntee, sitä parempi. Sitä varmemmin hän tekee niin kuin olet ehdottanut.

Valitsemasi henkilö saattaa esittää syitä, miksi hänen ei tarvitse noudattaa koko ohjelmaa. Hän vastustaa ehkä ajatusta, että hänen pitäisi ruveta suursiivoukseen, joka vaatii keskusteluja muiden ihmisten kanssa. Älä väittele näistä asioista. Kerro, että sinusta tuntui kerran aivan samalta ja sano että epäilet, olisitko edennyt, jos et olisi ryhtynyt toimeen. Kerro hänelle ensimmäisellä käynnilläsi Anonyymeistä Alkoholisteista. Jos hän on kiinnostunut, lainaa hänelle tämä kirja.

Jos ystäväsi ei tahdo puhua enempää itsestään, älä jää niin pitkäksi aikaa, että hän hermostuu sinuun. Anna hänelle mahdollisuus miettiä asiaa. Jos et vielä lähde, anna hänen ohjata keskustelu haluamilleen urille. Joskus uusi aloittaja tahtoo päästä heti alkuun ja sinulle tulee kiusaus tukea häntä siinä. Se voi olla virhe. Jos hän joutuu myöhemmin vaikeuksiin, hän saattaa sanoa, että sinä kiiruhdit asioiden edelle. Alkoholistien kanssa edistyy parhaiten, jos ei osoita mitään intoa ristiretkiin tai maailmanparantamiseen. Älä koskaan puhu alkoholistille ylhäältäpäin, moraalisista tai hengellisistä korkeuksista, joita hän ei ole saavuttanut. Riittää kun näytät hänelle tuntemasi hengelliset välineet, jotta hän voi tutustua niihin. Kerro miten ne auttoivat sinua. Tarjoa hänelle ystävyyttä ja toveruutta. Kerro, että teet kaiken voitavasi auttaaksesi häntä, jos hän tahtoo toipua.

Jos ratkaisu, jota tarjoat ei kiinnosta häntä, jos hän odottaa sinulta vain taloudellista apua ja hoivaa ryyppyretkien lomassa, sinun on ehkä jätettävä hänet oman onnensa nojaan, kunnes hän muuttaa mieltään. Näin saattaa tapahtua, kun hän on saanut lisää kolauksia.

Jos hän on vilpittömästi kiinnostunut ja tahtoo tavata sinut uudestaan, pyydä häntä lukemaan sillä välin tämä kirja. Hänen on itse ratkaistava, tahtooko hän jatkaa luettuaan sen. Sinä, vaimo tai ystävät ette saisi usuttaa tai painostaa häntä. Hän löytää Jumalan vain, jos halu tulee sisältäpäin.

Jos hänestä tuntuu, että hän pystyy ratkaisemaan ongelman toisin, tai jos hän pitää jotakin toista hengellistä lähestymistapaa parempana, rohkaise häntä seuraamaan omaatuntoaan. Meillä ei ole yksinoikeutta Jumalaan, me puhumme lähestymistavasta, joka auttoi meitä. Mutta sano, että alkoholisteilla on paljon yhteistä, ja tarjoa joka tapauksessa ystävyyttäsi. Jätä asia siihen.

Älä masennu, jos suojattisi ei heti suhtaudu myötämielisesti. Etsi jostakin joku toinen alkoholisti ja yritä uudestaan. Löydät varmasti jonkun, joka on niin epätoivoinen, että tarttuu halukkaasti siihen, mitä sinulla on tarjottavana. Meistä on ajanhukkaa juosta sellaisen ihmisen perässä, joka ei voi tai tahdo toimia kanssamme. Jos jätät tällaisen ihmisen yksin, hän saattaa pian vakuuttua siitä, että hän ei voi toipua omin voimin. Jos kulutat liikaa aikaa yhteen tapaukseen, riistät joltakin muulta alkoholistilta mahdollisuuden elämään ja onneen. Eräs AA:lainen epäonnistui täysin kuuden ensimmäisen suojattinsa kanssa. Hänellä on tapana sanoa, että hän olisi vienyt mahdollisuuden monelta muulta, jotka sittemmin ovat toipuneet, jos hän olisi jatkanut työtä näiden kuuden kanssa.

Oletetaan, että käyt toista kertaa miehen luona. Hän on lukenut tämän kirjan ja hän sanoo olevansa valmis viemään läpi Kahdentoista Askeleen toipumisohjelman. Koska sinulla on kokemusta, voit antaa hänelle paljon käytännön neuvoja. Sano, että olet käytettävissä, kun hän tekee päätöksensä ja tahtoo kertoa tarinansa, mutta älä vaadi, että hän valitsee sinut, jos hänellä on mielessä joku toinen.

Hän on ehkä koditon ja rahaton. Silloin voit yrittää auttaa häntä saamaan työpaikan tai antaa hänelle vähän rahaa. Mutta sinun ei pidä lahjoittaa pois rahaa, joka kuuluu perheellesi tai velkojillesi. Mielesi tekee ehkä ottaa mies kotiisi muutamaksi päiväksi. Mutta muista olla hienotunteinen. Varmistu siitä, että perheesi ottaa hänet vastaan ja ettei hän pyri käyttämään sinua hyväkseen rahan, suhteiden tai turvapaikan toivossa. Jos sallit sen, teet hänelle vain vahinkoa. Annat hänelle mahdollisuuden olla vilpillinen. Sen sijaan, että autat häntä toipumaan, edistätkin ehkä hänen perikatoaan.

Älä vältä tällaista vastuuta, mutta pidä huoli, että teet oikein ottaessasi sen kantaaksesi. Muiden auttaminen on oman toipumisesi kulmakivi. Ei riitä, että teet jotakin ystävällistä silloin tällöin. Sinun on oltava tarpeen tullen joka päivä laupias samarialainen. Se voi merkitä valvottuja öitä, kieltäytymistä monista huveista, häiriöitä työssäsi. Voit joutua jakamaan rahasi ja kotisi, rauhoittamaan raivostuneita vaimoja ja sukulaisia, käymään lukemattomia kertoja poliisilaitoksella, sairaaloissa, parantoloissa ja vankiloissa. Puhelimesi saattaa soida mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vaimosi valittaa, ehkä, että laiminlyöt häntä. Joku juoppo saattaa särkeä huonekalusi tai polttaa patjasi. Voit joutua tappelemaan hänen kanssaan, jos hän on väkivaltainen. Joskus sinun täytyy soittaa lääkärille ja antaa miehelle rauhoittavia lääkkeitä. Voit joutua kutsumaan poliisin tai ambulanssin. Kaikkea tällaista tapahtuu.

Emme yleensä anna alkoholistin asua kodissamme kovin pitkään. Se ei ole hänelle hyväksi ja toisinaan se aiheuttaa perheessä vakavia ongelmia.

Vaikka alkoholisti ei suhtautuisikaan sinuun myötämielisesti, ei ole mitään syytä, miksi laiminlöisit hänen perhettään. Ole edelleen perheen ystävä. Puhu omasta elämäntavastasi. Jos perheen jäsenet omaksuvat elämälleen hengellisen perustan ja alkavat toteuttaa sitä käytännössä, perheenpään toipumismahdollisuudet paranevat. Ja vaikka mies jatkaisi juomistaan, elämä tulee perheelle kestettävämmäksi.

Alkoholisti, joka voi ja haluaa toipua, ei yleensä kaipaa eikä tarvitse juurikaan hyväntekeväisyyttä sanan tavallisessa merkityksessä. Ihmiset, jotka vaativat ja ruikuttavat rahaa ja turvapaikkaa ennen kuin ovat saaneet voiton alkoholista, ovat väärillä jäljillä. Mutta kun perusteita löytyy, menemme hyvinkin pitkälle hankkiaksemme rahaa ja asunnon toinen toisillemme. Kuulostaa kenties epäjohdonmukaiselta, mutta meistä se ei ole.

Emme aseta kyseenalaiseksi antamista sinänsä vaan sen, milloin ja miten on annettava. Siinä on usein onnistumisen ja epäonnistumisen ero. Kun työmme muuttuu huoltotoiminnaksi, alkoholisti rupeaa luottamaan meidän apuumme eikä Jumalan apuun. Hän vaatii sitä ja tätä ja ilmoittaa, ettei hän voi päästä alkoholin herraksi, ennen kuin hänen aineelliset tarpeensa on tyydytetty. Se on roskaa. Monet meistä ovat käyneet kovan koulun, ennen kuin ovat oppineet tämän: oli meillä työtä tai ei, oli meillä vaimo tai ei, me emme lopeta juomista, niin kauan kun luotamme ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.

Jokikisen alkoholistin tietoisuuteen on juurrutettava ajatus, että hän voi toipua riippumatta kenestäkään ihmisestä. Ainoa ehto on, että hän luottaa Jumalaan ja tekee perusteellisen suursiivouksen elämässään.

Sitten perheongelmiin. Suojattisi saattaa olla eronnut tai asumuserossa. Yleensä perhesuhteet ovat ainakin kiristyneet. Kun suojattisi on hyvittänyt perheelleen parhaansa mukaan ja selittänyt perheenjäsenille elämänsä uudet periaatteet, hänen pitäisi ruveta soveltamaan niitä käytäntöön kotonaan. Mikäli hän on niin onnellinen, että hänellä on vielä koti. Vaikka perheenjäsenet olisivat tehneet hänelle vääryyttä, hänen ei tule piitata siitä. Hänen tulee keskittyä oman hengellisen elämänsä toteuttamiseen. Väittelyä ja syyttelyä pitäisi karttaa kuin ruttoa. Monissa perheissä se ei ole helppoa, mutta muu ei auta, jos mieli saavuttaa tuloksia.

Jos suojattisi pitää kiinni tästä periaatteesta muutaman kuukauden, vaikutus perheeseen on suuri. Täysin yhteen sovittamattomat ihmiset huomaavat löytävänsä tason, jolla he voivat kohdata. Vähitellen perheenjäsenet saattavat nähdä omat puutteensa ja myöntää ne. Niistä voidaan sitten keskustella auttavaisessa ja ystävällisessä hengessä.

Kun tulokset alkavat olla käsin kosketeltavia, perhe tahtoo ehkä omaksua isän periaatteet. Kaikki tämä tapahtuu aikanaan, kunhan alkoholisti osoittaa jatkuvasti, että hän pystyy olemaan selvä, huomaavainen ja avulias riippumatta siitä, mitä muut sanovat tai tekevät. Tietenkään kukaan meistä ei pysty aina täyttämään näitä vaatimuksia. Mutta yritämme korjata vahingot heti, ettei hinta vain lankea maksettavaksemme ryyppyretken muodossa.

Jos alkoholisti on eronnut tai elää asumuserossa, ei pidä ryhtyä saattamaan paria hätäisesti yhteen. Miehen pitää olla varma toipumisestaan. Vaimon tulee täysin ymmärtää miehen uusi elämäntapa. Jos pari palaa vanhaan suhteeseen sen tulee tapahtua paremmalta pohjalta, sillä entiseltä pohjalta se epäonnistui. Tämä merkitsee kokonaan uutta asennetta ja ilmapiiriä. Joskus on kaikille osapuolille parempi, että pari pysyy erossa. Tästä asiasta ei tietenkään voida esittää mitään sääntöä. Parasta kun alkoholisti seuraa ohjelmaansa päivä kerrallaan. Kun tulee aika muuttaa taas yhteen, molemmat osapuolet ovat siihen valmiit.

Älköön kukaan alkoholisti sanoko, että hän ei voi tervehtyä ennen kuin hän on saanut perheensä takaisin. Se ei pidä paikkaansa. Joskus vaimo ei palaa milloinkaan, syystä tai toisesta. Muistuta miestä siitä, että hänen toipumisensa ei riipu ihmisistä. Se riippuu hänen suhteestaan Jumalaan. Me olemme nähneet sellaistenkin miesten toipuvan, joiden perheet eivät ole milloinkaan palanneet. Olemme nähneet joidenkin sortuvan, kun perhe on palannut ennen aikojaan.

Sinun ja suojattisi on taivallettava hengellisen edistymisen tietä päivä kerrallaan. Jos ette hellitä, tulokset näkyvät kyllä. Kun me nyt katsomme taaksepäin, käsitämme että emme olisi osanneet suunnitella itse mitään sellaista mikä tuli osaksemme, kun annoimme itsemme Jumalan huomaan. Kun ihminen antaa Korkeamman Voiman ohjata itseään, hän elää kohta uudessa ja ihmeellisessä maailmassa riippumatta siitä, millaiset hänen olosuhteensa ovat nyt!

Kun teet työtä miehen ja hänen perheensä parissa, varo ottamasta osaa perheen riitoihin. Saatat pilata mahdollisuutesi auttaa. Mutta painota miehen perheelle, että mies on ollut hyvin sairas ja että häntä on kohdeltava sen mukaisesti. Varoita herättämästä kaunaa tai mustasukkaisuutta. Sano, etteivät miehen luonteen puutteet häviä yhdessä yössä. Selitä perheenjäsenille, että hän on kehityksensä alussa. Kun he käyvät kärsimättömiksi, muistuta heitä siitä siunatusta seikasta, että mies on raitis.

Jos olet onnistunut ratkaisemaan omat perheongelmasi, kerro uuden aloittajan perheelle, kuinka se tapahtui. Näin voit auttaa heitä oikealle tielle arvostelematta heitä. Kertomus siitä, miten sinä ja vaimosi selvititte vaikeutenne, on aina parempi kuin moite.

Hengellisesti vakaina voimme tehdä kaikenlaista sellaista, mitä alkoholistit eivät kuulemma voi tehdä. On sanottu, että emme voi mennä minnekään missä tarjoillaan alkoholia, meillä ei saa olla alkoholia kotona, meidän tulee karttaa ystäviä, jotka käyttävät alkoholia, meidän tulee varoa elokuvia, joissa alkoholia juodaan valkokankaalla, me emme saa mennä ravintoloihin, ystäviemme on pantava pullot piiloon kun käymme kylässä, me emme saa ajatella alkoholia, eikä meille saa puhua siitä. Kokemuksemme osoittaa, että näin ei tarvitse olla.

Me joudumme tällaisiin tilanteisiin päivittäin. Alkoholistilla, joka pelkää niitä, on yhä alkoholistin mielenlaatu, hänen hengellisessä tilassaan on jotakin vialla. Hän ei pysty olemaan selvin päin kuin korkeintaan Grönlannissa ja sielläkin saattaa igluun ilmaantua eskimo viskipullo povessa pilaamaan kaiken! Sopii kysyä niiltä naisilta, jotka ovat lähettäneet miehensä matkoille siinä toivossa, että tämä pääsisi alkoholiongelmastaan poissa kotoa.

Meidän käsityksemme mukaan jokainen yritys taistella alkoholismia vastaan siten, että yritetään suojella sairasta kiusaukselta, on tuomittu epäonnistumaan. Jos alkoholisti itse yrittää suojella itseään, kaikki saattaa sujua hyvin vähän aikaa, mutta yleensä seuraa lopulta kahta kauheampi romahdus. Me olemme kyllä koettaneet. Tällaiset mahdottomat yritykset ovat epäonnistuneet joka kerta.

Emme siis karta sellaisia tilanteita, joissa juodaan alkoholia, kunhan meillä on perusteltu syy mukana oloomme. Tämä koskee ravintoloita, yökerhoja, tanssipaikkoja, virallisia tilaisuuksia, häitä, ihan tavallisia illanistujaisiakin. Sellaisesta ihmisestä, joka tuntee jonkun alkoholistin tämä saattaa kuulostaa kohtalon kiusaamiselta, mutta meidän kokemuksemme on toinen.

Huomaat, että olemme asettaneet tärkeän ehdon. Kysy siis itseltäsi joka kerta: ”Onko minulla hyvä syy olla täällä? Vaatiiko työ tai seurustelu minua olemaan täällä? Vai onko tarkoitukseni nauttia salaa ilmapiiristä?” Jos vastaukset tyydyttävät, ei ole syytä huoleen. Mene tai ole menemättä, miten parhaalta tuntuu. Mutta pidä huoli, että hengellinen tilasi on vakaa ja menemisesi vaikutin pitävä. Älä ajattele, mitä sinä voit saada tilaisuudesta. Ajattele, mitä sinä voit antaa. Mutta jos sinua hermostuttaa, paras tehdä työtä jonkun alkoholistin kanssa ja olla menemättä!

Mitä järkeä on istua naama pitkänä ryyppyseuroissa ja haikailla menneitä hyviä aikoja? Jos tilaisuus on iloinen, yritä tehdä läsnäolijoiden olo entistä mukavammaksi, jos kysymys on työhön liittyvästä tilaisuudesta, tee työsi antaumuksellisesti. Jos olet liikkeellä ihmisen kanssa, joka haluaa syödä ravintolassa, mene ihmeessä mukaan. Kerro ystävillesi, ettei heidän tarvitse muuttaa tapojaan sinun takiasi. Selitä sopivan tilaisuuden tullen ympäristöllesi, että alkoholi ei sovi sinulle. Jos selität kunnolla, juuri kukaan ei pyydä sinua juomaan. Juodessasi vetäydyit vähä vähältä elämästä. Nyt palaat pikkuhiljaa ihmisten keskuuteen. Älä vetäydy uudestaan vain siksi, että ystäväsi käyttävät alkoholia.

Sinun tehtäväsi on nyt olla siellä, missä voit olla eniten avuksi ihmisille, älä siis epäröi mennä minnekään, missä voit auttaa. Älä epäröi mennä maailman surkeimpaan loukkoon näissä aikeissa. Pysy elämän tulilinjoilla. Jos vaikuttimesi on auttaminen, Jumala suojelee sinua.

Monilla meistä on alkoholia kotona. Tarvitsemme sitä usein auttaaksemme uusia aloittajia pääsemään yli pahasta krapulasta. Jotkut meistä tarjoavat alkoholia ystävilleen, jotka eivät ole alkoholisteja. Mutta toiset ovat sitä mieltä, että meidän ei pitäisi tarjota viinaa kenellekään. Me emme kiistele tästä asiasta. Me olemme sitä mieltä, että kukin perhe ratkaisee asian oman harkintansa mukaan.

Varomme osoittamasta suvaitsemattomuutta tai vihaa alkoholinkäyttöä kohtaan, joka on yhteiskunnassamme vakiintunut tapa. Kokemus on osoittanut, ettei sellaisesta asenteesta ole hyötyä kenellekään. Kaikki uudet aloittajat kuvittelevat, että meillä vallitsisi tämä henki, ja he helpottuvat heti, kun huomaavat, että me emme kannata noitavainoja. Suvaitsemattomuuden ilmapiiri saattaa karkottaa pois alkoholisteja, joiden henki olisi voitu pelastaa ilman mokomaa typeryyttä. Meistä ei silloin olisi myöskään apua kohtuuden asialle, sillä kukaan, joka käyttää alkoholia, ei ole kiinnostunut kuulemaan siitä ihmiseltä, joka vihaa viinaa.

Toivomme, että Anonyymit Alkoholistit auttaa jonakin päivänä suurta yleisöä käsittämään paremmin, kuinka vakava ongelma alkoholi on, mutta meistä ei ole paljon iloa, jos asenteemme on katkera ja vihamielinen. Juopot kavahtaisivat silloin meitä.

Ongelmamme olivat loppujen lopuksi omaa tekoamme. Pullot olivat pelkkä väline. Sitä paitsi me emme enää taistele ketään emmekä mitään vastaan. Muuten meidän käy huonosti!

Tähän asti tässä kirjassa on puhuttu enimmäkseen miehistä.

Mutta se, mitä olemme sanoneet, koskee yhtä lailla naisia. Toimintamme alkoholia käyttävien naisten hyväksi on lisääntymässä. Kaikki kokemuksemme viittaavat siihen, että naiset toipuvat siinä missä miehetkin jos he seuraavat ehdotuksiamme.

Mutta kun ihminen juo, asia koskee myös muita. Miehellä on vaimo, joka odottaa sydän kylmänä seuraavaa ryyppykautta, on isä ja äiti, jotka katsovat sivusta, kuinka pojan elämä valuu hukkaan.

Meidän joukossamme on vaimoja, sukulaisia ja ystäviä, joiden ongelma on ratkennut, sekä niitä, joiden läheiset eivät ole vielä löytäneet ratkaisua. Seuraavassa Anonyymien Alkoholistien vaimot kertovat kokemuksistaan niille vaimoille, joiden miehet juovat liikaa. Se, mitä he sanovat, sopii muillekin, joita sukulaisuuden tai kiintymyksen side yhdistää alkoholistiin. Me Anonyymit Alkoholistien vaimot haluaisimme sinun uskovan, että ymmärrämme sinua kuten ehkä vain harvat. Tahdomme kertoa tekemistämme virheistä. Tahdomme vakuuttaa sinulle, että mikään tilanne ei ole ylipääsemätön eikä mikään lohduttomuus voittamaton.

Me olemme kulkeneet kivisen tien, sitä ei käy kieltäminen. Olemme eläneet kauan loukattuina, turhautuneina, täynnä itsesääliä, väärinkäsityksen vallassa ja pelossa. Sellainen elämä ei ole miellyttävää.

Olemme langenneet vetistelevään myötätuntoon ja katkeraan kaunaan. Jotkut meistä ovat ajautuneet äärimmäisyydestä toiseen toivoen aina vain, että rakkaamme jonakin päivänä olisi taas oma itsensä.

Uskollisuus ja toive siitä, että aviomies ryhdistäytyisi ja olisi niin kuin muutkin ihmiset, ovat saattaneet meidät monenmoisiin tilanteisiin. Olemme olleet epäitsekkäitä ja uhrautuvia. Olemme valehdelleet ties kuinka monta kertaa suojellaksemme ylpeyttämme ja miehen mainetta. Olemme rukoilleet ja pyytäneet, olemme olleet kärsivällisiä. Olemme iskeneet kavalasti. Olemme lähteneet kotoa. Olemme olleet hysteerisiä. Olemme olleet kauhuissamme. Olemme etsineet myötätuntoa. Meillä on ollut kostoksi suhteita toisten miesten kanssa.

Monena iltana on kotimme ollut taistelutanner ja aamulla olemme taas sopineet. Ystävämme ovat neuvoneet meitä hylkäämään miehemme ja me olemme lähteneet ikihyväksi vain palataksemme kohta takaisin jälleen toivoen. Toivoen ja toivoen. Miehemme ovat vannoneet pyhästi lopettavansa juomisen. Me olemme uskoneet, kun kukaan muu ei olisi enää voinut tai tahtonut uskoa. Ja sitten joidenkin päivien, viikkojen ja tai kuukausien kuluttua tuli aina uusi romahdus.

Meillä kävi harvoin vieraita, sillä emme voineet koskaan tietää missä kunnossa mies ilmaantuisi kotiin. Ihmisten tapaaminen oli vaikeaa. Aloimme elää käytännöllisesti katsoen yksin. Kun meidät kutsuttiin kylään, mies joi salaa niin paljon, että hän pilasi koko tilaisuuden. Jos hän ei juonut mitään, hän sääli itseään niin, että kenelläkään ei ollut hauskaa.

Elimme jatkuvassa taloudellisessa epävarmuudessa. Jos miehellä oli työpaikka, se oli uhanalainen. Palkkapussit eivät olisi päässeet kotiin asti edes panssaroidussa autossa. Rahat hupenivat kuin tuhka tuuleen.

Joskus miehellä oli muita naisia. Kuinka kipeätä oli tajuta se, ja kuinka julmaa oli kuulla, että nämä naiset ymmärsivät miestä päinvastoin kuin me! Mies toi kotiin karhuajia, poliiseja, vihaisia taksikuskeja, pummeja, kavereita ja jopa naisia ja oli sitä mieltä, että me emme olleet vieraanvaraisia. Saimme kuulla olevamme ilonpilaajia, nalkuttajia, hapannaamoja. Seuraavana päivänä mies oli taas oma itsensä, me annoimme anteeksi ja yritimme unohtaa.

Olemme yrittäneet pitää yllä lasten rakkautta isään. Olemme sanoneet pikkulapsille, että isi on sairas, ja osuimme oikeampaan kuin itse käsitimmekään. Mies löi lapsiaan, potki ovia, rikkoi perintöastioita ja repi pianosta koskettimet. Hävityksen keskellä hän saattoi rynnätä ulos ja uhata elää loppu elämänsä toisen naisen kanssa. Epätoivoissamme olemme juoneet itsekin itsemme humalaan, jotta juomisesta vihdoin tulisi loppu. Kaikkea muuta, mies näytti pitävän siitä.

Tässä vaiheessa jotkut ottivat eron ja veivät lapset omien vanhempiensa luo. Silloin miehen vanhemmat arvostelivat meitä ankarasti ja sanoivat, että olimme jättäneet hänet heitteille. Useimmat eivät lähteneet mihinkään. Me pysyimme kotona loputtomiin. Viimein, kun perhettä uhkasi puute, me hakeuduimme töihin.

Kun juomakaudet kävivät tiheämmiksi, haimme lääketieteellistä apua. Hälyttävät ruumiilliset ja sielulliset oireet, syvenevä katumus, masennus ja alemmuudentunne, jotka valtasivat rakkaamme, kauhistuttivat ja järkyttivät meitä. Olimme kuin oravat pyörässä, kapusimme kärsivällisesti ja uuvuksissa eteenpäin ja putosimme joka kerta samaan myllyyn pääsemättä lujalle maalle. Useimmat meistä ovat kokeneet viimeiset vaiheet: hoitokodit, parantolat, sairaalat ja vankilat. Joskus jouduimme näkemään miehemme juoppohulluuden ja mielenvikaisuuden kourissa. Kuolema kävi monasti lähellä.

Noissa olosuhteissa emme voineet välttyä virheiltä. Osa virheistä johtui siitä, että emme tienneet mitään alkoholismista. Toisinaan meillä oli epämääräinen tunne, että olimme tekemisissä sairaan ihmisen kanssa. Jos olisimme käsittäneet, millainen sairaus alkoholismi on, olisimme ehkä menetelleet toisin.

Miten saattoi mies, joka rakastaa vaimoaan ja lapsiaan, olla niin ajattelematon, kova ja julma? Ei hän voi rakastaa ketään, ajattelimme me. Ja juuri kun olimme vakuuttuneet miehen sydämettömyydestä, hän yllätti meidät uusilla päätöksillä ja uusilla yrityksillä. Hetken hän oli oma entinen ihana itsensä. Sitten hän petti taas herättämänsä rakkauden. Kun häneltä kysyi, miksi hän alkoi taas juoda, hän esitti jonkin typerän teko syyn tai ei mitään. Sitä ei voinut käsittää, se oli sydäntä särkevää. Olimmeko erehtyneet näin perinpohjin mennessämme hänen kanssaan naimisiin? Kun mies joi, hän oli aivan vieras ihminen. Joskus häneen ei saanut mitään yhteyttä, oli kuin hänen ympärillään olisi kohonnut korkea muuri.

Jos mies ei rakastanut perhettään, niin ei sitten, mutta miten hän saattoi olla niin sokea itseensä nähden? Minne oli joutunut hänen arvostelukykynsä, terve järkensä, tahdonvoimansa? Miten hän ei voinut käsittää, että viina tuhosi hänet? Miten oli mahdollista, että hän myönsi vaaran, kun siitä hänelle puhuttiin ja meni saman tien juomaan itsensä humalaan?

Tämäntapaisia kysymyksiä miettii jokainen sellainen nainen, jonka aviomies on alkoholisti. Me toivomme, että tämä kirja on vastannut joihinkin kysymyksiin. Miehesi on ehkä elänyt alkoholismin kummallisessa maailmassa, missä kaikki vääristyy ja saa kohtuuttomat mittasuhteet. Käsität, että mies rakastaa sinua, hänen parempi minänsä rakastaa. On tietysti olemassa yhteen sopimattomia ihmisiä, mutta useimmiten vain näyttää siltä, että alkoholisti ei rakasta eikä ole huomaavainen, hänen sairautensa ja hämmennyksensä saavat hänet käyttäytymään vastenmielisesti. Nykyään meidän useimpien aviomiehet ovat niin meille kuin lapsillemme parempia kuin koskaan ennen.

Yritä olla tuomitsematta alkoholisoitunutta miestäsi riippumatta siitä, mitä hän sanoo ja tekee. Hän on sairas ja tolkuton ihminen. Milloin vain voit, kohtele häntä niin kuin hänellä olisi keuhkokuume. Kun hän saa sinut raivostumaan, muista että hän on hyvin sairas.

Edelläsanottuun liittyy tärkeä poikkeus. Käsitämme, että jotkut miehet eivät tarkoita mitään muuta kuin pahaa, eikä mikään maailman kärsivällisyys tehoa heihin. Tällainen alkoholisti tekee tästä luvusta itselleen aseen lyödäkseen sillä sinua. Älä anna hänen tehdä sitä. Jos olet varma, että hän on tätä lajia, sinusta on ehkä parasta lähteä. Onko oikein, että hän saa tuhota sinun ja lastenne elämän? Varsinkaan kun on olemassa tapa lopettaa juominen ja loukkaukset, jos hän on valmis maksamaan hinnan.

Ongelmasi on todennäköisesti jokin näistä neljästä:

1. Miehesi ryyppää rajusti, mutta ei ole varsinainen alkoholisti. Hän saattaa juoda jatkuvasti tai sitten hän ryyppää vain tietyissä tilanteissa. Hän saattaa käyttää liikaa rahaa viinaan. Alkoholi haittaa hänen elämäänsä henkisesti ja ruumiillisesti, vaikka hän ei itse sitä huomaa. Toisinaan sinä ja ystävänne saatte hävetä häntä. Hän on varma siitä, että hän osaa käyttää viinaa, ettei siitä ole hänelle mitään vahinkoa, että hänen on työnsä vuoksi pakko juoda. Hän luultavasti loukkaantuisi, jos hänelle väitettäisiin, että hän on alkoholisti. Maailma on täynnä hänenlaisiaan ihmisiä. Jotkut vähentävät juomistaan, jotkut lopettavat kokonaan, jotkut eivät. Niistä jotka jatkavat samaan tahtiin tulee monista varsinaisia alkoholisteja.
2. Miehesi ei hallitse viinankäyttöään, hän ei pysy raittiina vaikka yrittäisi. Hän tulee usein juovuksissa aivan sietämättömäksi. Hän myöntää tämän, mutta on vakuuttunut siitä, että hän pystyy parempaan. Hän yrittelee sinun myötävaikutuksellasi tai muuten eri keinoin vähentää juomista tai olla ilman. Hänen ystävänsä eivät ehkä ole enää kovin ihastuneita häneen. Työkin saattaa kärsiä. Hän on aina välillä huolissaan ja alkaa käsittää, ettei hän osaa juoda niin kuin muut. Hän juo joskus aamulla ja koko päivän pitääkseen kurissa hermostuneisuutensa. Hän on katuvainen pahojen ryyppyretkien jälkeen ja sanoo haluavansa lopettaa. Mutta kun ryyppykausi on ohi, hän alkaa taas uskoa, että voi juoda kohtuullisesti seuraavalla kerralla. Meidän käsityksemme mukaan tämä mies on vaarassa. Nämä ovat todellisen alkoholistin tunnusmerkkejä. Voi olla, että hän pystyy yhä hoitamaan työnsä kohtuullisesti. Hän ei ole missään nimessä sotkenut vielä kaikkia asioitaan. Meillä on tapana sanoa tällaisesta miehestä: Hän haluaa haluta lopettaa.
3. Tämä mies on mennyt paljon pitemmälle kuin edellinen. Hän on ollut sellainen kuin mies numero kaksi, mutta tilanne on sen jälkeen pahentunut. Ystävät ovat kaikonneet, koti on lähes raunioina eikä hän pysy työssä. Olette ehkä ottaneet yhteyttä lääkäriin ja loputon kierros parantoloissa on alkanut. Hän myöntää, ettei hän osaa juoda niin kuin muut, mutta ei käsitä miksi. Hän pitää kiinni ajatuksesta, että hän kerran keksii miten se olisi mahdollista. Hän saattaa jo haluta epätoivoisesti lopettaa, mutta ei pysty. Tähän tapaukseen liittyy kysymyksiä, joihin yritämme vastata edempänä. Tällaisella miehellä on paljon toivoa.
4. Miehesi on ehkä saattanut sinut jo täysin epätoivoon. Hän on kiertänyt laitoksesta toiseen. Hän on väkivaltainen, tai vaikuttaa humalassa täysin mielenvikaiselta. Hän saattaa ruveta juomaan matkalla sairaalasta kotiin. Hänellä on ehkä ollut juoppohulluuskohtaus. Lääkärit puistelevat päätään ja ehdottavat miehen sulkemista kokonaan laitokseen. Ehkä näin on jo tapahtunut, kun muu ei ole auttanut. Mutta tilanne ei ehkä ole niin synkkä kuin miltä se näyttää. Meidän monien aviomiehet olivat ehtineet näin pitkälle. Silti he ovat toipuneet.

Palatkaamme aviomieheen numero yksi. Kumma kyllä hän on usein vaikea pala. Hän nauttii juomisesta. Se kiihottaa hänen mielikuvitustaan. Ystävät tuntuvat läheisemmiltä lasin ääressä. Ehkä sinustakin on mukava juoda hänen kanssaan, kunhan hän ei juo liikaa. Olette viettäneet monta mukavaa iltaa takkatulen ääressä jutellen ja alkoholia nauttien. Kukaties molemmat pidätte juhlista, jotka olisivat tylsiä ilman viinaa. Mekin olemme nauttineet tällaisista illoista, meillä on ollut hauskaa. Tiedämme hyvin miten alkoholia voi käyttää tilanteen laukaisijana. Jotkut, joskaan eivät kaikki meistä, ovat sitä mieltä, että alkoholilla on hyvät puolensa kun sitä käytetään järkevästi.

Ensimmäinen ehto, jos tahdot saavuttaa tuloksia, on se että et koskaan suutu. Vaikka mies käy sietämättömäksi ja joudut lähtemään väliaikaisesti hänen luotaan, lähde, jos voit, ilman katkeruutta. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja tasaisuutta.

Sitten sinun ei pitäisi koskaan sanoa hänelle, mitä hänen pitäisi tehdä juomiselleen. Jos hän saa päähänsä, että sinä olet nalkuttaja tai ilonpilaaja, mahdollisuutesi saavuttaa mitään hupenevat. Hän keksii siitä syyn juomiseen. Hän ilmoittaa olevansa väärinymmärretty. Saat viettää iltasi yksin. Hän etsii ehkä jonkun muun lohduttajakseen – eikä tämä joku muu ole välttämättä mies.

Älä anna miehesi juomisen pilata suhteitasi lapsiisi tai ystäviisi. He tarvitsevat sinun ystävyyttäsi ja apuasi. On mahdollista elää täydesti ja mielekkäästi, vaikka mies juo ja juo. Me tunnemme naisia, jotka elävät sellaisissa olosuhteissa pelotta, jopa onnellisina. Älä rupea miehesi pelastajaksi. Se ei ehkä onnistu, vaikka kuinka yrittäisit.

Tiedämme, että näitä neuvoja on toisinaan vaikea noudattaa, mutta vältyt paljolta surulta, jos pystyt noudattamaan niitä. Miehesi saattaa ruveta arvostamaan järkevyyttäsi ja kärsivällisyyttäsi. Tältä pohjalta on ehkä mahdollista keskustella ystävällisessä hengessä hänen alkoholiongelmastaan. Yritä saada hänet itse ottamaan asia esille. Varo moittimasta häntä tällaisen keskustelun aikana. Yritä asettua hänen asemaansa. Anna hänen ymmärtää, että tahdot auttaa etkä haukkua häntä.

Kun pääsette keskustelemaan, voit ehdottaa, että hän lukee tämän kirjan tai ainakin luvun Mitä alkoholismi on. Kerro että olet ollut huolissasi vaikka ehkä aiheetta. Sinusta tuntuu, että miehesi pitäisi tietää tästä asiasta enemmän, koska kaikkien pitäisi käsittää millaisia vaaroja liittyy liialliseen alkoholinkäyttöön. Osoita hänelle, että luotat hänen kykyynsä vähentää tai lopettaa. Sano, että et tahdo olla hapannaama, tahdot vain, että hän pitää huolta terveydestään. On mahdollista, että tällainen keskustelu saa hänet kiinnostumaan alkoholismista.

Hänen tuttavapiirissään on todennäköisesti monia alkoholisteja. Voit ehdottaa, että paneutuisitte heidän asioihinsa. Juopot auttavat mielellään muita juoppoja. Miehesi puhuisi ehkä mielellään jonkun alkoholistituttavansa kanssa.

Jos tämänkaltainen lähestymistapa ei herätä miehessäsi mitään kiinnostusta, on ehkä parasta jättää koko puheenaihe. Ystävällisen keskustelun jälkeen mies tavallisesti ottaa asian itse uudestaan esiin. Odotus vaatii kärsivällisyyttä, mutta se kannattaa. Sillä aikaa voit itse yrittää auttaa jonkun toisen alkoholia väärinkäyttävän miehen vaimoa. Jos toimit näin, on mahdollista että miehesi lopettaa juomisen tai vähentää sitä.

Entä jos miehesi vastaa kuvausta numero kaksi? Samat neuvot pätevät nytkin. Mutta kysy häneltä seuraavan ryyppykauden jälkeen, tahtooko hän päästä juomisesta kokonaan. Älä pyydä häntä tekemään sitä sinun tai kenenkään muun takia. Kysy vain tekisikö hänen mieli.

Jos hyvin käy, hänen tekee mieli. Näytä hänelle tätä kirjaa ja kerro, mitä olet saanut selville alkoholismista. Selitä, että kirjan kirjoittajat tietävät, mistä puhuvat, koska he ovat itse alkoholisteja. Kerro mielenkiintoisimmista lukemistasi tarinoista. Jos epäilet, että hän arkailee hengellistä apua, pyydä häntä lukemaan luku Mitä alkoholismi on. Ehkä hän kiinnostuu siitä niin, että jatkaa lukemista.

Jos hän innostuu, on tärkeätä, että olet yhteistyössä hänen kanssaan. Jos hän jää välinpitämättömäksi ja arvelee, että hän ei ole alkoholisti, neuvomme sinua jättämään hänet rauhaan. Älä painosta häntä seuraamaan meidän ohjelmaamme. Siemen on kylvetty. Hän tietää nyt, että tuhannet hänenlaisensa miehet ovat toipuneet. Mutta älä muistuta häntä tästä, kun hän on juonut, sillä hän saattaa suuttua. Ennemmin tai myöhemmin tapaat hänet lukemasta kirjaa uudestaan. Odota kunnes toistuvat kompastumiset vakuuttavat hänet siitä, että jotakin on tehtävä, sillä mitä enemmän sinä hoputat, sitä kauemmas saattaa tervehtyminen siirtyä.

Jos miehesi kuuluu kolmanteen ryhmään, tilanne on toiveikas. Koska olet varma siitä, että hän tahtoo lopettaa juomisen, voit mennä hänen luokseen tämän kirjan kanssa yhtä riemastuneena kuin jos olisit löytänyt öljylähteen. Hän ei ehkä ole yhtä innostunut, mutta melkein varmaa on, että hän lukee kirjan. Hän saattaa päättää seurata ohjelmaa heti. Jos ei, joudut tuskin odottamaan kovin kauan. Mutta sinun ei silti pitäisi painostaa millään tavalla. Anna hänen päättää itse. Anna muutaman ryyppyretken mennä kaikessa rauhassa. Puhu hänen tilastaan tai tästä kirjasta vain kun hän ottaa asian puheeksi. Joskus on parempi, että joku perheen ulkopuolinen antaa hänelle kirjan luettavaksi. Tällainen henkilö voi kehottaa miestäsi toimintaan suututtamatta häntä. Jos miehesi on muuten normaali, toivoa on paljon tässä vaiheessa.

Saattaisi luulla, että neljänteen ryhmään kuuluvat miehet ovat aivan toivottomia, mutta se ei pidä paikkaansa. Monet AA:laiset ovat olleet siinä vaiheessa. Kukaan ei enää uskonut heihin. Tappio näytti varmalta. Mutta usein nämä miehet ovat toipuneet ihmeellisesti ja väkevästi.

Poikkeuksia on olemassa. Joitakin ihmisiä alkoholi on heikentänyt siinä määrin, että he eivät pysty lopettamaan. Joskus alkoholismiin liittyy muita häiriöitä. Hyvä lääkäri tai psykiatri pystyy sanomaan ovatko nämä häiriöt vakavia. Yritä joka tapauksessa saada miehesi lukemaan tämä kirja.

Hän saattaa innostua. Jos hän on jo laitoksessa, mutta saa sinut ja lääkärinsä vakuuttuneeksi siitä, että hän on tosissaan, anna hänelle mahdollisuus kokeilla meidän menetelmäämme, ellei lääkäri arvele, että hänen henkinen tilansa on liian epänormaali tai vaarallinen. Tiedämme mistä puhumme. Olemme tehneet vuosia työtä laitoksiin suljettujen alkoholistien parissa. Tämän kirjan julkaisemisen jälkeen AA on vapauttanut tuhansia alkoholisteja mielisairaaloista ja tavallisista sairaaloista. Suurin osa ei ole niihin koskaan palannut. Jumalan voima on suuri!

Tilanteesi saattaa olla edellä kuvatun peilikuva. Miehesi on ehkä vapaana, mutta sinusta tuntuu, että hänen olisi mentävä laitokseen. Jotkut eivät voi tai tahdo päästä alkoholismistaan. Kun he käyvät liian vaarallisiksi, on kaikille parasta sijoittaa heidät johonkin laitokseen, mutta tietysti asiasta pitää neuvotella hyvän lääkärin kanssa. Tällaisen miehen vaimo ja lapset kärsivät hirveästi, mutta eivät sen enempää kuin mies itse.

Joskus on niin, että elämä täytyy aloittaa uudelleen. Tunnemme naisia, jotka ovat tehneet niin. Jos elät hengelliseltä pohjalta, se käy helpommin.

Jos sinulla on juoppo mies, olet luultavasti huolissasi siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat eikä sinun tee mieli tavata ystäviäsi. Vetäydyt yhä enemmän omiin oloihisi ja luulet, että kaikki puhuvat perheestäsi. Vältät keskustelua alkoholista omien vanhempiesikin kanssa. Et tiedä mitä sanoisit lapsille. Kun mies on pahassa vaiheessa, sinusta tulee säikky erakko, joka toivoo ettei puhelinta olisi koskaan keksitty.

Olemme huomanneet, että suurin osa tästä häpeilystä on turhaa. Sinun ei tarvitse antautua pitkiin keskusteluihin miehestäsi, mutta voit antaa ystäviesi ymmärtää enemmittä puheitta millainen sairaus hänellä on. Mutta varo nolaamasta miestäsi tai tekemästä hänelle vahinkoa.

Kun olet selittänyt näille ihmisille, että miehesi on sairas, olet luonut uudenlaisen ilmapiirin. Muurit, joita sinun ja ystäviesi välille oli noussut, katoavat, ja saat osaksesi myötätuntoista ymmärtämystä. Et enää ole koko ajan hämilläsi ja pyytelemässä anteeksi ikään kuin miehelläsi olisi heikko luonne. Hänellä saattaa olla kaikkea muuta kuin heikko luonne. Kun saat uutta rohkeutta, hyvää tahtoa ja lakkaat olemasta hämilläsi, ihmissuhteet paranevat kuin paranevatkin.

Sama neuvo pätee suhtautumisessa lapsiin. Jos heitä ei tarvitse sananmukaisesti suojella hyökkäävältä isältä, on paras olla ottamatta kantaa lasten ja isän välisiin riitoihin. Käytä tarmoasi paremman ymmärtämyksen luomiseen. Kauhea jännitys, joka on ominainen kaikkien alkoholistien kodeille, helpottuu.

Olet monta kertaa joutunut väittämään miehesi työnantajalle ja ystäville, että hän on sairas, vaikka tosiasiassa hän on ollut humalassa. Yritä välttää vastaamista tällaisiin kyselyihin. Anna miehen selittää itse, jos vain mahdollista. Vaikka haluat suojella häntä, ei ole hyvä, jos joudut valehtelemaan ihmisille, joilla on oikeus tietää, missä hän on ja mitä hän tekee. Puhu tästä asiasta miehesi kanssa, kun hän on selvä ja hyvällä tuulella. Kysy, mitä sinun pitäisi tehdä, jos joudut taas vastaavaan tilanteeseen. Mutta varo haukkumasta häntä edellisestä kerrasta.

On olemassa toinenkin suuri pelonaihe. Pelkäät, että miehesi menettää työpaikkansa. Ajattelet häpeää ja vaikeita aikoja, jotka tulevat sinun ja lastesi osaksi. Voit joutua kokemaan niitä. Tai olet kokenut jo monasti. Jos niin käy taas, ajattele asiaa uudessa valossa. Ehkä tämä kaikki on siunaukseksi! Ehkä tämä tapaus vakuuttaa miehesi siitä, että hänen on lopetettava juominen kerta kaikkiaan. Ja nyt sinä tiedät, että hän voi lopettaa jos hän tahtoo! Kerta kerran jälkeen tämä ilmeinen onnettomuus on koitunut voitoksemme, sillä se on avannut tien, joka johtaa Jumalan luo.

Olemme jo korostaneet sitä kuinka paljon paremmaksi elämä muuttuu kun sillä on hengellinen pohja. Jos Jumala voi ratkaista alkoholin ikivanhan arvoituksen, hän voi ratkaista sinunkin ongelmasi. Me vaimot olemme havainneet, että meitä niin kuin kaikkia ihmisiä on vaivannut ylpeys, itsesääli, turhamaisuus ja kaikki ne viat, jotka ovat ominaisia itsekeskeiselle ihmiselle; emme me olleet itsekkyyden ja epärehellisyyden yläpuolella. Kun miehemme alkoivat soveltaa hengellisiä periaatteita elämäänsä, me aloimme käsittää, että se olisi meillekin hyväksi.

Aluksi jotkut meistä eivät uskoneet tarvitsevansa tätä apua. Pidimme itseämme kaiken kaikkiaan kelpo naisina ja arvelimme pystyvämme kohtelemaan miestämme paremmin, kun hän oli lopettanut juomisen. Mutta oli typerää kuvitella olevamme niin hyviä, että emme tarvinneet Jumalaa. Nyt yritämme soveltaa hengellisiä periaatteita kaikilla elämämme alueilla. Niin tehdessämme huomaamme, että meidänkin ongelmamme ratkeavat: on ihmeellistä kun pelko, huoli ja loukkaantuminen häviävät. Kehotamme sinua kokeilemaan ohjelmaamme, sillä mikään ei auta miestäsi niin kuin se ratkaiseva asenteenmuutos häntä kohtaan, jonka Jumala voi sinulle osoittaa. Kulje miehesi rinnalla, jos vain voit.

Jos sinä ja miehesi löydätte ratkaisun juomisen kauheaan ongelmaan, olet tietysti hyvin onnellinen. Mutta kaikki ongelmat eivät ratkea saman tien. Siemen on alkanut itää uudessa mullassa, mutta kasvu on vasta alussa. Huolimatta vastasaavutetusta onnesta takaiskuja sattuu. Monet vanhat ongelmat elävät yhä. Niin pitääkin olla.

Sinun ja miehesi uskollisuus ja vilpittömyys pannaan koetteelle. Näiden ongelmien selvittäminen on nähtävä osana kasvamista, sillä tällä tavalla te opitte elämään. Te teette virheitä, mutta jos olette vilpittömiä, ne eivät pysty murtamaan teitä. Päinvastoin, niistä voitte kasvattaa pääomaa. Parempi elämä alkaa, kun vaikeudet on voitettu.

Tällaisia vaikeuksia voivat olla ärtymys, loukkaantuminen ja suuttumus. Miehesi voi joskus vaatia liikoja ja sinun tekee mielesi arvostella häntä. Pienestä alusta voi kehittyä melkoinen myrsky. Tällaiset perheriidat ovat vaarallisia, etenkin miehellesi. Usein jää sinun tehtäväksesi niiden kiertäminen ja aisoissa pitäminen. Älä unohda koskaan, että kauna on alkoholistille hengenvaarallinen tunne. Tällä emme tarkoita, että sinun on oltava miehesi kanssa samaa mieltä, jos kantasi jostakin asiasta on vilpittömästi toinen. Varo vain esittämästä mielipidettäsi katkerassa tai arvostelevassa sävyssä.

Tulette huomaamaan, että on helpompi selvitä suurien kuin pienien erimielisyyksien yli. Seuraavalla kerralla kun tunteet kuumenevat, oli aihe mikä tahansa, kummallakin pitäisi olla oikeus sanoa hymyillen: Tästä ei hyvää seuraa. Anteeksi, että kiihdyin. Puhutaan tästä myöhemmin. Jos miehesi elämä on hengellisellä pohjalla, hänkin yrittää kaikin keinoin välttää erimielisyyksiä ja riitaa.

Miehesi tietää olevansa sinulle velkaa enemmän kuin vain sen, että hän ei juo. Hän tahtoo hyvittää. Mutta älä odota liikoja. Hänellä on painolastinaan vuosien ajatustottumukset ja tavat. Kärsivällisyys, suvaitsevaisuus, ymmärtämys ja rakkaus ovat tunnussanamme. Kun hän näkee näitä sinussa, ne heijastuvat hänestä sinuun takaisin. Sääntömme on: elä ja anna elää. Jos kumpikin teistä on halukas korjaamaan omat vikansa, toiselle ei jää kovin paljon arvosteltavaa.

Meillä naisilla on mielessämme kuva ihanneihmisestä, jollainen aviomiehen pitäisi olla. On tietysti aivan luonnollista, että me odotamme hänen yltävän ihannemiehen mittoihin nyt, kun hän on vihdoin lopettanut juomisen. Todennäköisesti hän ei kuitenkaan yllä, sillä hän on, kuten sinäkin, vasta aloittanut kehityksensä. Ole kärsivällinen.

Sitten on vielä eräs tunne, jota me helposti hellimme. Me tunnemme katkeruutta siitä, että rakkautemme ja uskollisuutemme ei parantanut miehen alkoholismia. Meitä ei miellytä ajatus, että joku kirja ja jonkun toisen alkoholistin työ on saanut muutamassa viikossa aikaan sen, minkä puolesta me olemme ponnistelleet vuosia. Silloin unohdamme, että alkoholismi on sairaus, joka ei ole mitenkään meidän parannettavissamme. Miehesi on ensimmäinen myöntämään, että sinun huolenpitosi ja uhrautuvuutesi auttoivat hänet tilanteeseen, jossa hengellinen kokemus oli mahdollinen. Ilman sinua hänen elämänsä olisi mennyt pirstaleiksi jo aikaa sitten. Kun katkerat ajatukset yllättävät, yritä pysähtyä mietteissäsi ja ajatella, mikä kaikki on hyvin. Perheesi on jälleen koossa, alkoholi ei ole enää ongelma ja sinä ja miehesi teette yhdessä työtä sellaisen tulevaisuuden puolesta, josta ette ennen olisi osanneet uneksiakaan.

Ongelmaksi saattaa myös muodostua mustasukkaisuus sen vuoksi, että hän osoittaa paljon huomiota muille ihmisille, etenkin alkoholisteille. Olet kaivannut kiihkeästi hänen läheisyyttään ja nyt hän kuluttaa paljon aikaa auttamalla muita miehiä ja heidän perheitään. Nyt hänen pitäisi kuulua sinulle. Tosiasia on, että hänen on tehtävä työtä muiden kanssa voidakseen pysyä raittiina. Joskus hän kiinnostuu muista siinä määrin, että hän todella laiminlyö sinua. Talo on täynnä vieraita ihmisiä. Joistakin et ehkä ollenkaan pidä. Hän kiihtyy näiden ihmisten vaikeuksista, mutta ei välitä sinun huolistasi. Sinun ei hyödytä sanoa siitä hänelle ja vaatia enemmän huomiota itsellesi. On paha virhe yrittää laimentaa hänen intoaan tehdä työtä alkoholistien parissa. Sinun pitäisi osallistua hänen ponnisteluihinsa niin paljon kuin voit. Ala ajatella hänen uusien alkoholistiystäviensä vaimoja. Nämä tarvitsevat sellaisen naisen neuvoja ja rakkautta, jolla on sinun kokemuksesi.

Todennäköisesti sinä ja miehesi olette eläneet liikaa yksin, sillä juopottelu eristää usein alkoholistin vaimon. Siksi sinä luultavasti tarvitset uusia kiinnostuksen kohteita ja merkittävän tarkoituksen elämällesi, aivan niin kuin miehesikin. Jos teet yhteistyötä sen sijaan että valitat, saat huomata, että hänen liiallinen intonsa hellittää. Teissä molemmissa herää uusi vastuu muista ihmisistä. Sinun, niin kuin miehesikin, pitäisi ajatella sitä, mitä te voitte antaa, eikä sitä, kuinka paljon te voitte saada. Silloin elämä muuttuu väistämättä täydemmäksi. Entinen elämä häipyy pois ja sen tilalle tulee uusi ja parempi.

Ehkä miehesi aloittaa lupaavasti uudelta perustalta, mutta juuri kun kaikki menee hyvin, hän tuleekin jonakin iltana kauhuksesi humalassa kotiin. Jos olet varma siitä, että hän tahtoo todella päästä juomisesta, sinun ei tarvitse huolestua. Vaikka on tietysti paljon parempi, että hänelle ei satu takaiskua, eikä meille kaikille ole sattunut, toisinaan se ei kuitenkaan ole pahaksi. Miehesi käsittää heti, että hänen on kaksinkertaistettava henkiset ponnistuksensa, mikäli hän tahtoo selvitä hengissä. Sinun ei tarvitse muistuttaa häntä hänen hengellisistä puutteistaan – hän tietää kyllä itse. Yritä piristää häntä ja kysy miten voit olla vielä enemmän avuksi.

Jos osoitat vähäisimpiäkään pelon tai suvaitsemattomuuden merkkejä, miehesi tervehtymismahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Heikkona hetkenään hän saattaa käyttää sitä, että et pidä hänen uusista ystävistään, juomisen naurettavana tekosyynä.

Emme koskaan pyri järjestämään ihmisen elämää sillä silmällä, että suojelisimme häntä kiusaukselta. Jos vähänkään yrität ohjailla miehesi tapaamisia ja asioita suojellaksesi häntä kiusaukselta, hän huomaa sen kyllä. Anna hänen tuntea, että hän saa tulla ja mennä aivan niin kuin itse tahtoo. Tämä on tärkeää. Jos hän juo itsensä humalaan, älä syytä itseäsi. Jumala on joko ottanut mieheltäsi alkoholiongelman tai sitten ei. Jos ei, paras kun asia selviää pian. Silloin miehesi ja sinä voitte paneutua aivan peruskysymyksiin. Jos tahdot välttää uuden epäonnistumisen jätä tämä ongelma, kuten kaikki muutkin, Jumalan huomaan.

Olemme antaneet sinulle paljon ohjeita ja neuvoja. Sinusta se on saattanut kuulostaa saarnaamiselta. Olemme pahoillamme, jos sinusta tuntuu siltä, sillä emme itsekään pidä ihmisistä, jotka saarnaavat meille. Mutta olemme puhuneet kokemuksesta ja osa kokemuksistamme on ollut tuskallisia. Jouduimme oppimaan nämä asiat karvaan kokemuksen kautta. Siksi toivomme niin kovasti, että sinä ymmärtäisit ja välttäisit turhat vaikeudet.

Ehkä näemme sinut pian keskuudessamme. Me sanomme sinulle: Onnea ja Jumala sinua siunatkoon.

Al-Anon perheryhmät perustettiin noin kolmetoista vuotta sen jälkeen, kun tämä luku kirjoitettiin. Vaikka tämä järjestö on täysin erillään A.A.:sta, se soveltaa A.A.:n ohjelman pääperiaatteita ja toimii alkoholistien aviomiesten, vaimojen, sukulaisten, ystävien ja muiden heitä lähellä olevien ihmisten yhdyssiteenä. Tässä luvussa on käsitelty ongelmia, joita nämä ihmiset saattavat kohdata (vaikka luku onkin osoitettu nimenomaan vaimoille). Alkoholistien teini-ikäisiä lapsia varten on olemassa Alateen, joka on Al-Anonin osa.

Suomessa Al-Anon ja Alateen toimivat myös läheisessä yhteydessä A.A.:han ja voidaan tavoittaa A.A. Auttavan puhelimen välityksellä.

Edellisessä luvussa naisväkemme antoi neuvoja toipuvan alkoholistin vaimolle. Vaimot ovat saattaneet antaa sellaisen kuvan, että mies pitää kääriä pumpuliin ja nostaa jalustalle. Jos asiat tahdotaan saada kuntoon, pitää menetellä aivan päinvastoin. Kaikilta perheenjäseniltä odotetaan samaa suvaitsevaisuutta, ymmärtämystä ja rakkautta. Tämä edellyttää tietynlaista nöyrtymistä. Alkoholistilla, hänen vaimollaan, lapsillaan ja omaisillaan on itse kullakin melko varmasti jokin vakiintunut käsitys siitä, miten muut häneen suhtautuvat. Kukin tahtoo, että hänen toiveensa otetaan huomioon. Olemme huomanneet, että mitä enemmän yksi perheen jäsen vaatii muita mukautumaan, sitä katkerammiksi muut tulevat. Syntyy epäsopua ja onnettomuutta.

Miksi? Eikö siksi, että jokainen haluaa leikkiä johtajaa? Eikö jokainen yritä tanssittaa muita pillinsä mukaan? Eikö hän alitajuisesti yritä saada mahdollisimman paljon sen sijaan, että A.A. antaa mahdollisimman paljon?

Juomisen lopettaminen on ensimmäinen askel tiellä pois jännittyneestä ja epänormaalista ilmapiiristä. Eräs lääkäri sanoi kerran meille: Vuosikausia jatkunut elämä alkoholistin kanssa riittää tekemään kenestä tahansa vaimosta tai lapsesta neuroottisen. Tietyllä tavalla koko perhe on sairas. Perheen on hyvä käsittää lähtiessään tälle tielle, ettei aurinko paista aina. Itse kukin saattaa vuorollaan ontua ja kompastua. Houkuttelevat oikotiet ja syrjäpolut saattavat viedä ihmisiä harhaan.

Kerromme joistakin vastuksista, joita perhe voi kohdata ja teemme ehdotuksia siitä, miten ne voitaisiin ehkä välttää tai käyttää muiden hyödyksi. Alkoholistin perhe palaa halusta löytää taas turvallisuus ja onni. Perheen jäsenet muistavat ajan, jolloin isä oli hellä, huomaavainen ja menestyvä. Tätä päivää mitataan menneen ajan mitalla, ja kun se ei näitä mittoja täytä, perheen jäsenet pettyvät.

Perhe on ruvennut luottamaan uudestaan isään. Pian palaavat vanhat hyvät ajat, ajattelevat kaikki. Joskus muut vaativat, että isä palauttaa ne saman tien! Heistä tuntuu, että Jumala on velkaa hyvityksen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mutta perheenpää on käyttänyt vuosikausia työasioiden, rakkauden, ystävyyden ja terveyden tuhoamiseen – paljon vahinkoa on tapahtunut. Kestää aikansa, ennen kuin jäljet on siivottu. Vaikka vanhan raunioille kohoaa aikanaan uusi ja parempi rakennus, vie vuosia ennen kuin se on valmis.

Isä tietää, että hän on syypää. Häneltä menee vuosia ennen kuin hän saa raha-asiansa entiselle tolalle, mutta häntä ei pitäisi moittia. Ehkä hän ei enää koskaan ansaitse hyvin. Mutta viisas perhe arvostaa häntä sen mukaan mitä hän yrittää olla eikä sen mukaan kuinka paljon rahaa hän yrittää ansaita.

Silloin tällöin perhettä vainoavat menneisyyden muistot. Melkein kaikki alkoholistit ovat olleet hurjilla ryyppyretkillä, heille on sattunut huvittavia, nöyryyttäviä, häpeällisiä ja surullisia tapauksia. Ensimmäinen ajatus olisi sulkea nämä muistot pimeään komeroon ja panna ovi lukkoon. Perhe on saanut ehkä päähänsä, että tuleva onni voi perustua vain menneisyyden unohtamiselle. Mielestämme tämä asenne on itsekeskeinen ja ristiriidassa uuden elämäntavan kanssa.

Henry Ford lausui kerran viisaasti, että kokemus on ihmisen arvokkain omaisuus. Tämä pitää paikkansa vain, jos ihminen pystyy käyttämään menneisyyttä hyväkseen. Kasvumme edellytyksenä on se, että pystymme kohtaamaan erehdykset, korjaamaan ne ja muuttamaan ne omaisuudeksemme. Alkoholistin menneisyydestä tulee perheen tärkein omaisuus, ja usein lähes ainoa!

Tämä tuskallinen menneisyys voi olla avuksi muille perheille, jotka kamppailevat yhä alkoholi ongelman kanssa. Meidän mielestämme jokainen vapautunut perhe on jotakin velkaa niille, jotka eivät ole vapautuneet, ja kun tilaisuus tulee, kunkin perheen jäsenen pitäisi kyetä ottamaan esiin menneet erehdykset, olivat ne kuinka kauheita tahansa. Kun voimme kertoa niille, jotka vielä kärsivät, miten me saimme avun, elämämme on elämisen arvoista. Tartu siihen ajatukseen, että Jumalan käsissä synkkä menneisyys on kallein aarteesi – avain elämään ja onneen muille ihmisille. Sen avulla voit varjella heitä kuolemalta ja kurjuudelta.

On mahdollista kaivella menneitä pahoja tekoja niin, että niistä tulee riesa. Eräissä tuntemissamme tapauksissa alkoholistilla tai hänen vaimollaan oli avioliiton ulkopuolisia suhteita. Hengellisen kokemuksen ensi-innossa he antoivat toisilleen anteeksi ja pääsivät lähemmäksi toisiaan. Sovinto oli jo käsillä. Sitten vaikean tilanteen tullen loukattu osapuoli kaivoi jutun esiin ja heitti sen toiselle päin kasvoja. Monilla meistä on ollut näitä kasvukipuja ja ne ovat tosiaan tuskallisia. Miehen ja vaimon on joskus ollut pakko asua vähän aikaa erillään, ennen kuin on saavutettu uusi asennoituminen ja loukattu ylpeys voitettu. Useimmissa tapauksissa alkoholisti on selvinnyt näistä koettelemuksista ratkeamatta juomaan, mutta ei aina. Neuvomme onkin, ettei menneistä pidä ruveta puhumaan ilman pätevää syytä.

Me Anonyymien Alkoholistien perheet emme tahdo salailla toisiltamme mitään. Kaikki tietävät muiden perheiden alkoholiongelmasta. Tavallisesti tällainen tilanne tuottaisi sanomattomasti surua, olisi ikävää juoruilua, naurua muiden kustannuksella, luottamuksellisten tietojen hyväksikäyttöä. Meidän keskuudessamme ei juuri tällaista tapahdu. Me puhumme kyllä toistemme asioista paljonkin, mutta melkein aina rakkauden ja suvaitsevaisuuden hengessä.

Noudatamme myös toista periaatetta: emme kerro toisen ihmisen henkilökohtaisista kokemuksista ilman asianomaisen lupaa. Me pitäydymme milloin mahdollista omaan tarinaamme. Ihminen voi arvostella itseään ja nauraa itselleen, niin että se on muille opiksi, mutta jos nauru ja arvostelu kohdistuu johonkin toiseen, vaikutus on usein päinvastainen. Perheenjäsenten tulisi olla tässä asiassa hyvin tarkkoja sillä yksi huolimaton ja tahdit on huomautus voi tunnetusti päästää pirun irti. Me alkoholistit olemme herkkää joukkoa. Joskus meiltä menee kauan, ennen kuin pääsemme eroon tästä heikkoudesta.

Monet alkoholistit ovat alttiita innostumaan. He menevät helposti äärimmäisyyksiin. Toipumisen alussa mies valitsee yleensä jommankumman kahdesta vaihtoehdosta. Hän uppoutuu työhönsä päästäkseen taas jaloilleen tai sitten hän on niin uuden elämänsä lumoissa, ettei hän ajattele mitään muuta eikä puhu mistään muusta. Kummassakin tapauksessa saattaa perheessä syntyä ongelmia, joista on yllin kyllin kokemusta.

Meistä on vaarallista rynnätä ensi töiksi ratkomaan taloudellisia ongelmia. Tämä työhulluus vaikuttaa perheeseenkin: ensin perheenjäsenet ihastuvat ajatellessaan, että rahahuolet vihdoin loppuvat, mutta sitten heitä alkaa harmittaa se, että heitä laiminlyödään. Isä on illalla väsynyt ja päivällä kiireinen. Hän ei ehkä ole kiinnostunut lapsistaan ja hermostuu, kun hänelle huomautetaan hänen laiminlyönneistään. Jos hän taas ei ole hermostunut, hän saattaa olla tylsä ja ikävystyttävä, eikä iloinen ja lämmin niin kuin muut toivoisivat. Äiti ehkä valittaa, että häneen ei kiinnitetä huomiota. Perhe on pettynyt ja isä saa sen usein myös tuntea. Näistä valituksista nousee muuri isän ja perheen välille. Isä ponnistelee korvatakseen menetetyn ajan. Hän kamppailee saadakseen takaisin omaisuutensa ja maineensa ja tuntee pärjäävänsä hyvin.

Äiti ja lapset eivät aina ole samaa mieltä. Isä on lyönyt heitä laimin ja käyttänyt heitä hyväkseen, nyt häneltä pitäisi liietä perheelle enemmän aikaa ja lämpöä. Isän pitäisi helliä heitä. Heillä pitäisi olla isän kanssa yhtä hauskaa kuin ennen, silloin kun isä joi vielä hillitysti. Isän pitäisi osoittaa katuvansa aiheuttamiaan kärsimyksiä. Mutta isä ei ole kunnolla läsnä. Katkeruus kasvaa. Isä vetäytyy kauemmaksi. Joskus hän räjähtää jostakin pikkuasiasta. Perhe ei käsitä mitään. Perheenjäsenet moittivat isää ja sanovat, että hän ei seuraa hengellistä ohjelmaansa.

Tämä kaikki voidaan välttää. Sekä isä että perhe ovat väärässä, vaikka kummallakin on jonkin verran oikeutta puolellaan. On aivan turha väitellä, siitä kuilu vain syvenee. Perheen tulee käsittää, että huolimatta huimasta kehityksestään isä on yhä toipilas. Perheen jäsenten pitäisi olla kiitollisia siitä että hän ei juo ja on palannut niin sanotusti ihmisten kirjoihin. Ylistäkäämme hänen edistymistään. Muistakaamme, että juomisesta seurasi kaikenlaista vahinkoa, jonka korjaaminen saattaa viedä aikansa. Jos perheen jäsenet tajuavat tämän, he eivät ota yhtä vakavasti miehen ärtyisyyden, masennuksen tai lamaannuksen puuskia, jotka kyllä katoavat, kun häntä ympäröi suvaitsevaisuuden, rakkauden ja henkisen ymmärtämisen ilmapiiri.

Isän on muistettava, että hän on suurin syyllinen siihen mitä perheelle on tapahtunut. Tuskin hän voi koko elinaikanaan korvata kaikkea. Mutta hänen pitää ymmärtää, että on vaarallista keskittyä liikaa taloudelliseen menestykseen. Vaikka raha-asioitten kohentaminen on useimmilla edessä, ei pitäisi antaa etusijaa rahalle. Aineellinen hyvinvointi kulkee hengellisen edistymisen jäljessä, ei koskaan toisinpäin.

Koska perhe on kärsinyt kaikkein eniten, miehen tulee kiinnittää siihen paljon huomiota. Todennäköisesti hän ei edisty millään suunnalla, jos hän ei osaa olla kotona epäitsekäs ja rakastava. Tiedämme, että on olemassa vaikeita vaimoja ja vaikeita perheitä, mutta alkoholismista toipuvan miehen kannattaa muistaa, että hän on itse ollut tätä vaikeutta luomassa.

Kun kukin kaunaisen perheen jäsen alkaa käsittää omat puutteensa ja myöntää ne muille, hän luo omalta osaltaan pohjaa rakentavalle keskustelulle. Perhekeskustelut ovat hyödyllisiä silloin, kun ne voidaan käydä tunteiden kuumenematta, ilman itsesääliä, oman oikeuden vaatimista ja ilkeää arvostelua. Vähitellen vaimo ja lapset käsittävät pyytävänsä liikaa ja isä ymmärtää antavansa liian vähän. Antamisesta, ei saamisesta, tulee perheen johtava periaate.

Oletetaan, että isällä on ollut voimakas hengellinen kokemus. Hän on muuttunut uudeksi mieheksi kuin yhdessä yössä. Hänestä tulee uskonnollinen kiihkoilija. Hän ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Niin pian kuin isän raittius alkaa olla arkipäiväinen asia, perhe voi ruveta katselemaan uutta outoa isää ensin huolestuneena, sitten hermostuneena. Isä puhuu uskonasioista aamusta iltaan. Hän saattaa vaatia perhettään löytämään Jumalan mitä pikimmin. Hän voi olla ällistyttävän piittaamaton ja ilmoittaa olevansa maallisten huoli en yläpuolella. Hän saattaa sanoa vaimolleen, joka on koko ikänsä ollut uskonnollinen ihminen, että tämä ei tiedä asiasta yhtään mitään ja että tämän on omaksuttava miehen hengellinen näkemys niin kauan kuin vielä on aikaa.

Jos mies lähtee tälle tielle, perhe suhtautuu siihen yleensä nurjasti. Perheen jäsenet ovat ehkä mustasukkaisia Jumalalle, joka on vienyt isän kaiken kiintymyksen. He ovat kyllä kiitollisia siitä, että isä ei juo enää, mutta heitä saattaa harmittaa se, että Jumala on saanut aikaan ihmeen, johon heistä ei ollut. He unohtavat helposti, että inhimillinen apu ei voinut enää isää tavoittaa. He eivät ehkä käsitä miksi heidän rakkautensa ja uhrautuvaisuutensa ei saanut isää ryhdistäytymään. Ei isä ole oikeastaan uskonnollista tyyppiä, he sanovat. Jos hän tahtoo oikaista menneet vääryydet, miksi hän välittää kaikista maailman muista ihmisistä mutta ei perheestään? Mitä se sellainen puhe on olevinaan, että Jumala pitää heistä huolen? Perhe alkaa epäillä, että isä on hurahtanut.

Hän ei ole niin tasapainoton kuin perhe saattaa kuvitella. Monet meistä ovat haltioituneet samalla tavalla. Jouduimme hengelliseen huumaukseen. Olimme kuin kurja kullankaivaja, joka muonavarojen jo loppuessa iskeekin hakullaan kultasuoneen. Ilollamme ei ollut rajoja, kun vapauduimme loputtomalta näyttäneestä painajaisesta. Isästä tuntuu, että hän on löytänyt jotakin kultaakin kalliimpaa. Jonkin aikaa hän yrittää pitää aarteen itsellään. Hän ei ehkä heti käsitä, että hän on löytänyt ehtymättömän suonen, mutta se tuottaa vain jos hän kaivaa sitä loppuelämänsä ja pyrkii antamaan kaiken pois.

Jos perhe on yhteistyössä isän kanssa, tämä huomaa pian että arvot ovat menneet hänen päässään sekaisin. Hän käsittää, että hänen hengellinen kasvunsa on ollut toispuolista, että hänenlaisensa tavallisen miehen hengellinen elämä ei ehkä olekaan täydellistä, ellei hän ota vastuuta myös perheestään. Jos perhe käsittää, että isän käytös on vain yksi vaihe hänen kehityksessään, kaikki kääntyy hyväksi. Ymmärtäväisen ja myötämielisen perheen keskellä isän hengellisen lapsuuden haihatukset häviävät nopeasti.

Mutta jos perhe arvostelee isää ja tuomitsee hänen käytöksensä, voi käydä päinvastoin. Isästä saattaa tuntua, että vuosien juominen oli tuominnut hänet olemaan aina väärässä perheen silmissä, mutta nyt hän onkin muita parempi koska Jumala on hänen puolellaan. Jos perhe moittii isää jatkuvasti, hän saattaa takertua entistä tiukemmin tähän harhaluuloon. Sen sijaan, että hän kohtelisi perhettään asiaan kuuluvasti, hän saattaakin vetäytyä yhä enemmän itseensä ja tuntea, että hänen hengellinen elämänsä antaa siihen oikeuden.

Vaikka perhe ei olisikaan yhtä mieltä kaikista isän hengellisistä toimista, hänellä pitäisi olla vapaus tehdä niin kuin hän tahtoo. Vaikka hän suhtautuisikin perheeseen vastuuttomasti ja laiminlöisi sitä, on parasta antaa hänen mennä niin pitkälle kuin on mennäkseen muiden alkoholistien auttamisessa. Toipumisen alussa tämä työ auttaa häntä pysymään raittiina paremmin kuin mikään muu. Vaikka jotkut hänen puuhansa ovat huolestuttavia ja ikäviä, meidän käsityksemme mukaan hän on varmemmalla pohjalla kuin se mies, joka pitää menestystä liike-elämässä tai työssä tärkeämpänä kuin hengellistä kehitystä. Kaikki tämä pitää hänet paremmin loitolla viinasta, ja se on tärkeämpää kuin mikään muu.

Ne meistä, jotka ovat kuluttaneet paljon aikaa hengellisissä kuvitelmissa ovat ennen pitkää nähneet kuinka lapsellista se on. Tämän kuvitellun maailman tilalle on tullut syvä vakaumus tarkoituksesta, johon on liittynyt yhä selvempi taju Jumalan vaikutuksesta elämässämme. Nyt uskomme, että Jumala tahtoo meidän pitävän päämme pilvissä Hänen luonaan, mutta jalat tiukasti maassa. Maassa kulkevat meidän matkakumppanimme ja maassa meidän on työmme tehtävä. Meidän näkökulmastamme asiat ovat näin. Emme ole havainneet mitään ristiriitaa voimakkaan hengellisen kokemuksen ja tervejärkisen onnellisen ja hyödyllisen elämän välillä.

Vielä yksi ehdotus: Riippumatta siitä, onko perheen jäsenillä hengellistä vakaumusta, heidän kannattaa tutustua periaatteisiin, joita perheen alkoholisti pyrkii noudattamaan elämässään. Tuskin käy niin, että he eivät ymmärrä näitä yksinkertaisia periaatteita vaikka perheen pää ei vielä erityisen hyvin osaisikaan noudattaa niitä. Mikään ei auta hengellisesti harhautunutta miestä niin kuin vaimo, joka omaksuu terveen hengellisen ohjelman ja toteuttaa sitä paremmin.

Perheessä tapahtuu muitakin perustavanlaatuisia muutoksia. Alkoholi teki isän vuosikausiksi toimintakyvyttömäksi ja äidistä tuli perheen pää. Hän kantoi vastuun urheasti. Olosuhteiden pakosta hän joutui kohtelemaan isää usein kuin sairasta tai oikuttelevaa lasta. Silloinkaan kun isä yritti ottaa ohjat käsiinsä siitä ei tullut mitään juomisen takia. Äiti teki kaikki suunnitelmat ja antoi kaikki ohjeet. Selvänä isä yleensä totteli. Ilman omaa syytään äiti tottui olemaa perheenpäänä. Kun isä yhtäkkiä palaa elämään, hän tahtoo yleensä jälleen omaksua perheen pään osan. Siitä seuraa kahnausta ellei perhe osaa olla varuillaan ja sopia näistä asioista kaikessa ystävyydessä.

Juominen erottaa perheen yleensä muusta maailmasta. Isä ei ole ehkä vuosikausiin ottanut osaa normaaleihin rientoihin: yhdistyselämään, yhteiskunnallisiin velvollisuuksiin, urheiluun. Kun hän alkaa taas kiinnostua näistä, perheessä saattaa herätä mustasukkaisuutta. Perheestä saattaa tuntua, että sillä on niin suuri kiinnitys isään, ettei muilla ole mitään oikeuksia. Sen sijaan, että äiti ja lapset keksisivät itselleen muuta tekemistä, he vaativat, että isä pysyy kotona ja korvaa menneet menetykset.

Aivan alussa miehen ja vaimon tulisi käsittää selvästi, että kummankin on annettava silloin tällöin periksi, jos halutaan, että perhe on mukana isän uudessa elämässä. Isä joutuu viettämään paljon aikaa alkoholistien parissa, mutta tämän ajan on oltava järkevässä suhteessa perheen kanssa vietettyyn aikaan. Perhe saattaa tutustua uusiin ihmisiin, joilla ei ole mitään käsitystä alkoholismista ja näidenkin tarpeet pitää ottaa huomioon. Yhteiskunnalliset kysymykset saattavat nousta esille. Vaikka perheellä ei aikaisemmin olisi ollut suhteita uskonnollisiin piireihin, se tahtoo ehkä ottaa yhteyttä johonkin uskonnolliseen yhteisöön ja jopa liittyä siihen.

Alkoholistit, jotka ennen pilkkasivat uskonnollisia ihmisiä, hyötyvät tällaisista yhteyksistä. Kun alkoholistilla on ollut hengellinen kokemus, hän huomaa, että hänellä on paljon yhteistä näiden ihmisten kanssa, vaikka hän saattaakin olla monessa suhteessa erilainen kuin nämä. Jos hän ei rupea väittelemään uskonnosta, hän saa varmasti uusia ystäviä ja löytää uusia kanavia olla hyödyksi ja nauttia elämästään. Hän ja hänen perheensä saattavat olla seurakunnan valopilkkuna. Hän saattaa tuoda uutta toivoa ja rohkeutta monelle papille, saarnaajalle tai rabbille, joka yrittää parhaansa mukaan tehdä työtä tässä onnettomassa maailmassa. Tämä on tietysti vain ehdotus. Me emme näe liittymistä mitenkään pakollisena. Emme ryhmänä tunnusta mitään uskontoa emmekä voi päättää tällaisia asioita ihmisten puolesta. Kukin tehköön omantuntonsa mukaan.

Olemme puhuneet vakavista ja surullisistakin asioista. Olemme vai ottaneet alkoholin pahimpia puolia. Mutta emme ole mitenkään synkkää joukkoa. Jos uudet aloittajat eivät näkisi meidän elämässämme mitään iloa tai hauskuutta, se ei houkuttelisi heitä. Me tahdomme nauttia elämästä ja pidämme tästä oikeudesta kiinni. Teemme parhaamme, ettei maailmantilanne herätä meissä kyynisyyttä. Emme kanna harteillamme koko maailman vaivoja. Kun näemme ihmisen vajoavan alkoholismin suohon, annamme hänelle ensiapua ja tarjoamme hänen käytettäväkseen sitä, mitä meillä on. Hänen takiaan kerromme ja melkein elämme uudestaan menneisyyden kauhut. Mutta ne meistä, jotka ovat yrittäneet ottaa kannettavakseen muiden kaikki taakat ja vaivat, ovat pian sortuneet niiden alle.

Me uskomme, että iloinen mieli ja nauru auttavat meitä. Ulkopuoliset eivät käsitä, miten meitä voi huvittaa jokin menneisyytemme järkyttävältä vaikuttava kokemus. Mutta miksi emme nauraisi? Me olemme toipuneet ja meille on annettu mahdollisuus auttaa muita.

Kaikki tietävät, että ne, joiden terveys on huono ja jotka eivät osaa huvitella, nauravat harvoin. Huvitelkoon kukin perhe, yhdessä ja erikseen, niin paljon kuin olosuhteet sallivat. Olemme varmoja, että Jumala tahtoo meidän olevan onnellisia, iloisia ja vapaita. Emme voi yhtyä siihen käsitykseen, että tämä elämä on murheen laakso, vaikka se monille meistä sitä kerran oli. Meille on selvää, että aiheutimme itse oman kurjuutemme. Ei Jumala sitä tehnyt. Ei pidä varta vasten heittäytyä ikävyyksiin, mutta jos vaikeuksia tulee, käytä tilaisuutta hyväksesi osoittaaksesi, että Jumala on kaikki voipa.

Pari sanaa terveydestä. Alkoholin pahasti turmelema ruumis ei yleensä parane hetkessä, eikä nurinkurinen ajattelu ja masennus katoa silmänräpäyksessä. Olemme vakuuttuneita siitä, että hengellinen elämäntapa edistää terveyttä suuresti. Me, jotka olemme toipuneet pahanlaatuisesta juomisesta olemme mielenterveyden ihmeitä. Mutta myös ruumiissamme on tapahtunut huomattavia muutoksia. Tuskin kenessäkään näkyy enää merkkejä huonosta elämästä.

Tämä ei tarkoita sitä, että emme anna arvoa inhimillisille parannuskeinoille. Jumala on varustanut maailman monilla mainioilla lääkäreillä, psykologeilla ja muilla lääketieteen edustajilla. Älä epäröi kääntyä näiden ihmisten puoleen, kun sinulla on terveydellisiä ongelmia. Useimmat heistä tekevät työtä vaivojaan säästämättä, jotta heidän kanssaihmisensä voisivat olla terveitä ruumiin ja sielun puolesta. Koeta muistaa, että vaikka Jumala on tehnyt ihmeitä keskuudessamme, me emme saisi koskaan vähätellä hyvän lääkärin tai psykiatrin työtä. Heidän panoksensa on usein korvaamaton uutta aloittajaa hoidettaessa ja hänen tapauksensa myöhemmässä seuraamisessa.

Eräs niistä monista lääkäreistä, jotka ovat lukeneet tämän kirjan käsikirjoituksen ennen sen julkaisemista, sanoi että makeisten syöminen auttaa usein, riippuen tietysti siitä mitä lääkäri kulloinkin suosittaa. Hänen mielestään alkoholisteilla pitäisi olla aina mukana suklaata, koska siitä saa nopeasti energiaa, jos alkaa väsyttää. Hän lisäsi, että alkoholistin saattaa joskus yöllä yllättää outo epämääräinen tarve, johon karamelli auttaa. Monet meistä ovat huomanneet itsessään taipumusta makeisten syömiseen ja todenneet sen hyväksi tavaksi.

Vielä muutama sana sukupuoliasioista. Alkoholi kiihottaa joidenkin miesten sukupuolista halua ja ajaa heidät tyydyttämään sitä ylen määrin. Jotkut parit havaitsevat järkytyksekseen, että lopetettuaan juomisen mies on kyvytön. Jos syytä tähän ei tiedetä, saattaa seurata vaikeuksia tunne-elämässä. Jotkut meistä ovat käyneet läpi tämän kokemuksen ja pystyneet sitten muutaman kuukauden kuluttua nauttimaan paremmasta yhdyselämästä kuin koskaan. Jos kyvyttömyys jatkuu pitempään, ei pidä epäröidä kääntyä lääkärin tai psykologin puoleen. Emme tunne kovinkaan monia tapauksia, joissa tämä tila olisi ollut pitkäaikainen.

Alkoholistilla saattaa olla vaikeuksia solmia uudelleen suhteita lapsiinsa. Isän ryypätessä lapset ovat olleet herkässä iässä. He saattavat vihata isää sydämensä pohjasta sen vuoksi, mitä tämä on tehnyt heille ja äidille, vaikka he eivät sitä suoraan sanoisikaan. Joskus lapset ovat järkyttävän kovia ja kyynisiä. Heille ei näytä olevan mahdollista antaa anteeksi ja unohtaa. Tätä saattaa jatkua monta kuukautta senkin jälkeen, kun äiti on hyväksynyt isän uuden ajattelu- ja elämäntavan. Aikanaan lapset huomaavat, että isä on uusi ihminen ja omalla tavallaan he antavat ymmärtää huomanneensa sen. Kun se tapahtuu, heidät voidaan kutsua aamumietiskelyyn ja he voivat ottaa osaa päivittäiseen keskusteluun ilman katkeruutta ja puolueellisuutta. Sen jälkeen kehitys käy nopeasti. Kun perhe on näin yhdistynyt, seuraukset voivat olla ihmeelliset.

Riippumatta siitä, onko muun perheen elämällä hengellinen perusta, alkoholistin elämällä se on oltava, jos hän tahtoo toipua. Hänen on saatava muut vakuuttumaan siitä, että näin on. Juopon kanssa eläneessä perheessä pätee lause: Joka näkee, se uskoo. Kerromme esimerkin: Eräs ystävämme poltti paljon ja oli kahvin suurkuluttaja. Hän käytti näitä nautintoaineita epäilemättä kohtuuttomasti. Vaimo huomasi tämän ja alkoi moittia häntä tahtoen vain auttaa. Mies myönsi menevänsä liiallisuuksiin, mutta sanoi suoraan, ettei hän ollut valmis lopettamaan kumpaakaan. Hänen vaimonsa on niitä ihmisiä, jotka pitävät näitä nautintoja jotenkin synnillisinä ja niinpä hän nalkutti miehelle. Vaimon suvaitsemattomuus sai miehen lopulta suuttumaan ja tämä meni ja joi itsensä humalaan.

Tietysti ystävämme oli väärässä – perin pohjin väärässä. Hänen oli se myönnettävä ja vahvistettava hengellisiä varustuksiaan. Vaikka hän on nykyään Anonyymien Alkoholistien toimiva jäsen, hän polttaa edelleen ja juo ylettömästi kahvia, mutta sen paremmin hänen vaimonsa kuin kukaan muukaan ei tuomitse häntä. Vaimo käsittää olleensa väärässä, kun hän teki asiasta niin ison numeron tilanteessa, jossa paljon vakavammat ongelmat olivat hyvää vauhtia ratkeamassa.

Meillä on kolme pientä tunnuslausetta, jotka sopivat tähän yhteyteen:

Ensimmäiset asiat ensiksi.
Elä ja anna elää.
Hiljaa hyvä tulee.

Anonyymeihin Alkoholisteihin kuuluu eräs työnantaja, joka on vaikuttanut liike-elämän huipulla. Hän on ottanut töihin ja erottanut satoja ihmisiä. Hän tietää, miltä alkoholisti näyttää työnantajan näkökulmasta. Hänen näkemyksistään pitäisi olla hyötyä työnantajille kaikkialla maailmassa.

Hän kertoo:

Olin yhteen aikaan erään suuren yhtymän apulaisosastopäällikkönä. Osastollani työskenteli 6 600 ihmistä. Eräänä päivänä sihteerini ilmoitti, että herra B. vaati saada puhua kanssani. Käskin sanomaan, että minulla ei ole mitään puhuttavaa B:n kanssa. Olin varoittanut häntä useita kertoja ja sanonut, että tämä oli hänen viimeinen mahdollisuutensa. Pian sen jälkeen hän oli soittanut minulle Hart-Fordista kahtena perättäisenä päivänä niin humalassa, ettei puheesta tahtonut saada selvää. Sanoin hänelle, että hänet oli erotettu – lopullisesti.

Sihteerini palasi ja sanoi, ettei puhelimessa ollutkaan B. vaan tämän veli, jolla oli minulle asiaa. Epäilin edelleen, että kyseessä oli armonpyyntö, mutta sainkin kuulla nämä sanat:

Tahdoin vain kertoa teille, että Paul hyppäsi hotellin ikkunasta Hart-Fordissa viime lauantaina. Hän jätti meille viestin, jossa hän sanoo, että te olette paras työnantaja, mitä hänellä on koskaan ollut ja ettei teitä pidä syyttää mistään.

Erään toisen kerran löysin pöydälläni olevasta kirjekuoresta sanomalehtileikkeen. Se oli erään myyntimiehen kuolinilmoitus Hän oli parhaita myyntimiehiä, mitä minulla on koskaan ollut palveluksessani. Juotuaan yhtä mittaa kaksi viikkoa hän oli asettanut haulikon piipun suuhunsa ja laukaissut sen varpaallaan. Olin erottanut hänet juomisen takia kuusi viikkoa aiemmin.

Vielä yksi kokemus: Sain kaukopuhelun Virginiasta naiselta, jonka ääni töin tuskin kuului puhelimesta. Hän tahtoi tietää, oliko hänen miehensä henkivakuutus vielä voimassa. Mies oli hirttäytynyt halkovajaan neljä päivää aikaisemmin. Minä olin joutunut erottamaan hänet juopottelun takia, vaikka hän oli älykäs ja valpas työntekijä, järjestelykykyisimpiä miehiä.

Kolme poikkeuksellista miestä joutui tuhoon, koska minä en ymmärtänyt alkoholismia niin kuin nyt. Kohtalon ivaa  ­ minusta tuli itsestäni alkoholisti! Jollei eräs ymmärtäväinen ihminen olisi päässyt väliin, olisin varmaan seurannut näiden miesten jalanjälkiä. Minun sortumiseni maksoi yhtiölle ties kuinka monta tuhatta dollaria, sillä ihmisen kouluttaminen johtajatasolle on kallista. Tällainen tuhlaus jatkuu yhä. Kuitenkin asiaan voitaisiin saada korjausta, jos eri puolilla olisi vähän enemmän tietämystä.

Lähes kaikki nykyaikaiset työnantajat tuntevat vastuuta henkilökuntansa hyvinvoinnista ja tekevät kaikkensa kantaakseen käytännössä tämän vastuun. Se, ettei työnantaja ole aina osannut tehdä sitä silloin, kun alainen on alkoholisti, on ymmärrettävää. Työnantajan silmissä alkoholisti on yleensä suuren luokan hölmö. Työntekijän kykyjen tai työnantajan henkilökohtaisen kiintymyksen vuoksi miestä on usein pidetty työssä pitkälti yli sen, mitä voidaan pitää kohtuullisena. Jotkut työnantajat ovat koettaneet kaikkia tuntemiaan keinoja. Harvoin on puuttunut kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta. Me, jotka olemme käyttäneet raa’asti hyväksemme työnantajista parhaita, emme voi ihmetellä, jos heiltä on kärsivällisyys loppunut.

Kerron tyypillisen esimerkin: Erään Amerikan suurimman pankkiyhtiön johtokunnan jäsen tiesi, että minä olin lopettanut juomisen. Kerran hän kertoi minulle eräästä pankkinsa johtajasta, joka hänen kuvauksensa perusteella oli ilman muuta alkoholisti. Minulle tarjoutui tilaisuus olla avuksi ja niinpä puhuin hänen kanssaan kaksi tuntia, kuvailin parhaani mukaan alkoholismia, millainen sairaus se on, mitkä ovat sen oireet ja mihin se johtaa. Hän sanoi: Hyvin mielenkiintoista. Mutta tämä mies on juomisensa juonut. Hän on juuri palannut kolmen kuukauden lomalta, hän on ollut hoidossa ja näyttää voivan hyvin. Sitä paitsi johtokunta on ilmoittanut hänelle, että tämä on hänen viimeinen mahdollisuutensa.

En voinut vastata muuta kuin sanoa, että jos mies seurasi tavallista kaavaa, hän ratkeaisi kohta kahta kauheammin. Minusta tämä oli väistämätöntä ja tuumin, tekikö pankki väärin miestä kohtaan. Hänet voitaisiin saattaa yhteyteen meidän alkoholistiporukkamme kanssa. Hänellä oli ehkä mahdollisuus. Kerroin, että olin ollut juomatta kokonaan kolme vuotta siitä huolimatta, että olin kohdannut vaikeuksia joiden edessä yhdeksän kymmenestä olisi juonut itsensä katuojaan. Miehelle pitäisi tarjota tilaisuus kuulla minun tarinani. Ei tarvitse, tuttavani sanoi. Mies on joko lopettanut juomisen tai sitten menee työpaikka. Jos hänellä on tahdonvoimaa ja sisua niin kuin sinulla, hän selviää kyllä.

En voinut mitään, käsitin, että en ollut saanut tuttavaani ymmärtämään. Masennuin. Hän ei suostunut uskomaan, että hänen työtoverinsa kärsi vakavasta sairaudesta. En voinut muuta kuin odottaa.

Pian mies erehtyi juomaan ja erotettiin. Erottamisen jälkeen me otimme häneen yhteyttä. Enemmittä puheitta hän hyväksyi periaatteet ja menettelytavat, jotka olivat auttaneet meitä. Hän on vakaasti toipumisen tiellä. Tämä tapaus kuvaa minusta hyvin sitä, kuinka vähän ymmärretään, mikä alkoholistia todella vaivaa, ja kuinka vähän työnantajilla on tietoa omista mahdollisuuksistaan auttaa sairaan työntekijän pelastamisessa.

Jos tahdot auttaa, paras kun et sotke asiaan omaa juomistasi tai juomattomuuttasi. Riippumatta siitä, juotko paljon vai kohtuullisesti vai et lainkaan, sinulla on luultavasti piintyneet näkemykset aiheesta, ehkä ennakkoluulojakin. Kohtuullista alkoholinkäyttäjää alkoholisti saattaa suututtaa enemmän kuin täysin raitista. Se, joka juo silloin tällöin ja ymmärtää oman toimintansa, saattaa pitää itsestään selvinä monia asioita, jotka eivät alkoholistin kohdalla ehkä pidäkään paikkaansa. Kohtuullisesti alkoholia käyttävä ihminen voi juoda tai olla juomatta. Sinä pystyt hallitsemaan alkoholinkäyttöäsi kun tahdot. Saatat juoda itsesi illalla lievään humalaan, herätä aamulla, ravistella päätäsi ja mennä töihin. Viina ei ole sinulle mikään todellinen ongelma. Et käsitä, miksi se olisi ongelma kenellekään muulle paitsi selkärangattomille ja typeryksille.

Kun olet tekemisissä alkoholistin kanssa, sinua saattaa luonnollisesti ärsyttää se, että joku voi olla niin heikko, tyhmä ja vastuuton. Vaikka ymmärtäisitkin jotakin tästä taudista, sellainen tunne herää helposti.

Millainen mies on yrityksesi palveluksessa oleva alkoholisti? Eikö hän yleensä ole terävä, nopeaälyinen, kekseliäs, mukava mies? Eikö hän selvänä ole ahkera ja aikaansaava työntekijä. Jos hänellä on selvänä nämä ominaisuudet, eikö hän ole sen arvoinen, että hänet kannattaisi pitää töissä, kunhan hän ei joisi? Pitäisikö hänet ottaa huomioon samalla tavalla kuin muut sairaat työntekijät? Onko hän pelastamisen arvoinen? Jos vastaat myöntävästi, on syynä sitten auttamisen halu tai pelkkä hyöty tai molemmat, silloin seuraavista ehdotuksista voi olla hyötyä.

Voitko luopua siitä ajatuksesta, että kyseessä on pelkkä tapa, itsepäisyys tai heikko tahto? Jos se tuntuu vaikealta, lue uudestaan toinen ja kolmas luku, joissa puhutaan pitkään alkoholismista sairautena. Liikemiehenä tahdot tuntea olosuhteet, ennen kuin käyt arvioimaan tuloksia. Jos myönnät, että työntekijä on sairas, voidaanko hänelle antaa anteeksi se, mitä hän on tehnyt? Voidaanko hänen menneet toilauksensa unohtaa? Olisiko mahdollista pitää häntä nurinkurisen ajattelun uhrina ja käsittää, että tämä ajattelu seuraa suoranaisesti alkoholin vaikutuksesta hänen aivoihinsa?

Muistan hyvin, miten minua järkytti, kun eräs etevä chicagolainen lääkäri kertoi minulle tapauksista, joissa kohonnut selkäydinnesteen paine on aiheuttanut vaurioita aivoissa. Ei ihme, että alkoholisti käyttäytyy omituisen järjettömästi. Kukapa ei käyttäytyisi, kun aivoihin kohdistuu niin suuri rasitus? Tavallisiin ihmisiin alkoholi ei vaikuta samoin ja siksi he eivät voi käsittää alkoholistin hairahduksia.

Tämä työntekijä on todennäköisesti yrittänyt salata osan tempauksistaan, ehkä kaikkein ikävimmät. Ne saattavat olla varsin vastenmielisiä. Sinun on ehkä vaikea käsittää, miten niin kunnollinen mies on voinut sotkeutua sellaiseen. Mutta näiden tempausten, olivatpa ne kuinka pahoja tahansa, syynä voidaan pitää alkoholin epänormaalia vaikutusta. Vaikka mies ehkä muuten on rehellisyyden perikuva, hän saattaa juodessaan tai ryyppykauden jälkimainingeissa tehdä aivan uskomattomia asioita. Jälkeenpäin nämä teot kauhistuttavat häntä. Hän ei suinkaan aina käyttäydy niin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki alkoholistit olisivat rehellisiä ja suoraselkäisiä silloin, kun eivät juo. Se ei tietenkään ole totta. Joku saattaa huijata sinua. Nähdessään, että sinä tahdot ymmärtää ja auttaa, jotkut yrittävät käyttää hyväkseen ystävällisyyttäsi. Jos olet varma siitä, että mies ei halua lopettaa juomista, voit yhtä hyvin erottaa hänet, mitä pikemmin, sen parempi. Et tee hänelle palvelusta pitämällä hänet töissä. Tällaisen ihmisen erottaminen voi koitua hänelle siunaukseksi. Se saattaa olla juuri se pysäys, jonka hän tarvitsee. Tiedän, että minun tapauksessani yhtiöni ei olisi voinut tehdä mitään, mikä olisi saanut minut lopettamaan, sillä niin kauan kuin minulla oli työpaikkani, en pystynyt näkemään kuinka vakava tilani oli. Jos he olisivat ensin erottaneet minut ja antaneet minulle sitten mahdollisuuden tutustua tässä kirjassa esitettyyn ratkaisuun, olisin ehkä palannut töihin työkykyisenä puolen vuoden kuluttua.

Mutta on olemassa monia, jotka tahtovat lopettaa ja näiden kanssa pääset hyviin tuloksiin. Jos kohtelet heitä ymmärtäväisesti, saat kyllä palkan vaivoistasi.

Ehkä sinulla on jo mielessäsi tällainen mies. Hän tahtoo lopettaa juomisen ja sinä tahdot auttaa häntä, vaikka tämä auttaminen tapahtuisikin yrityksen edun vuoksi. Nyt tiedät alkoholismista enemmän kuin ennen. Käsität, että mies on henkisesti ja ruumiillisesti sairas. Olet valmis unohtamaan menneet. Voit lähestyä häntä tähän tapaan:

Sano, että tiedät hänen juovan ja että siitä on tultava loppu. Voit sanoa, että annat arvoa hänen kyvyilleen ja pitäisit hänet mielelläsi palveluksessasi, mutta että et voi, jos hän jatkaa juomistaan. Ankara asenne on tässä tilanteessa auttanut monia.

Sitten vakuutat hänelle, että tarkoituksesi ei ole saarnata, moralisoida eikä tuomita. Jos olet aiemmin niin tehnyt, se on johtunut väärinkäsityksestä. Jos mahdollista, sano ettei sinulla ole mitään häntä vastaa. Sitten voit kertoa alkoholismista sairautena. Sano, että sinun käsittääksesi hän on vakavasti sairas ja kysy, tahtooko hän toipua tästä kenties kohtalokkaasta taudista. Kysyt siksi, että monet alkoholistit ovat niin sekaisin, että he eivät tahdo lopettaa. Tahtooko hän? Onko hän valmis ryhtymään kaikkeen mitä vaaditaan, alistumaan mihin tahansa toipuakseen, lopettaakseen juomisen kokonaan?

Jos hän vastaa myöntävästi, arvioi tarkoittaako hän sitä todella vai kuvitteleeko hän syvällä sisimmässään pettävänsä sinua niin, että hän levon ja hoidon jälkeen voi taas ottaa ryypyn silloin tällöin. Me neuvomme tutkimaan tämän asian perin pohjin. Varmistu siitä, että mies ei petkuta itseään eikä sinua.

Voit itse ratkaista, mainitsetko hänelle tästä kirjasta. Jos hän yrittää vain voittaa aikaa ja kuvittelee vielä joskus voivansa juoda vaikka vain olutta, voit erottaa hänet seuraavan ryyppykauden jälkeen, joka melko varmasti tulee, jos hän on alkoholisti. Sano tämä suoraan. Joko hän on mies, joka voi ja haluaa tervehtyä tai sitten ei. Jos ei, miksi tuhlaisit häneen aikaasi? Tämä menettely saattaa kuulostaa ankaralta, mutta yleensä se on paras.

Kun olet varmistunut siitä, että mies todella tahtoo toipua ja on valmis menemään miten pitkälle tahansa sen vuoksi, voit tehdä selkeän ehdotuksen. Useimmille alkoholisteille, jotka juovat paraikaa tai ovat toipumassa ryyppykaudesta, on lääkärin hoito tarpeen, jopa välttämätöntä. Tässä asiassa tulee tietenkin ottaa yhteyttä lääketieteelliseen asiantuntijaan. Oli hoitotapa mikä tahansa, sen tarkoitus on puhdistaa mieli ja ruumis alkoholin vaikutuksesta. Pätevä hoito ei yleensä kestä kauan eikä ole kallista. Miehen on helpompi edetä sellaisessa fyysisessä kunnossa, jossa hän pystyy ajattelemaan selkeästi eikä elimistö enää vaadi alkoholia. Jos ehdotat hänelle tällaista hoitoa, sinun on ehkä tarjouduttava maksamaan hoitokustannukset, mutta meidän mielestämme on tärkeätä tehdä selväksi, että kaikki kulut vähennetään myöhemmin miehen palkasta. Hänen on hyvä olla itse täysin vastuussa itsestään.

Jos mies hyväksyy tarjouksesi, hänelle on syytä korostaa sitä, että lääketieteellinen hoito on vain osa ohjelmasta. Vaikka järjestät hänelle parhaan mahdollisen hoidon, hänen on käsitettävä, että hänessä pitää tapahtua mielenmuutos. Juomisesta pääseminen vaatii ajattelutavan ja asenteen muutosta. Meistä jokainen on joutunut asettamaan toipumisen kaiken muun edelle, sillä ilman sitä olisimme menettäneet niin kodin kuin työpaikankin. Voitko todella luottaa hänen kykyynsä toipua? Entä onko mahdollista, että lupaat omasta puolestasi tämän asian jäävän luottamukselliseksi, teidän väliseksenne, että hänen laiminlyönneistään ja tulevasta hoidosta ei puhuta työpaikalla kysymättä häneltä? On hyvä keskustella hänen kanssaan kunnolla, kun hän palaa töihin.

Palataksemme tähän kirjaan: löydät teoksesta tyhjentävän selostuksen siitä, miten mies voi ratkaista ongelmansa. Sinulle jotkut esittämistämme ajatuksista ovat uusia. Ehkä sinua ei miellytä lähestymistapa, jota me ehdotamme. Emme suinkaan väitä, että tämä kirja on viimeinen sana alkoholismista. Sen sanoma on toiminut meidän elämässämme. Sinä kai kaipaat tuloksia. Miellyttipä se työntekijääsi tai ei, hän tulee tietämään synkän totuuden alkoholismista. Se ei ole hänelle pahitteeksi, vaikka hän ei innostuisikaan meidän menetelmistämme.

Ehdotamme, että esittelet kirjan lääkärille, joka hoitaa työntekijääsi. Jos potilas lukee sen heti kun pystyy, kun hän on vielä masentunut, hän saattaa käsittää, kuinka hänen laitansa on.

Toivomme, että lääkäri kertoo potilaalle totuuden hänen tilastaan, mikä se sitten onkin. Kun miehelle annetaan tämä kirja käteen, on paras ettei kukaan painosta häntä noudattamaan siinä annettuja ohjeita. Mies päättäköön itse.

Sinä tietysti odotat, että muuttunut asenteesi sekä tämä kirja yhdessä johtavat toivottuun tulokseen. Näin ei aina käy. Mutta meillä on se käsitys, että jos jatkat hellittämättä samaan malliin, onnistut niin usein, että se kannattaa. Kun työmme laajenee ja lukumäärämme kasvaa, toivomme voivamme päästä henkilökohtaiseen kosketukseen miehen kanssa. Kun se ei vielä ole mahdollista, tämä kirjakin voi saada aikaan paljon.

Kun työntekijä palaa työhön, keskustele hänen kanssaan. Kysy onko hän mielestään löytänyt ratkaisun. Jos hän tuntee voivansa puhua ongelmastaan sinun kanssasi, jos hän käsittää, että sinä ymmärrät etkä hermostu mistään mitä hän sanoo, hän on luultavasti hyvällä alulla.

Voitko silloin säilyttää mielenmalttisi, vaikka mies kertoisi sinulle kauheita asioita? Hän saattaa esimerkiksi paljastaa, että hän on käyttänyt väärin hänelle uskottuja varoja tai aikonut viedä sinulta parhaat asiakkaat. Hän saattaa sanoa melkein mitä tahansa, jos hän on omaksunut meidän ratkaisumme joka, kuten tiedät, vaatii ankaraa rehellisyyttä. Voitko jättää asian sikseen kuten epävarman saatavan ja antaa miehelle uuden mahdollisuuden? Jos hän on sinulle velkaa, annatko maksuaikaa?

Jos hän puhuu perheongelmistaan, voit varmasti antaa hyviä neuvoja. Pystyykö hän puhumaan avoimesti juoruamatta ja arvostelematta työtovereitaan? Jos hän siihen pystyy, hän on luotettava.

Meidän alkoholistien pahimmat viholliset ovat kauna, mustasukkaisuus, kateus, pettymykset ja pelko. Siellä missä liiketoimintaa harjoitetaan on kilpailua myös yrityksen sisällä ja siitä seuraavaa valtapeliä. Joskus me alkoholistit saamme päähämme, että ihmiset yrittävät sortaa meitä. Usein näin ei ole ollenkaan asian laita. Mutta joskus työntekijän juomista käytetään työpaikan sisäisen kilpailun välineenä.

Tulee mieleen tapaus, jolloin eräs ilkeä ihminen teki koko ajan ystävällistä pilaa erään alkoholistin ryyppyseikkailuista. Hän siis oikeastaan levitti juoruja. Eräässä toisessa tapauksessa tuntemamme alkoholisti lähetettiin sairaalaan hoitoon. Aluksi siitä tiesivät vain harvat, mutta pian asia oli levinnyt koko yhtiöön. On selvää, että tällainen heikensi miehen toipumismahdollisuuksia. Työnantaja voi useissa tapauksissa suojata alkoholistia tällaisilta puheilta. Työnantaja ei voi suosia ketään, mutta hän voi aina puolustaa miestä, kun tätä tarpeettomasti kiusataan ja arvostellaan epäoikeudenmukaisesti.

Alkoholistit ovat yleensä tarmokasta joukkoa. He tekevät kovasti töitä ja pelaavat kovaa peliä. Nyt mies on päättänyt maksaa takaisin. Mutta hän on huonossa kunnossa ja yrittää tottua niin fyysisesti kuin henkisesti elämään ilman alkoholia, ja saattaa mennä liiallisuuksiin. Sinä joudut ehkä hillitsemään hänen haluaan paiskia töitä kuusitoista tuntia vuorokaudessa. Joudut ehkä rohkaisemaan häntä huvittelemaan joskus. Hän tahtoo ehkä tehdä työtä alkoholistien parissa, joskus työaikanakin. Tietty liikkumavara voi olla hänelle hyödyksi. Toisten auttaminen on hänelle välttämätöntä, jotta hän pysyisi raittiina.

Kun mies on ollut juomatta muutamia kuukausia, voit käyttää häntä hyväksesi muiden ongelmia aiheuttavien alkoholisoituneiden työntekijöiden kanssa – sikäli kuin nämä huolivat kuvaan mukaan kolmannen osapuolen. Toipunut alkoholisti, jonka asema työpaikalla on vaatimaton, voi puhua korkeammassa asemassa olevalle. Hänen uusi elämänasenteensa takaa sen, ettei hän käytä tilannetta hyväkseen.

Tähän mieheen voi luottaa. Alkoholistin tutut selittelyt ovat ehkä muistissa ja epäluuloa on vaikea välttää. Kun hänen vaimonsa soittaa ja ilmoittaa, että mies on sairas, oletat herkästi, että hän on humalassa. Jos niin on, mutta mies yrittää silti toipua, hän kertoo siitä kyllä vaikka se merkitsisi työpaikan menetystä. Sillä hän tietää, että hänen on oltava rehellinen pysyäkseen hengissä. Hänestä on hyvä tietää, että et huolehdi hänen vuokseen, että et ole epäluuloinen etkä yritä järjestellä hänen asioitaan suojataksesi häntäjuomisen houkutuksilta. Jos hän seuraa toipumisohjelmaa tarkasti, hän voi mennä minne tahansa, minne työ kulloinkin vaatii menemään.

Jos hän sortuu, edes yhden kerran, sinun täytyy päättää, pitäisikö hänet erottaa. Jos olet varma siitä, että hän ei yritä tosissaan toipua, sinun on epäilemättä erotettava hänet. Jos sen sijaan olet vakuuttunut siitä, että hän yrittää parhaansa, voit antaa hänelle vielä mahdollisuuden. Mutta älä tunne mitään velvollisuutta pitää häntä työssä, sillä sinä olet jo tehnyt parhaasi.

Voit tehdä muutakin, jos tahdot. Jos yrityksessäsi on paljon johtavassa asemassa olevia henkilöitä, voit antaa heille tämän kirjan. Voit ilmoittaa heille, että et kanna kaunaa yrityksessä työskenteleville alkoholisteille. Nämä alemmat johtajat ovat usein kiusallisessa tilanteessa, sillä heidän alaisensa ovat usein heidän ystäviään. Niinpä he pyrkivät syystä tai toisesta suojelemaan näitä miehiä toivoen, että tilanne kääntyisi paremmaksi. He vaarantavat usein oman asemansa yrittäessään auttaa pahoja juomareita, jotka olisi pitänyt erottaa ajat sitten tai joille olisi pitänyt tarjota mahdollisuus tervehtyä.

Luettuaan tämän kirjan johtaja voi mennä miehen luo ja sanoa jotakin tämäntapaista: Kuule Ed. Tahdotko sinä lopettaa juomisen vai et? Minä joudun hankaluuksiin joka kerta, kun sinä juot itsesi humalaan. Se ei ole reilua minua eikä yhtiötä kohtaan. Minä olen saanut selville jotain alkoholismista. Jos sinä olet alkoholisti, sinä olet hyvin sairas. Sinä käyttäydyt niin kuin alkoholisti. Yhtiö tahtoo auttaa sinua toipumaan. Mikäli olet kiinnostunut, juomisesta on olemassa ulospääsytie. Jos lähdet yrittämään sitä, menneet unohdetaan eikä kenellekään kerrota, että olet mennyt hoitoon. Mutta jos et voi tai halua lopettaa, sinun pitäisi minun mielestäni sanoa itsesi irti.

Alempi johtaja ei ehkä yhdy kirjan esittämiin ajatuksiin. Hänen ei tarvitse eikä usein pidäkään näyttää koko kirjaa alaiselleen. Mutta hän ymmärtää ongelman eikä anna tavanomaisten lupausten pettää itseään. Hänen on mahdollista ottaa mieheen reilu ja tasapuolinen asenne. Hänen ei enää tarvitse peitellä alaisensa laiminlyöntejä.

Lyhyesti sanottuna: Ketään ei pitäisi erottaa työstä vain siksi, että hän on alkoholisti. Jos ihminen tahtoo lopettaa juomisen, hänelle pitäisi tarjota siihen todellinen mahdollisuus. Jos hän ei voi tai ei tahdo lopettaa, hänet pitäisi erottaa. Tästä on hyvin vähän poikkeuksia.

Tällä lähestymistavalla on monia etuja. Se antaa hyville miehille mahdollisuuden palata normaaliin elämään. Samalla se helpottaa ratkaisuasi, kun sinun on erotettava mies, joka ei voi tai halua lopettaa. Alkoholismista saattaa olla yrityksellesi paljon vahinkoa, työpäiviä menetetään, hyvät miehet joutuvat lähtemään ja yrityksen maine vaarantuu. Toivomme, että meidän ehdotuksemme auttavat vähentämään tällaista tuhlausta. Ehdotuksemme on mielestämme järkevä: tuhlaus loppuu ja kunnon mies saa mahdollisuuden.

Jokin aika sitten otimme yhteyttä erään suuren teollisuusyhtymän varatoimitusjohtajaan. Hän sanoi: On hieno asia, että te olette voineet lopettaa juomisen. Mutta tässä yhtiössä ei yleensä puututa työntekijöiden tapoihin. Jos joku juo niin paljon, että hänen työnsä kärsii, me potkimme hänet pois. En käsitä miten teistä voisi olla meille mitään apua koska, kuten näette, meillä ei ole alkoholiongelmaa.  Sama yhtiö kuluttaa vuosittain miljoonia dollareita tutkimustyöhön. Tuotantokustannukset lasketaan desimaalin tarkkuudella. Yhtiöllä on virkistystoimintaa. Työntekijät on vakuutettu yhtiön puolesta. Työntekijöiden hyvinvointiin kiinnitetään huomiota sekä  inhimillisistä syistä että yhtiön oman edun vuoksi. Mutta alkoholismi – sitä siellä ei kuulemma ole.

Tämä on kukaties tyypillinen asenne. Me, jotka olemme nähneet paljon liike-elämää – ainakin alkoholistin näkökulmasta – emme voineet kuin hymyillä miehen vilpittömälle mielipiteelle. Hän saattaisi järkyttyä, jos hän tietäisi kuinka paljon alkoholismi tulee vuosittain maksamaan hänen yhtiölleen. Yhtiön suojissa saattaa olla monia tulevia ja nykyisiä alkoholisteja. Meistä näyttää, että isojen yritysten johtajat eivät oikein tiedä kuinka suuresta ongelmasta on kysymys. Vaikka sinusta tuntuisi, ettei yrityksessäsi ole alkoholiongelmaa, kannattaa ehkä katsoa tarkemmin. Yllättäviä seikkoja voi käydä ilmi.

Tässä luvussa puhutaan tietenkin alkoholisteista, jotka ovat sairaita ihmisiä ja poissa tolaltaan. Mainitsemallamme varatoimitusjohtajalla oli mielessä mies, joka silloin tällöin remuaa humalassa. Näihin ihmisiin nähden hänen linjansa on tietysti oikea, mutta hän ei tehnyt eroa näiden ihmisten ja todellisten alkoholistien välillä.

Ei voida olettaa, että alkoholistille annetaan aikaa ja huomiota enemmän kuin muille. Häntä ei pidä ruveta suosimaan. Oikeanlainen mies, sellainen joka toipuu, ei sitä kaipaa. Hän ei käytä tilannetta hyväkseen. Kaikkea muuta. Hän puskee ankarasti töitä ja kiittää sinua kuolemaansa asti.

Nykyisin minulla on pieni yritys. Palveluksessani on kaksi alkoholistia, jotka tekevät työtä yhtä paljon kuin viisi myyntimiestä yhteensä. Ja miksi ei? Heillä on uusi asenne, he ovat pelastuneet varmasta kuolemasta. Olen iloinnut joka hetkestä, jonka olen käyttänyt saattaakseni heidän elämänsä paremmille urille.

Useimmille tavallisille ihmisille alkoholin juominen tuo väriä elämään, se merkitsee toveruutta ja tapahtumia. Se merkitsee vapautumista huolista ja ikävystymisestä. Se on tapa olla iloisesti lähellä muita ja tuntea, että elämä on mukavaa. Mutta meille, jotka ryyppäsimme raskaasti, viina ei merkinnyt loppuaikoina mitään tällaista. Entinen hauskuus oli poissa. Siitä oli vain muistot jäljellä. Entiset suuret hetket eivät koskaan palanneet. Yritimme kiihkeästi nauttia elämästä niin kuin kerran ja hellimme säälittävää päähänpinttymää, että saisimme jotenkin ihmeellisesti alkoholinkäytön hallintaamme niin, että elämä maistuisi taas elämältä. Yritimme yhä uudelleen, ja yhä uudelleen me epäonnistuimme.

Mitä vähemmän ihmiset meitä sietivät, sitä kauemmaksi me vetäydyimme heistä ja itse elämästä. Kun meistä tuli kuningas Alkoholin alamaisia, hänen hullun valtakuntansa vapisevia asukkeja, silloin laskeutui päällemme yksinäisyyden kylmä huuru. Se sakeni ja musteni. Eräät meistä etsiytyivät elämän laitapuolille yrittäen sieltä löytää ymmärtämystä, ystävyyttä ja hyväksymistä. Joskus hetkittäin niitä löytyi – sitten tuli pimeys ja hirveä herääminen Neljän Ratsumiehen seurassa, jotka ovat Kauhu, Hämmennys, Pettymys ja Epätoivo. Onnettomat juopot, jotka lukevat näitä rivejä, ymmärtävät mistä me puhumme.

Aina silloin tällöin joku kova juomari, joka sattuu olemaan kuivilla, sanoo: En kaipaa viinaa yhtään. On parempi olo. Työt sujuvat paremmin. Elämä on mukavampaa. Me entiset ongelmajuojat hymyilemme tälle puheelle. Me tiedämme, että tämä mies on kuin pikkupoika, joka viheltelee pimeässä pitääkseen mielialan korkealla. Hän pettää itseään. Sydämessään hän antaisi mitä tahansa, jos voisi ottaa viisi – kuusi ryyppyä ilman seurauksia. Kohta hän aloittaa entisen menon, sillä hän ei ole tyytyväinen elämäänsä raittiina. Hän ei osaa kuvitella elämää ilman alkoholia. Tulee päivä, jolloin hän ei osaa kuvitella elämää ilman alkoholia eikä sen kanssa. Silloin hän saa kokea yksinäisyyttä, joka tulee vain harvojen osaksi. Hän seisoo ponnistuslaudalla – ja odottaa loppua.

Me olemme kertoneet, miten pääsimme viinan vallasta. Sinä sanot: Minä olen valmis. Mutta olenko tuomittu elämään tylsää, ikävystyttävää ja synkkää elämää jollaista eräät tuntemani suoraselkäiset ihmiset viettävät. Tiedän, että minun on tultava toimeen ilman alkoholia, mutta miten? Onko teillä kunnollinen korvike?

On, meillä on korvike, joka on vielä paljon enemmän. Se on Anonyymien Alkoholistien yhteisö, A.A.. Siellä pääset ikävystyneisyydestä ja huolista. Siellä mielikuvituksesi lähtee lentoon. Elämällä on vihdoinkin jotain merkitystä. Elämäsi parhaat vuodet ovat edessäpäin. Niin me koemme yhteisössämme, ja niin tulet sinäkin kokemaan.

Miten se tapahtuu? sinä kysyt. Mistä minä löydän nämä ihmiset? Löydät heidät omasta ympäristöstäsi. Lähelläsi on kuolevia alkoholisteja. He ovat uppoavan laivan matkustajia. Jos asut isolla paikkakunnalla, heitä on satoja. Ihmisiä eri asemissa, rikkaita ja köyhiä, kaikki mahdollisia A.A.:n tulevia jäseniä. Heidän joukostaan löydät elinikäisiä ystäviä. Uudet siteet yhdistävät sinut heihin, sillä te vältätte tuhon yhdessä ja lähdette rinta rinnan yhteiselle matkalle. Silloin saat tietää, mitä merkitsee antaa itsensä, jotta muut saisivat elää ja mitä merkitsee löytää elämä uudestaan. Käsität todella mitä tarkoittaa: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Voi kuulostaa uskomattomalta, että näistä miehistä tulee onnellisia, kunniallisia ja hyödyllisiä. Miten he voivat nousta tuosta kurjuudesta, toivottomuudesta, alennustilasta? Vastaus on yksinkertainen: jos se on tapahtunut meille, se voi tapahtua sinullekin. Jos toivot sitä enemmän kuin mitään muuta ja tahdot käyttää hyväksesi meidän kokemustamme, olemme vakuuttuneita, että se tapahtuu sinullekin. Ihmeiden aika ei ole ohi. Meidän toipumisemme todistaa sen!

Me toivomme, että hukkuvat alkoholistit tarttuvat tähän kirjaan, jonka lähetämme lastuna alkoholismin hyökyaaltoa vastaan. Olemme vakuuttuneita siitä, että moni pääsee jaloilleen. Nämä ottavat yhteyttä niihin, jotka vielä kärsivät, ja Anonyymien Alkoholistien ryhmiä muodostuu joka kaupunkiin ja kylään satamaksi niille, jotka välttämättä tarvitsevat tien ulos.

Luvussa Työ muiden parissa selvitettiin, miten me autamme muita toipumaan. Kuvittele, että sinun kauttasi useat perheet ovat omaksuneet tämän elämäntavan. Tahdot tietää, miten sitten edetään. Annamme sinulle välähdyksen sinua odottavasta elämästä parhaiten, kun kuvailemme lyhyesti, miten meidän yhteisömme alun alkuaan syntyi ja laajeni.

Monta vuotta sitten, vuonna 1935, yksi meistä matkusti erääseen Länsi-Amerikan kaupunkiin. Liikeasioiden kannalta matka epäonnistui. Jos mies olisi onnistunut aikeissaan, hän olisi päässyt taloudellisesti jaloilleen, mikä tuntui sillä hetkellä ratkaisevan tärkeältä. Mutta asiasta nousi oikeusjuttu ja se juuttui paikoilleen. Oikeudenkäynti oli riitainen ja ikävä.

Pahoin pettynyt mies havaitsi olevansa tuntemattomalla paikkakunnalla maine pilalla ja lähes tyhjin taskuin. Hän oli ruumiillisesti heikossa kunnossa oltuaan raittiina vasta muutamia kuukausia. Hän näki, että tilanne oli hänelle vaarallinen. Hän tahtoi puhua jonkun kanssa, mutta kenen?

Eräänä lohduttomana iltapäivänä hän asteli hotellin aulassa miettien, millä hän maksaisi laskunsa. Huoneen toisessa päässä oli lasin alla paikallisten kirkkojen osoitehakemista. Aulasta avautui houkuttelevasti ovi baariin. Hän näki siellä istuvat iloiset ihmiset. Sieltä hän löytäisi seuraa ja helpotusta. Ellei hän ottaisi muutamaa lasillista, hän ei uskaltaisi ruveta juttusille kenenkään kanssa ja joutuisi viettämään viikonlopun yksin.

Hän ei tietenkään voinut juoda, mutta voisihan hän istuutua pöytään ja tilata jotain alkoholitonta. Olihan hän ollut jo puoli vuotta raittiina. Ehkä hän voisi turvallisesti ottaa, sanotaan kolme ryyppyä – ei enempää! Häntä kylmäsi pelko. Hän oli kaltevalla pinnalla. Taas tämä tuttu kavala hulluus – ensimmäinen ryyppy. Värähtäen hän kääntyi pois ja käveli kirkkohakemiston luo. Baarista kantautui musiikki ja iloista rupattelua.

Velvollisuudet – perhe ja ihmiset, jotka kuolisivat tietämättä miten voisivat tervehtyä – niin, toiset alkoholistit? Tällaisessa kaupungissa heitä oli varmasti paljon. Hän päätti soittaa jollekin papille. Hän sai järkensä takaisin ja kiitti Jumalaa. Hän valitsi umpimähkään yhden kirkon, astui puhelinkoppiin ja nosti kuulokkeen.

Soitto papille vei hänet tapaamaan erästä kaupungin asukasta, joka oli ennen ollut kyvykäs ja kunnioitettu mies, mutta oli nyt epätoivon partaalla alkoholismin vuoksi. Tavallinen tilanne: Koti uhattuna, vaimo sairaana, lapset kauhuissaan, laskut rästissä ja asema vaakalaudalla. Mies halusi kiihkeästi lopettaa, mutta ei käsittänyt miten, sillä hän oli yrittänyt monia keinoja. Mies oli tuskaisen tietoinen siitä, että hän oli jotenkin epänormaali, mutta ei käsittänyt täydellisesti, mitä tarkoittaa olla alkoholisti. liite Billin tarina, Tohtori

Kun ystävämme kertoi omista kokemuksistaan, mies myönsi, ettei hän pystyisi kokoamaan sellaista määrää tahdonvoimaa, että se pitäisi hänet pitkään erossa viinasta. Hän myönsi, että hengellinen kokemus oli välttämätön, mutta hinta vaikutti hänestä korkealta. Hän kertoi elävänsä jatkuvassa pelossa, että ihmiset saisivat tietää hänen alkoholismistaan. Hän tietysti kuvitteli, niin kuin alkoholistit yleensä, että vain harvat tiesivät hänen juomisestaan. Miksi hänen pitäisi vaarantaa jäljellä olevat työmahdollisuutensa ja tuottaa perheelleen lisää kärsimyksiä myöntämällä tukala tilansa niille, joista hänen toimeentulonsa oli riippuvainen? Hän oli valmis tekemään mitä tahansa, hän sanoi, paitsi sitä.

Hän oli kuitenkin utelias ja kutsui ystävämme kotiinsa. Vähän myöhemmin, juuri kun hän oli kuvitellut saaneensa viinankäytön hallintaansa, hän alkoi juoda tolkuttomasti. Se oli hänen viimeinen ryyppykautensa. Hän käsitti, että hänen oli kohdattava vaikeutensa kiertelemättä, jotta Jumala antaisi hänelle mahdollisuuden voittaa ne.

Eräänä päivänä hän tarttui härkää sarvista ja meni kertomaan niille, joita hän pelkäsi, mikä oli ollut hänen ongelmansa. Hänet otettiin hänen yllätyksekseen hyvin vastaan ja hän sai huomata, että monet olivat tienneet hänen juomisestaan. Hän astui autoonsa ja lähti käymään niiden luona, joita hän oli loukannut. Hän vapisi lähtiessään, sillä tästä kaikesta saattoi hänen alallaan toimivalle ihmiselle seurata romahdus.

Keskiyöllä hän palasi kotiin uupuneena, mutta onnellisena. Hän ei ole juonut sen jälkeen. Hän on nykyään tärkeähenkilö paikkakunnallaan ja kolmenkymmenen vuoden juopottelun aiheuttamat vahingot hän on korvannut neljässä vuodessa.

Mutta näiden kahden ystävyksien. elämä ei ollut helppoa. Heillä oli monenlaisia vaikeuksia. Molemmat käsittivät, että heidän oli pysyttävä hengellisesti vireinä. Eräänä päivänä he menivät tapaamaan paikallisen sairaalan ylihoitajaa. He selittivät asiansa ja kysyivät, tiesikö hän ketään sopivaa alkoholistia.

Ylihoitaja vastasi: On meillä yksi. Hän on juuri pahoinpidellyt kahta hoitajatarta. Menee ihan sekaisin juodessaan. Mutta selvin päin hän on mainio mies, vaikka hän on ollut täällä kahdeksan kertaa kuluneen puolen vuoden aikana. Hän on kai aikoinaan ollut tunnettu lakimies tässä kaupungissa, mutta nyt hän makaa hihnoilla vuoteeseen sidottuna. liite

Siinä oli alkoholisti, mutta kuvauksesta päätellen ei kovin lupaava. Silloin ei vielä ymmärretty hengellisiä mahdollisuuksia tällaisissa tapauksissa yhtä hyvin kuin nyt. Mutta toinen ystävyksistä sanoi: Sijoittakaa mies yksityishuoneeseen. Me tulemme sinne.

Kaksi päivää myöhemmin A.A.:n tuleva jäsen tuijotti lasittuneesti vuoteen vieressä seisovia miehiä. Ketä te olette ja miksi minut on pantu yksityishuoneeseen? Minua on aina ennen pidetty osastolla. Toinen vierailija sanoi: Me tulimme hoitamaan sinun alkoholismiasi.

Toivottomuus näkyi miehen kasvoilta, kun hän sanoi: Ei kannata. Minua ei saa mikään kuntoon. Minä olen mennyttä. Kolmella edellisellä kerralla join itseni humalaan matkalla täältä kotiin. Minä pelkään astua ovesta ulos. Minä en käsitä tätä ollenkaan.

Ystävykset puhuivat tunnin ja kertoivat omista juomakokemuksistaan. Mies toisti yhä uudestaan: Noin minäkin teen. Juuri noin. Minä juon juuri tuolla tavalla.

Vuoteessa makaavalle miehelle kerrottiin akuutista alkoholimyrkytyksestä, joka häntä vaivasi, kuinka se turmelee alkoholistin ruumiin ja sekoittaa hänen päänsä. Puhuttiin paljon ensimmäistä ryyppyä edeltävästä mielentilasta.

Ihan kuin minä, mies sanoi. Ilmetty minä. Te kyllä tiedätte, mistä puhutte, mutta minä en käsitä, mitä hyötyä siitä on minulle. Te olette jotain. Minä en ole mitään. Olin kerran joku, mutta nyt en ole mitään. Teidän puheistanne minä käsitän entistä paremmin, että en voi lopettaa. Tämän kuullessaan molemmat kävijät purskahtivat nauruun. Tuleva A.A.:lainen sanoi: Minä en kyllä näe tässä mitään nauramista.

Ystävykset kertoivat hengellisestä kokemuksestaan ja siitä, miten he olivat toimineet.

Mies keskeytti: Minä olen kyllä ollut kirkon kannattaja, mutta ei se auta. Minä olen rukoillut Jumalaa krapula-aamuina ja vannonut, että en juo enää pisaraakaan, mutta yhdeksään mennessä olen jo ollut kännissä kuin apina.

Seuraavana päivänä mies oli vastaanottavaisempi. Hän oli ajatellut asiaa. Ehkä te olette oikeassa, hän sanoi. Jumalan luulisi pystyvän mihin tahansa. Sitten hän lisäsi: Mutta ei hän kyllä paljon auttanut, kun minä yritin tapella viinaa vastaan yksinäni.

Kolmantena päivänä lakimies antoi elämänsä Luojan huomaan ja johdatukseen ja sanoi olevansa täysin valmis tekemään mitä tahansa, mikä oli tarpeen. Hänen vaimonsa, joka tuskin uskalsi enää toivoa, tuli sairaalaan ja huomasi vähäistä muutosta miehessään. Hengellinen kokemus oli alulla.

Sinä päivänä mies puki vaatteet päälleen ja lähti sairaalasta vapaana. Hän meni mukaan politiikkaan, piti puheita, kävi kaikenlaisissa kokoontumispaikoissa, valvoi usein öitä. Hän hävisi vaaleissa niukasti. Mutta hän oli löytänyt Jumalan ja löytäessään Jumalan hän oli löytänyt itsensä.

Tämä tapahtui kesäkuussa 1935. Hän ei sen jälkeen juonut. Hänestäkin on tullut ympäristönsä kunnioittama mies. Hän on auttanut muita toipumaan ja toimii kirkossa, josta hän oli ollut kauan poissa.

Siinä kaupungissa oli nyt kolme alkoholistia, joista tuntui, että heidän oli jaettava muille siitä, mitä he olivat saaneet tai muuten he hukkuisivat. He epäonnistuivat useita kertoja uusien toverien etsimisessä, kunnes neljäs lopulta löytyi. Hänet tavoitettiin tuttavan kautta, joka oli kuullut hyvät uutiset. Mies oli nuori, hällä-väliä-tyyppiä. Hänen vanhempansa eivät saaneet selvää, tahtoiko hän lopettaa vai ei. He olivat syvästi uskonnollisia ihmisiä, joita järkytti se, ettei poika halunnut olla missään tekemisissä kirkon kanssa. Nuorukainen kärsi kauheasti ryyppyretkistään, mutta näytti siltä, ettei hänen hyväkseen voitu tehdä mitään. Hän suostui kuitenkin menemään sairaalaan, jossa hän sai saman huoneen kuin lakimies aikanaan.

Hän sai kolme vierailijaa. Kuunneltuaan vähän aikaa hän sanoi: Te puhutte hengellisistä asioista niin että niissä on järkeä. Minä olen valmis yrittämään tosissani. Ehkä ne vanhemmat olivat sittenkin oikeassa. Niin liittyi yhteisöön uusi jäsen.

Mies, joka oli epäröinyt hotellin aulassa, vietti koko tämän ajan kaupungissa. Hän asui siellä kolme kuukautta. Sitten hän palasi kotiin ja hyvästeli tuttavansa sekä lakimiehen ja hällä-väliä -nuorukaisen. Nämä olivat löytäneet jotakin uutta elämässä. He tiesivät, että heidän oli autettava muita alkoholisteja, jos mieli pysyä raittiina, mutta tämä vaikutin ei ollut tärkein. Sen tilalle tuli ilo siitä, että sai antaa muille. He jakoivat kotinsa ja vähät varansa muiden kärsivien kanssa ja uhrasivat heille vapaa-aikansa. He olivat valmiit mihin aikaan vuorokaudesta tahansa viemään miehen sairaalaan ja vierailemaan myöhemmin tämän luona. Heidän joukkonsa kasvoi. He kokivat joitakin masentavia epäonnistumisia, mutta yrittivät niissä tapauksissa auttaa alkoholistin perhettä omaksumaan hengellisen elämänasenteen, joka lievitti kärsimyksiä ja helpotti huolta.

Puolentoista vuoden kuluttua miehet olivat saaneet mukaan seitsemän muuta. He tapasivat paljon toisiaan, tuskin kului iltaakaan, ettei jonkun kodissa kokoontunut pieni joukko miehiä ja naisia, jotka vapautumisestaan onnellisena miettivät, miten he voisivat kertoa löydöstään jollekin uudelle aloittajalle. Näiden satunnaisten tapaamisten lisäksi tilli tavaksi pitää kerran viikossa kokous, joka oli avoin kaikille hengellisestä elämäntavasta kiinnostuneille. Ystävyyden ja seurustelun lisäksi päätarkoitus oli, että uudet aloittajat tietäisivät minne ja milloin tulla ongelmineen.

Ulkopuoliset kiinnostuivat asiasta. Eräs mies vaimoineen antoi suuren kotinsa tämän sekalaisen seurakunnan käyttöön. Tämä aviopari ihastui työhön siinä määrin, että heidän kotinsa on sille omistettu. Moni hämmentynyt vaimo on käynyt siinä talossa. Hän on saanut siellä osakseen sellaisten naisten rakkautta ja ymmärtämystä, jotka tuntevat hänen ongelmansa. Hän on kuullut näiden naisten aviomiesten suusta, mitä heille tapahtui ja kuinka hänen oma oikukas kumppaninsa voitaisiin sijoittaa seuraavan ryyppykauden jälkeen sairaalaan, jossa häntä voitaisiin lähestyä.

Moni sairaalassa saamansa kokemuksen jälkeen vielä hiukan häkeltynyt mies on astunut tuon kodin kynnyksen yli vapauteen. Moni alkoholisti on löytänyt sieltä vastauksen. Hän ei voinut vastustaa talossa kokoontuvaa iloista joukkoa, joka nauroi omille vastoinkäymisilleen ja ymmärsi hänen vaikeutensa. Ihmiset, jotka kävivät sairaalassa häntä katsomassa, olivat tehneet häneen vaikutuksen ja kun hän tuon talon yläkerrassa kuuli sellaisen miehen kertomuksen, jonka kokemukset olivat samankaltaisia kuin hänen omansa, hän oli myyty. Hän näki ilmeen naisten kasvoilla, sen selittämättömän jonkin miesten silmissä, tunsi talon innostavan ja sähköisen ilmapiirin ja tiesi löytäneensä vihdoin turvapaikan.

Hänen ongelmiinsa suhtauduttiin käytännöllisesti, minkäänlaista suvaitsemattomuutta hän ei kohdannut. ilmapiiri oli epämuodollinen, aidosti tasa-arvoinen, ja jotenkin merkillisellä tavalla häntä ymmärrettiin. Kuinka hän olisi voinut vastustaa sitä? Mies ja hänen vaimonsa saattoivat poistua talosta innoissaan siitä, että he voisivat tehdä jotakin jonkun onnettoman tuttavansa ja tämän perheen hyväksi. He tiesivät, että heillä oli joukko uusia ystäviä. Oli kuin he olisivat tunteneet koko ikänsä nämä vieraat ihmiset. He olivat aavistaneet Suuren Todellisuuden – kaikkivaltiaan ja rakastavan Luojan.

Nykyään viikoittaiset kävijät tuskin mahtuvat tähän taloon, sillä yleensä ihmisiä on siellä 60-80. Sinne saapuu alkoholisteja läheltä ja kaukaa. Lähiseudun kaupungeista saapuu perheitä, jotka ajavat melkoisen matkan ollakseen mukana. Kuudenkymmenen kilometrin päässä sijaitsee paikkakunta, jossa asuu viisitoista Anonyymien Alkoholistien jäsentä. Koska paikkakunta on suuri, odotamme, että siellä on pian monta sataa jäsentä.

Mutta A.A.:laisten elämä on muutakin kuin kokouksia ja sairaalakäyntejä. Me selvittelemme vanhoja sotkuja, autamme ratkaisemaan perheriitoja, puhumme perinnöttömäksi tehdyn pojan puolesta hänen raivostuneille vanhemmilleen, joskus tilanteen vaatiessa lainaamme toisillemme rahaa, ja hankimme työpaikkoja – tätä kaikkea tapahtuu päivittäin. Kukaan ei ole häpäissyt itseään niin pahasti tai vajonnut niin alas, ettei häntä otettaisi sydämellisesti vastaan – mikäli hän on tosissaan. Yhteiskunnalliset erot, kilpailutilanteet ja kateus nauretaan ulos. Näille ihmisille, jotka ovat haaksirikkoutuneet samassa laivassa, jotka sama Jumala on pelastanut ja yhdistänyt, jotka koko mieleltään ja sydämeltään haluavat auttaa muita, sellaiset asiat, joilla on merkitystä muille, eivät ole tärkeitä. Kuinka voisivatkaan olla?

Hiukan toisissa olosuhteissa tapahtuu monissa itäosan kaupungeissa samaa. Eräässä näistä kaupungeista sijaitsee tunnettu sairaala, joka on erikoistunut alkoholistien ja huumeiden käyttäjien hoitoon. Kuusi vuotta sitten yksi meistä oli siellä potilaana. Monet meistä ovat ensi kerran elämässään tunteneet sen seinien sisällä. Jumalan läsnäolon ja voiman. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa sairaalan vastaavalle lääkärille, joka on sanonut uskovansa työhömme siitä huolimatta, että tästä lausunnosta saattaa olla haittaa hänen asemalleen.

Vähän väliä tämä lääkäri ehdottaa, että me lähestyisimme jotain hänen potilaistaan. Koska hän ymmärtää meidän työtämme, hänellä on silmää valita ne, joilla on halua ja kykyä tervehtyä hengelliseltä pohjalta. Monet meistä entisistä potilaista käyvät siellä auttaakseen muita. Tässä kaupungissa on lisäksi vapaamuotoisia kokouksia, samanlaisia kuin ne, joita jo kuvailimme. Näissä kokouksissa käy kymmeniä jäseniä. Ihmisten välille on syntynyt samanlaisia lujia ystävyyssuhteita kuin mainitsemassamme lännen kaupungissa, ihmiset auttavat toisiaan samalla tavalla. Idän ja lännen välillä matkustellaan melkoisesti ja tämä vuorovaikutus on kasvamaan päin.

Toivomme, että jonakin päivänä jokainen matkoilla oleva alkoholisti löytäisi määränpäästään Anonyymien Alkoholistien ryhmän. Osittain toiveemme on jo toteutunut. Jotkut meistä ovat myyntimiehiä, jotka matkustavat paljon. Monilla paikkakunnilla on syntynyt pieniä kahden, kolmen tai viiden hengen ryhmiä, joihin kahden asemakaupunkimme A.A.:laiset ovat olleet yhteydessä. Matkustelevat jäsenemme käyvät tapaamassa näitä ryhmiä niin usein kuin voivat. Näin voimme olla avuksi ja samalla vältämme eräät matkalla vaanivat viettelykset, jotka jokainen työkseen matkustava tuntee.

Näin joukkomme kasvaa. Ja sinäkin pääset mukaan, vaikka olisit yksin tämä kirja kädessä. Uskomme ja toivomme, että kirjassa on kaikki, mitä tarvitset aloittaaksesi.

Tiedämme, mitä ajattelet. Sanot itseksesi: Olen krapulassa ja yksin. Ei siitä mitään tule. Mutta kyllä siitä tulee. Unohdat, että olet joutunut tekemisiin itseäsi suuremman voiman kanssa. Kun tämä voima on tukenasi, sen toistaminen, mitä me olemme tehneet, on vain halukkuuden, kärsivällisyyden ja vaivan asia.

Tunnemme erään A.A.:n jäsenen, joka asui suuressa kaupungissa. Hän oli asunut siellä vasta muutaman viikon, kun hän sai selville, että siellä oli varmaan enemmän alkoholisteja neliökilometriä kohti kuin missään muualla koko maassa. Tämä tapahtui tätä kirjoitettaessa 1939 vasta muutama päivä sitten. Viranomaiset olivat huolissaan. Mies otti yhteyttä erääseen tunnettuun psykiatriin, joka oli osaltaan vastuussa kaupungin mielenterveystyöstä. Kävi ilmi, että tämä lääkäri oli pätevä mies ja erittäin halukas hyväksymään minkä tahansa toimivan keinon tilanteen käsittelemiseksi. Hän kysyi, mitä ystävällämme oli tarjottavana.

Ystävämme kertoi. Ja tulos oli se, että lääkäri suostui kokeilemaan menetelmäämme eräiden potilaittensa ja hänen työkenttäänsä kuuluvan sairaalan potilaitten keskuudessa. Erään paikallisen yleisen sairaalan vastaavan psykiatrin kanssa sovittiin vielä siitä, että laitoksen läpi kulkevasta kurjuuden virrasta valittaisiin joitakin alkoholisteja.

Sittenkin saatat sanoa: Mutta minä en voi olla yhteydessä teihin, tämän kirjan kirjoittajiin. Älä ole niin varma. Jumala päättää sen, muista, että viime kädessä luotat aina Häneen. Hän osoittaa sinulle, miten voit muodostaa yhteisöpiirin jota kaipaat.

Kirjamme sisältää vain ehdotuksia. Käsitämme, että tietomme ovat vähäiset. Jumala paljastaa sinulle kuitenkin koko ajan lisää, samoin kuin meille. Kysy häneltä aamulla mietiskellessäsi, mitä voit kunakin päivänä tehdä sen ihmisen hyväksi, joka kärsii. Vastaukset tulevat, jos omat asiasi ovat kunnossa. Mutta tietenkään et voi välittää sellaista, mitä sinulla ei ole. Pidä huoli, että suhteesi Häneen on kunnossa, niin sinulle ja lukemattomille muille tapahtuu suuria asioita. Tämä on meille totisinta totta. Anna itsesi Jumalalle, niin kuin sinä Hänet käsität. Myönnä virheesi Hänelle ja lähimmäisillesi. Siivoa menneisyytesi jäljet. Anna avokätisesti siitä, mitä olet saanut ja liity meihin. Me olemme kanssasi Hengessä ja tapaat varmasti meistä joitakin kulkiessasi hyvän toivon tietä. Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua – siihen asti.

Hengellinen kokemus:  Sanoja hengellinen kokemus ja hengellinen herääminen Tarkempi tarkastelu osoittaa, että se persoonallisuuden muutos, jota tarvitaan alkoholismista toipumiseen, on ilmennyt meissä monissa eri muodoissa.

On totta, että ensimmäinen painos antoi monille lukijoille sellaisen käsityksen, että näiden persoonallisuuden muutosten tai uskonnollisten elämysten tulee olla luonteeltaan äkillisiä ja järisyttäviä mullistuksia. Kaikkien onneksi tämä käsitys on virheellinen.

Ensimmäisissä luvuissa kuvaillaan muuttamia äkillisiä ja mullistavia muutoksia. Vaikka tarkoituksemme ei ollut luoda sellaista mielikuvaa, monet alkoholistit ovat tässä päätelleet, että toipuakseen heidän on saavutettava äkillinen ja voimakas ”Jumala-tietoisuus”, jota heti seuraa valtava asenteiden ja tunteiden muutos.

Kasvavassa jäsenkunnassamme, johon kuuluu tuhansia alkoholisteja, tällaiset kokemukset eivät ole sääntönä, vaikka joillakuilla onkin niitä ollut. Meidän useimpien kokemukset kuuluvat ryhmään, jota psykologi William James kutsuu ”opiskellen hankituksi”. Ne kasvavat ajan myötä. Usein uuden aloittajan ystävät tajuavat muutoksen ennen kuin ihminen on itse tullut siitä tietoiseksi. Viimein hän käsittää, että hänen suhteessaan elämään on tapahtunut syvällinen muutos ja että hän tuskin on itse voinut saada tätä muutosta aikaan, Se, mikä usein tapahtuu muutamassa kuukaudessa, ei yleensä olisi ollut mahdollista vuosien itsekurilla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jäsenemme huomaavat löytäneensä arvaamatta sisäisen lähteen, jonka he tunnistavat heidän käsitystään heitä itseään suuremmasta Voimasta.

Monet meistä ovat sitä mieltä, että tietoisuus itseä suuremmasta Voimasta on hengellinen kokemuksen olemus. Uskonnollisemmat jäsenemme kutsuvat sitä ”Jumala-tietoisuudeksi”.

Tahdomme sanoa painokkaasti, että jokainen alkoholisti, joka kykenee kohtaamaan ongelmansa rehellisesti meidän kokemuksemme valossa, voi toipua, mikäli hän ei sulje pois mielestään kaikkia hengellisiä käsitteitä. Vain suvaitsemattomuus ja härkäpäinen kieltäminen voivat johtaa täydelliseen epäonnistumiseen.

Kokemuksemme mukaan kenenkään ei tarvitse joutua pulaan ohjelman hengellisen puolen takia. Halukkuus, rehellisyys ja avoin mieli ovat toipumisen ydin. Mutta ne ovat välttämättömiä.

On olemassa periaate, joka estää kaiken tiedonkulun, joka käy todisteesta jokaista väitettä vastaan ja joka takaa sen että ihminen pysyy ikuisesti tietämättömänä – se periaate on varmaan vastenmielisyys ennen asiaan perehtymistä.
Herbert Spencer

Pioneerin jäsen Akronin ryhmän nro 1 ensimmäisessä A.A.-ryhmässä maailmassa. Hän pysyi uskossa; Siksi hän ja lukemattomat muut löysivät uuden elämän.

Olen syntynyt Kentuckyssä maanviljelijän poikana. Meitä oli viisi lasta, vanhempani olivat varakkainta ja heidän avioliittonsa oli onnellinen. Vaimoni, samoin Kentucky’sta kotoisin, tuli kanssani Akroniin, missä suoritin loppuun lainopilliset tutkintoni.

Minun tapaukseni on eräässä suhteessa varsin epätavallinen. en voi syyttää alkoholismistani onnetonta lapsuutta, vaan minulla oli näköjään vain luontainen mieltymys väkijuomiin. Avioliittoni oli onnellinen ja minun kohdallani puuttuivat, kuten jo sanoin, kaikki ne tietoiset tai alitajuntaiset  syyt, joita usein esitetään juomisen puolustelemiseksi. Kertomukseni kuitenkin osoittaa, että minun tapauksestani tuli äärimmäisen vaikea.

Ennen kuin juomiseni ehti nujertaa minut täysin, olin päässyt huomattavaan asemaan:  olin kaupunginvaltuuston jäsen viiden vuoden ajan sekä Kenmoren, myöhemmin itse kaupunkiin liitetyn esikaupungin, rahatoimenjohtaja. Mutta minun oli luonnollisesti luovuttava tästä kaikesta sitä mukaa kuin juomiseni yltyi. Niinpä siihen aikaan, kun tohtori Bob ja Bill tulivat näköpiiriini, voimani olivat jo ehtymäisillään.

Kahdeksanvuotiaana tulin ensi kerran humalaan. Se ei suinkaan ollut isäni tai äitini vika, sillä he olivat molemmat ehdottomasti juomista vastaan. Pari työläistä oli tyhjentämässä erästä maataloomme kuuluvaa latoa, ja minun tehtäväni oli kuljettaa kuormat reellä. Sillä aikaa kun työläiset lastasivat kuorman täyteen, minä istuin ladossa juomassa tynnyristä voimakasta omenaviiniä. Kuljettaessani kolmatta kuormaa sammuin ja minut täytyi kantaa sisään. Muistan, että isälläni oli aina kotona whiskyä lääkkeenä käytettäväksi ja vieraille tarjottavaksi. Minun oli tapana juoda sitä, kun kukaan ei ollut lähimailla, ja sitten lisätä pulloon vettä, jotta vanhempani eivät saisi tietää, että olin siitä juonut.

Tämä jatkui, kunnes kirjoittauduin valtiomme yliopistoon, ja neljän vuoden kuluttua ymmärsin olevani juoppo. Aamu aamun jälkeen heräsin sairaana ja vapisevana, mutta aina minua odotti uskollinen pullo yöpöydälläni. Joka aamu herättyäni ojensin käteni ja otin pullosta siemauksen, jonkin ajan kuluttua pystyin nousemaan jaloilleni ja ottamaan toisen siemauksen, sitten ajoin partani, söin aamiaiseni, pistin pullon takataskuun ja lähdin yliopistoon. Välitunneilla minulla oli tapana rientää pesuhuoneeseen, juoda niin paljon, että hermoni rauhoittuivat ja sitten lähteä seuraavalle tunnille. Tämä tapahtui vuonna 1917.

Kesken viimeistä opiskeluvuottani lähdin yliopistosta ja liityin armeijaan. Silloin pidin sitä isänmaallisena tekona, mutta myöhemmin käsitin itse asiassa paenneeni alkoholia. Se auttoikin jossakin määrin, koska jouduin sellaisiin paikkoihin, missä en voinut saada käsiini mitään juotavaa, ja siten tavaksi tullut juomiseni keskeytyi pakosta.

Sitten astui voimaan kieltolaki. Noin kolmen tai neljän vuoden ajan minua auttoi se, että saatavissa oleva aine oli inhottavaa ja toisinaan suorastaan kuolettavaa myrkkyä, samoin se, että olin mennyt naimisiin ja että minua oli pidettävä huolta toimestani. Kuitenkin join itseni humalaan joka kerran, kun sain käsiini niin paljon juotavaa, että saatoin alkaa. Vaimoni ja minä kuuluimme joihinkin bridge-kerhoihin, joissa ruvettiin valmistamaan kotiviiniä tarjottavaksi. Mutta pari kolme kertaa kokeiltuani huomasin, ettei tarjolla oleva viinimäärä pystynyt tyydyttämään minua, ja sen vuoksi kieltäydyin juomasta. Ongelma oli kuitenkin pian ratkaistu, sillä rupesin pitämään omaa pulloa mukanani ja kätkin sen joko kylpyhuoneeseen tai pihapensaikkoon.

Aikaa myöten juomiseni yhä yltyi. Olin poissa toimestani kaksi tai kolmekin viikkoa kerrallaan. Muistan ne hirvittävät päivät ja yöt, jolloin makasin kotona lattialla, herättyäni kurkotin ottamaan käteeni pullon, join kulauksen ja vaivuin jälleen unohduksen tilaan.

Vuonna 1935 minut toimitettiin sairaalahoitoon päihtymyksestä kahdeksan kertaa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Sain maata vuoteeseen kahlehdittuna pari kolme päivää ennen kuin edes tiesin, missä olin.

Kesäkuun 26 päivänä 1935 olin taas sairaalassa. Jos sanon, että olin menettänyt kaiken rohkeuteni, käytän liian lieviä sanoja. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana olin lähtenyt tästä samasta sairaalasta jo seitsemän kertaa ja jokaisella kerralla olin omassa mielessäni ehdottomasti päättänyt, että en joisi itseäni uudelleen humalaan —- en ainakaan kuuteen tai kahdeksaan kuukauteen. Tällä tavalla ei kuitenkaan ollut käynyt —- en tietänyt, mistä syystä, enkä tietänyt, mitä minun pitäisi tehdä.

Tuona aamuna minut siirrettiin toiseen huoneeseen, jossa vaimoni odotti minua. Ajattelin mielessäni: ” Hän on tietysti tullut ilmoittamaan minulle, että kaikki on lopussa.” En todellakaan voinut moittia häntä siitä enkä aikonut ruveta itseäni puolustelemaan. Vaimoni sanoikin minulle, että hän oli keskustellut juomisesta parin miehen kanssa. Olin tästä hyvin närkästynyt, kunnes hän ilmoitti, että nämä miehet olivat juuri samanlaisia juoppoja kuin minä itse. No, silloinhan siitä ei ollut suurta haittaa.

Vaimoni sanoi: ”Pystyt lopettamaan juomisesi.” Se kuului hyvältä, vaikka en sitä uskonutkaan. Sitten sain kuulla että näillä kahdella juopolla, joiden kanssa hän oli keskustellut, oli suunnitelma, jota noudattamalla he luulivat voivansa lopettaa juomisen. Tuohon suunnitelmaan kuului olennaisena tekijänä, että heidän oli kerrottava siitä jollekulle toiselle juopolle. Tällä tavalla he pystyisivät itse pysymään raittiina. Kaikki toiset, jotka olivat puhuneet minulle, tahtoivat auttaa minua, ja ylpeyteni esti minua kuuntelemasta heitä. Heidän esiintymisensä herätti minussa vain kaunaa ja suuttumusta, mutta minusta tuntui kuin olisin suuri roisto, jos en suostuisi kuuntelemaan paria kaveria, koska se kerran parantaisi heidät. Vaimoni sanoi myös että voisi saada heitä ottamaan vastaan maksua, vaikka minulla olisikin rahaa —- mitä minulla tosin ei ollut.

Nuo kaksi juoppoa astuivat huoneeseen ja alkoivat esitellä minulle ohjelmaansa, joka myöhemmin tuli tunnetuksi A.A.:n nimellä. Silloin tämä ohjelma oli vasta aivan alkuvaiheessaan.

Miehet olivat suurikokoisia ja hyvin miellyttävän näköisiä. (Myöhemmin sain tietää, että nuo kaksi olivat Bill W. ja tohtori Bob.) Ennen pitkää rupesimme kertomaan toisillemme joitakin tapahtumia juomakausiltamme ja sangen pian minä luonnollisesti ymmärsin, että kumpikin heistä tiesi, mistä puhui. Humalassa ollessahan voi nähdä ja tuntea sellaista, mitä muulloin ei voi. Jos sen sijaan olisin huomannut, että nuo kaksi eivät tienneet, mistä puhuivat, en olisi halunnut keskustella heidän kanssaan ollenkaan.

Jonkin ajan kuluttua Bill sanoi: ”Nyt olet puhunut jo tarpeeksi kauan. Anna minun vuorostani puhua pari minuuttia.” Kuultuaan melkoisen osan elämäntarinastani hän kääntyi tohtori Bobin puoleen ja sanoi: ”Minä luulen, että hän on pelastamisen arvoinen.” En usko, että tämä oli tarkoitettu minun kuultavakseni, mutta yhtä kaikki minä sen kuulin. Sitten he kysyivät minulta: ” Haluatko lopettaa juomisen? Tietenkään ei juomisesi kuulu meihin emmekä ole tulleet riistääksemme sinulta mitään oikeuksiasi, mutta meillä on ohjelma, jonka avulla luulemme voivamme pysyä raittiina. Tähän ohjelmaan kuuluu, että meidän on välitettävä se jollekulle toiselle, joka tarvitsee sitä ja haluaa omaksua sen. Jos sinä nyt et sitä halua, emme aio viedä aikaasi enempää, vaan lähdemme etsimään jotakuta toista.”

Tämän jälkeen he halusivat tietää, luulinko voivani lopettaa juomisen omin neuvoin ilman ulkopuolista apua, voisinko muitta mutkitta kävellä sairaalasta ulos ottamatta enää koskaan ryyppyä. Jos pystyisin tähän, olisivat asiani kerrassaan loistavasti. He sanoivat antavansa hyvin suuren arvon henkilölle, joka omaisi tuollaisen voiman, mutta he etsivät miestä, joka oli ongelmastaan täysin selvillä ja joka ei pystynyt suoriutumaan siitä itse, vaan tarvitsi ulkopuolista apua. Seuraavaksi he halusivat tietää, uskoinko Korkeampaan Voimaan.  Siinä suhteessa minulla ei ollut mitään vaikeuksia, koska en ollut oikeastaan lakannut uskomasta Jumalaan ja koska olin useita kertoja yrittänyt saada apua sitä tietä, tosin onnistumatta. Lopuksi he halusivat tietää, olisiko valmis pyytämään tältä Korkeammalta Voimalta apua tyynesti ja ilman minkäänlaisia varauksia.

Tämän kaiken he jättivät minulle mietittäväkseni, ja minä makasin sairaalavuoteellani tarkastelle koko entistä elämääni. Mietin mitä alkoholi oli tehnyt minulle, ja muistin ne erinomaiset tilaisuudet, jotka olin menettänyt, minulle suodut kyvyt, jotka olin tuhlannut, ja tulin lopulta siihen johtopäätökseen, että jos en enne ollut halunnut lopettaa juomistani, minun ehdottomasti nyt pitäisi haluta. Tunsin olevani valmis mihin tahansa, jos vain voisin lopettaa juomiseni. Olin halukas myöntämään itselleni, että olin mennyt pohjaan saakka, että olin joutunut johonkin sellaiseen, josta en pystynyt selviytymään yksinäni. Kun sitten olin tutkinut näitä asioitani ja ymmärsin, mitä alkoholi oli minulle maksanut, käännyin tämän Korkeamman Voiman puoleen, joka minun tapauksessani oli juuri Jumala. Käännyin Hänen puoleensa ilman minkäänlaisia varauksia ja myönsin olevani täysin voimaton alkoholiin nähden ja olin halukas tekemään mitä tahansa päästäkseni irti tästä ongelmasta. Vieläpä myönsin että Jumala saisi tästä lähtien johtaa asioita, sen sijaan että aikaisemmin olin itse halunnut ratkaista kaiken. Joka päivä koettaisin saada selville Hänen tahtonsa ja sen mukaan yrittäisin elää —- minä joka siihen saakka olin aina toivonut Hänen hyväksyvän ne päätökset, joita luulin edullisimmiksi itselleni. Kun he sitten tulivat takaisin, kerroin heille tästä kaikesta.

Toinen mies —- luullakseni tohtori —- sanoi:  ”Hyvä, Sinä siis haluat lopettaa juomisesi.” Selitin haluavani, mutta jatkoin: ”Ainakin viideksi, kuudeksi tai kahdeksaksi kuukaudeksi, kunnes saan asiani selvitetyksi, voitan jälleen vaimoni ja eräiden muiden ihmisten kunnioituksen ja saatan raha-asiani hyvään kuntoon ja niin edelleen.” He molemmat nauroivat sydämensä pohjasta ja sanoivat: ”Tuohan kuulostaa hyvältä. Aiot pystyä parempaan kuin tätä ennen, eikö totta?”

Tuohan oli tosiaan aivan totta. Mutta he jatkoivat: ”Meillä on sinulle huonoja uutisia. Ainakin meille ne olivat huonoja ja niin todennäköisesti Sinullekin. On samantekevää, lopetatko juomisesi kuudeksi päiväksi, kuukaudeksi tai vuodeksi. Jos sen jälkeen otat lasillisen tai pari, päädyt joka tapauksessa tähän samaan sairaalaan, ja he sitovat Sinut vuoteeseen aivan samoin kuin tänä viimeisenä puolen vuoden aikana. Sinä olet alkoholisti.”

Tietääkseni ensimmäisen kerran kiinnitin nyt huomioni sanaan ”alkoholisti”. Olin kuvitellut olevani vain juoppo. Sain kuulla: ”Alkoholismi on sairaus ja olet sairastunut siihen. On yhdentekevää, kuinka kauan elät ilman alkoholia, ryypyn tai kahden jälkeen joudut juuri samaan tilanteeseen, missä olet nyt. ”Totisesti nämä uutiset olivat masentavia —- silloin nimittäin.

Tämän jälkeen he kysyivät minulta: ”Voitko olla juomatta kahdenkymmenenneljän tunnin ajan?” Vastasin, että kuka tahansa pystyisi siihen, jos oli kysymys vain kahdestakymmenestäneljästä tunnista.   He selittivät, että tästä juuri oli asian ydin. ”Vain kaksikymmentäneljä tuntia kerrallaan.” Tunsin oloni jälleen kevyeksi. Joka kerran, kun olin ajatellut näitä asioita, olin kauhistunut edessäni olevia pitkiä, kuivia vuosia, jolloin en saisi yhtään ryyppyä. Oli suuri helpotus ajatella vain kahtakymmentäneljää tuntia —- sen jälkeen voisin tehdä minkälaisen päätöksen haluaisin.

(Tällä kohdalla julkaisijat keskeyttävät Bill D:n kertomuksen täydentääkseen sitä Bill W:n —- Bill D:n vuoteen vierellä istuvan miehen —- kertomuksella.) Näin kertoo Bill W.:

Kun tohtori Bob ja minä näimme hänet (Bill D:n) ensimmäisen kerran, Bill makasi sairaalavuoteellaan ja katseli meitä ihmeissään.

Kaksi päivää aikaisemmin oli tohtori Bob sanonut minulle:

”Jos Sinä ja minä aiomme pysyä raittiina, meidän on parasta toimia ripeästi.” Muitta mutkitta Bob soitti Akronin kaupunginsairaalaan ja kysyi päivystävältä sairaanhoitajattarelta, olisiko sairaalassa sillä hetkellä alkoholistia, johon voitaisiin kokeilla uutta parannuskeinoa. Hän selitti, että hän itse ja erän toinen alkoholisti, joka oli kotoisin New Yorkista, olisivat keksineet keinon alkoholismin pysähdyttämiseksi. Sairaanhoitajatar, joka tunsi Bobin vanhastaan, laski leikkiä: ”Otaksun, tohtori, että olette kokeilleet sitä jo omaan itseenne?”

Heillä oli juuri sopiva potilas delirium tremens —- kahden hoitajattaren silmä mustana —- potilas nyt lujasti kiinni sidottuna. Kelpaisiko tämä ehkä? Määrättyään lääkkeitä tohtori Bob lisäsi: ”Sijoittakaa hänet yksityishuoneeseen. Olemme siellä, niin pian kuin hän selviää.”

Bill ei vaikuttanut kovin innostuneelta. Surullisen näköisenä hän sanoi väsyneesti: ”Tämä on jotakin ihmeellistä teille kahdelle, mutta ei siitä ole mitään hyötyä minulle. Minun tapaukseni on niin kauhea, etten uskalla lähteä ollenkaan pois tästä sairaalasta. Ei teidän tarvitse tyrkyttää minulle uskontoakaan. Toimin aikoinani diakonina ja uskon yhä Jumalaan. Mutta luulenpa, ettei Hän enää usko minuun.”

Tohtori Bob: ”Hyvä on, Bill, me lähdemme. Mutta ehkä tunnet voivasi paremmin huomenna. Haluaisitko tavata meidät uudelleen?”

Bill: ” Mielelläni. Ehkä siitä ei ole mitään hyötyä, mutta joka tapauksessa haluaisin tavata teidät molemmat. Te ainakin tiedätte, mistä puhutte.”

Seuraavalla kerralla Bill oli parhaillaan keskustelemassa vaimonsa, Henriettan, kanssa. Innokkaasti hän osoitti meitä sanoen: ”Näistä kahdesta olen Sinulle kertonut. He ymmärtävät.”

Sitten Bill kertoi valvoneensa koko yön. Hän oli ollut synkässä masennustilassa, mutta jollakin tavoin uusi toivonkipinä oli syttynyt. Hänen mieleensä välähti: ”Jos he pystyvät siihen, pystyn minäkin!” Yhä uudelleen hän sanoi tämän ääneen, ja lopulta toivo muuttui vakaumukseksi —- nyt hän oli varma siitä. Suuri ilo valtasi hänet ja vihdoin tuli rauha ja hän nukkui.

Ennen kuin lähdimme, Bill kääntyi vaimonsa puoleen ja sanoi hänelle: ”Mene hakemaan vaatteeni, rakas. Aion nousta ja lähteä pois koko sairaalasta.” Ja Bill D. lähti sairaalasta vapaana miehenä eikä hän sen jälkeen ole kertaakaan juonut.

A.A.:n ryhmä n:o 1 oli perustettu.

Nyt Bill D. jatkaa kertomustaan:

Parin kolmen päivän kuluttua siitä, kun olin tavannut tohtorin ja Billin ensimmäisen kerran, tein lopulta päätöksen antaa tahtoni Jumalan huomaan ja ryhtyä noudattamaan tätä ohjelmaa parhaan kykyni mukaan. Heidän keskustelunsa ja toimintansa oli valanut minuun melkoisen määrän luottamusta, vaikka en suinkaan ollut ehdottaman varma. Uskoin kyllä, että ohjelma oli erinomainen, mutta suhtauduin yhä epäilevästi siihen, pystyisinkö noudattamaan tuota ohjelmaa. Lopulta kuitenkin tein sen johtopäätöksen että olin halukas yrittämään kaikkeni ja että Jumala antaisi minulle voimaa. Niin pian kuin olin tehnyt päätökseni, tunsin suurta helpotusta. Tiesin, että minulla oli auttaja, johon voisin luottaa, joka ei jättäisi minua pulaan. Jos vain kuuntelisin Hänen neuvojaan, selviytyisin. Kun pojat sitten tulivat takaisin, muistan puhuneeni heille tähän tapaan: ”Olen kääntynyt tämän Korkeimman Voiman puoleen ja sanonut Hänelle haluavani pitää Hänen maailmaansa ensi sijalla, asettaa sen kaiken muun edelle. Olen tehnyt niin ja olen valmis tekemään niin uudelleen teidän läsnä ollessanne. Olen valmis sanomaan tämän tästä lähin milloin tahansa ja missä tahansa olematta vähääkään häpeissäni.” Tämä antoi minulle uskoa ja luottamusta ja näytti ottavan pois osan taakastani.

Muistan sanoneeni myös, että elämäni tulisi käymään kovin vaikeaksi, koska minulla oli monia muitakin huonoja tottumuksia. Minä poltin, pelasin uhkapeliä, toisinaan löin vetoa hevoskilpailuissa ja muuta sellaista.  He kysyivät: ”Etkö luule, että Sinulle on tällä hetkellä juomisestasi enemmän haittaa kuin mistään muusta? Etkö usko, että Sinun on ponnistettava kaikki voimasi päästäksesi irti alkoholista?” Vastahakoisesti myönsin, että he olivat oikeassa. He ehdottivat: ”Unohdetaan nuo muut asiat, yritetään poistaa ne näköpiiristä kaikki yhdellä kertaa ja keskitytään yksinomaan juomiseesi.” Luonnollisesti olimme keskustelleet sangen monista puutteellisuuksistani ja tehneet niistä eräänlaisen inventaarion. Se ei suinkaan ollut vaikeata, koska minulla oli tavaton määrä aivan ilmeisiä virheellisyyksiä, joista itse olin täysin tietoinen. Sitten he sanoivat: ”On vielä eräs seikka. Sinun pitäisi kertoa tästä ohjelmasta jollekin toiselle, joka tarvitsee sitä ja haluaa sen omaksua.”

Siihen aikaan ei minulla luonnollisestikaan ollut työpaikkaa eikä terveytenikään ollut varsin hyvä. Kesti vuoden tai puolitoista, ennen kuin tunsin itseni taas terveeksi, ja elämä tuntui usein vaikealta. Tapasin pian henkilöitä, jotka olivat aikoinaan olleet ystäviäni, ja oltuani jonkin aikaa raittiina huomasin, että nämä ihmiset rupesivat suhtautumaan minuun samalla tavalla kuin entisinä aikoina, jolloin juomiseni vielä pysyi kohtuuden rajoissa. Olin tästä niin iloinen, etten kiinnittänyt liian suurta huomiota raha-asioihini. Suurimman osan vapaa-aikaani kulutin yrittäen solmia uudelleen entisiä ystävyyssuhteita ja koettaen hyvittää vaimolleni kaiken sen pahan, mitä olin hänelle aiheuttanut.

Olisi vaikea ruveta arvioimaan, kuinka paljon A.A. on tehnyt hyväkseni; Halusin vilpittömästi ottaa vastaan ohjelman ja halusin noudattaa sitä jatkuvasti. Huomasin toisissa A.A.:n jäsenissä sellaista selittämätöntä helpotusta ja onnea, joka minun mielestäni kuului jokaiselle. Yritin löytää vastauksen. Tiesin, että A.A.:han sisältyi vielä enemmän kuin olin saanut. Sitten eräänä päivänä, pari viikkoa sen jälkeen kun olin tullut sairaalasta, Bill oli vieraanamme. Söimme lounasta ja keskustelimme keskenämme, Bill, vaimoni ja minä. Muistan, miten tarkkaavaisesti kuuntelin keksiäkseni syyn, miksi he saattoivat näyttää niin onnellisilta. Bill katsahti pöydän yli vaimooni ja sanoi hänelle: ”Henrietta, Jumala on ollut niin ihmeellinen minua kohtaan parantaessaan minut tästä hirveästä sairaudesta, että haluan yhä uudelleen puhua siitä ihmisille”

Ajattelin hiljaa mielessäni: ”Luulen löytäneeni vastauksen.” Bill oli hyvin, kiitollinen siitä, että oli päässyt vapaaksi tästä kauheudesta, ja hän luki sen yksinomaan Jumalan ansioksi. Hän on niin kiitollinen, että haluaa kertoa siitä muillekin ihmisille. Tuo Billin lause —- ”Jumala on ollut niin ihmeellinen minua kohtaan parantaessaan minut tästä hirveästä sairaudesta, että haluan yhä uudelleen puhua siitä ihmisille” —- on ollut minulle eräänlainen avainlause A.A.:n ohjelmaan.

Kun aikaa myöten tunsin olevani jälleen terve eikä minun enää  tarvinnut piiloutua  ihmisten katseilta  kaiken aikaa, muodostui elämäni ihmeelliseksi.  Käyn yhä kokouksissa, koska pidän niistä. Tapaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa keskustelen mielelläni. Yhtenä syynä on myös se, että olen yhä kiitollinen menneistä hyvistä vuosista.  Olen niin kiitollinen sekä ohjelmasta että sitä noudattavista ihmisistä, että jatkuvasti  haluan käydä kokouksissa. Sitten on vielä eräs asia, luultavasti suurenmoisin ohjelmaan liittyvistä kohdista —- olen lukenut se A.A.:n Grapevine-lehdestä lukemattomia kertoja, ihmiset ovat sanoneet sen kahdenkeskisessä keskustelussa ja olen kuullut kokouksissa useiden jäsenten puhuvan samoin —- ”Tulin A.A.:han yksinomaan pysyäkseni raittiina, mutta A.A.:n välityksellä olen löytänyt Jumalan.”

Minusta tuntuu, että Jumalan löytäminen on ihmeellisin asia maan päällä.